Wir reisen nicht um Leben zu entgehen sondern für das Leben nicht zu uns fliehen..
Koneemme - jonka syövereissä lomakuvat (viimeiseltä kymmeneltä vuodelta) makaavat suojattomina - on menossa huoltoon, joten en vieläkään ihan varmasti tiedä, saanko enää koskaan nähdä tuoreita taikka vanhojakaan (loma)kuviani, mutta toivossa on hyvä elää. Tässä muutama kiusakuva, jotka säästyivät sentään puhelimen muistissa, vaikka tuntuikin välillä todella typerältä kuvata samoja näkymiä sekä kameralla että kännykällä..
Olen jo vuosia halunnut käydä Santorinilla, ja tänä kesänä pääsin sinne viimein. Vaikka näitä postikorttikuvia on nähnyt ehkä miljoonia, oli niiden kokeminen paikan päällä aivan omaa luokkaansa. Kuva ei ikinä kerro kaikkea, eikä tuota huikeaa, vanhan tulivuoren romahtanutta seinämää, sen korkeutta (tai syvyyttä) saa mihinkään kuvaan niin upeana, kuin se todellisuudessa on.
Matkustamisen ilo on myös itse koettava, ja vaikka usein katselenkin maisemia kameran linssin läpi, välillä se pitää laskea alas, hengittää syvään, ja muistaa olla hetkessä läsnä. Oian auringonlasku oli yksi sellainen hetki, joka kaikessa kliseisyydessäänkin oli juuri niin upea kuin sen odotti olevan, ja enemmänkin. Valokuvassa on onneksi se taika, että tuollaiseen hetkeen ja sen tunnelmaan voi kuvan kautta palata joskus myös uudestaan.
Voi ei teidän kuvien kohtaloa! Toivottavasti saatte ne kaikki takaisin. Meillä pyritään tallentamaan kaikki kuvat kahdelle eri ulkoiselle kovalevylle, ettei niille vain tapahtuisi mitään.
VastaaPoistaOn tuo Santorini kyllä upea! Se on mullakin haaveissa. En ole käynyt Kreikassa ollenkaan.
Meillä on ollut jo vuosia (???!!!) tarkoitus hankkia ulkoinen kovalevy ja muutenkin turvata kuvien olemassa olo, mutta niin se vain on jäänyt, ja tässä on rangaistus.. Todennäköisesti kovalevy on vielä hengissä, mutta se ei tällä hetkellä keskustele laitteemme kanssa. Toivoa siis vielä on.
Poista