Viikko kreikkalaisen pääsiäisen jälkeen sovimme taas Koiralle ja tyttöystäville tapaamisen, ja lähdimme läheisen Grube Fortuna -kaivoksen ympäri kiertävälle lenkille. Mukaan saapui tyttöystävien omistajien lisäksi kreikkalaiseen tyyliin puoli sukua - je mehr, desto besser!
Ihana aurinko lämmitti maisemaa, ja kukkivien omenoiden, päärynöiden, orapihlajoiden ja vogel-kirschejen (imeläkirsikka, myös tuomi) alla ilma tuoksui aivan hunajalta. Vihdoin muihinkin puihin on puhkeamassa lehdet, ja niityt vihertävät.
 |
| Koira näyttää tytöille tien, tuttu paikka |
 |
| Ja kovaa takaisin, kun metsä ryskyy, ja peurat painuvat karkuun |
Olimme liikkeellä paria tuntia muita paikallisia aikaisemmin (kuulimme, että kävelylle lähdetään vasta lounaan jälkeen), joten saimme koko reitin itsellemme, ja koiruudet saivat viipottaa pitkin metsää miten tahtoivat. Yksi jahtaa lintuja, toinen etsii uimapaikkaa, ja kolmas seuraa toisia vaikka puuhun. Pari koirakolariakin todistettiin.
Suomalais-saksalais-kreikkalainen (ihmis)joukkiomme käyttäytyi hyvin perisaksalaiseen tapaan: tahti oli erittäin rauhallinen, ja jo parin kilometrin päässä pysähdyimme juomatauolle. Joka kesti reilut puolisen tuntia, ja kulutti repullisen kylmää olutta, sämpylöitä ja vohveleita.
 |
| Haukut painuivat varjoon vilvoittelemaan |
 |
| PikkuKarjis, tie ja olut |
 |
| Labbistakin janottaa |
 |
| "Tuolla menee joku!" |
Matkaa lounaalle oli vielä (jopa) vajaat kaksi kilometriä, joten sitten taas tossua toisen eteen. Teiniosaston mielestä matka oli liian pitkä, ja yhden sukkahousut olivat jo rikki; ja yhden isännän lempipullonavaaja hukkunut.
 |
| Labbis löysi onneksi metsälammikon ennen lounastaukoa |
 |
| Sitten jaksoi taas johtaa joukkoa kohti ruuan tuoksua |
 |
| Koiraparkki |
Lounaalla seurueeseen liittyi vielä muutama henkilö lisää, ja valtasimme melkein koko Gruben terassin. (Parin tunnin) lounaan jälkeen oli vielä edessä (lyhyimmän) paluureitin valinta, tosin osa seurueesta hyppäsi jo autoon, jonka joku oli jossain välissä hakenut paikalle. Saimme vielä kutsun vanhempien puutarhaan kahville.
 |
| Aurinko alkoi jo niiata kohti horisonttia, kun pääsimme takaisin lähtöpisteeseen |
 |
| Tuoksut ilmassa vain tiivistyivät pyörryttävämmiksi |
 |
| Mutta Koira oli onnellinen! |
Kiitos retkiseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!