Die Schneejagd

Meillä täällä Dill-joen laaksossa oli tänä talvena kaksi kertaa lunta. Molemmilla kerroilla lumi suli pois parissa päivässä. Pari viikkoa oli pikkupakkasta, muutoin lämpötila on pysynyt plussan puolella, öisin on ollut toki muutama aste pakkasen puolella, niin että auton lasit on täytynyt raapata aamulla. Muutoin talvi on kiertänyt meidät melko tehokkaasti. Viime talvenakaan lunta ei juuri ollut, mutta sitä ennen täällä oli pitkään jopa puolikin metriä lunta. Hyvin leuto talvi osui siis kohdallemme.

Ja todellakin talvi on meitä kiertänyt, useiden viikkojen ajan olemme tepastelleet melkein vihertävässä (kuraisessa) laaksossamme ja katselleet lumisia maisemia kaikilla ympäröivillä lähikukkuloilla. Sadalla metrillä on merkitystä, kun se on kohti taivasta. Vielä pari viikkoa sitten lumiraja oli 300 metrissä, nyt se on kiivennyt jo viiteensataan. Ja sinne suuntasimme laskiaislauantain retkelle. 

Fuchskauten kukkulalla lunta oli reilusti

Lunta oli tullut ilmeisesti melko kosteissa olosuhteissa, kaikissa puissa oli veikeä kuorrutus

Lapset tulivat laskemaan mäkeä pulkalla, ja perinteisillä puukelkoilla

Sää oli veikeän utuinen, aurinkoa riitti juuri retkemme ajan, ennen kuin synkkä sadepilvi peitti näkyvyyden

Metsässä oli taas taianomaista tunnelmaa

Lunta "satoi" puista hassuina tikkuina

Koiran jäähdyttelyhetki

Kostea ilma ja tuuli oli jäädyttänyt sateen pitkiksi kiteiksi

Vaikka oli ihanaa kävellä kunnon lumella ja jopa hankikannolla, säätä, jossa tämä lumi oli tullut, ei ollut ikävä.

Nyt sääennusteet lupailevat enää selkeää plussaa, lämpimillä paikoilla kevätkukat puskevat jo mullan läpi, linnut laulavat niin kovaa, että aamulla sirkutukseen herää jo auringon noustessa. Koko luonto tuntuu odottavan enää sitä yhtä aurinkoista päivää, jotta se pääsee räjähtämään kasvuun! Tervetuloa kevät!