Tauben, Statuen und Überschwemmungen in Paris

Tarkkasilmäiset huomasivat viime viikon postauksessa pulut Palais Royalin puutarhan patsailla. Suurkaupungit ja pulut kuuluvat yhteen, halusi tai ei. Itse en välitä city-linnuista laisinkaan, ellei kyse ole vaikkapa Düsseldorfin papukaijoista, jotka ovat todenneet, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, kun kaupungissakin voi viettää talven.. Oma painajaiseni on Trafalgar Square Lontoossa, missä puluja on enemmän kuin turisteja. Hitchcockin Linnut on kauhuelokuvista kamalin (jos mukaan ei lasketa pelleaiheisia kauhuelokuvia..).

Joskus kammoistaan pääsee (hetkellisesti) eroon huumorin kautta:

"Liisa, älä liiku, pulu huomasi sinut..!"

"Ei hätää Martti, heitä se tänne!"

"Ei, en saata!"

(Puhuu puhelimeensa (kädessä)) "Voi nolo!! Martti ja Liisa on taas pulujahdissa, just ku
Yks'käsi-Tomppa on puistojumpassa. Toivottavasti se ei huomaa, et mä katon.."

"Uuh, tämä marmoritooga painaa varmaan tonnin! No kasvaapa haba.."

"Katso Kalle, Yks'käsi-Tomppa jaksaa nostaa jo kokonaisen marmoritoogan! Sinulla ei ole mitään hätää, sinulla on sentään
pääsi tallella, toisin kuin Veikalla.."

No, pulut unohtuivat. Tarkoituksemme oli kulkea Jardin du Tuileries'n kautta l'Orangerien museolle katsomaan Monet'n lumpeenkukkia, mutta maanantaiaamupäivästä huolimatta museolla oli käsittämättömän pitkä ja hidas jono, joten jätimme kohteen väliin. Kuten kaikkiin suurkaupunkien suurimpiin museoihin, myös tänne olisi kannattanut ottaa ennakkolippu, jolla pääsee tiettyyn kellonaikaan suoraan ovesta sisään..

Ei se mitään, lumpeet on jo ikuistettu, ne odottavat kyllä (ja olen käynyt niitä katsomassa myös livenä Givernyssä), joten jatkoimme taidematkaamme Seinen vartta kohti Pont des Artsia, joka on minun lempisiltani Pariisissa. Tuo kepeän oloinen metallirakenteinen silta on aikanaan ollut täynnä rakastavaisten lukkoja - taiteen lisäksi - mutta jokin aika sitten lukot poistettiin, käsittääkseni sen vuoksi, että niiden paino alkoi vaikuttaa sillan turvallisuuteen (voin myös olla väärässä). 

Kun silta alkoi häämöttää utuisen maiseman keskellä, huomasimme sen olevan sekä suljettu, että vailla lukkoja. Seine tulvi alemmille rantateille, liikennettä ohjattiin pois joenvarren tunneleista, ja ihmiset kerääntyivät ihmettelemään veden valtaamaa joen penkkaa.

Taideteosten tunnelma sopi jokseenkin masentavaan tilanteeseen.. 

"Nyt kyllä painut Seinen syövereihin, Raimo!"

Rakkaus keksii aina keinot!

Sateet olivat jo loppuneet ennen Pariisiin saapumistamme, ja veden pinta oli jo lähtenyt laskemaan. Olisin halunnut nähdä Seinen rannoille kesäksi ilmestyvät "hiekkarannat" ja terassit, ja jäädä jonakin iltana katselemaan illan tummumista joen varrelle, mutta ne unelmat jäivät toiseen kertaan. Pariisi harvoin tuoksuu ihanalta muutenkaan, saatika nyt kun joki kuljetti ties mitä ihanaa poo-de-chienin ohella..

Square du Vert-Galantilla ei ollut sijaa piknikille..

Mutta rakkauslukot ovat löytäneet uuden kodin Henri IV:n patsaan ympäriltä!

Eikä Pariisifaneja voi estää edes tulvat

Päiväkävelymme reitti kulki Ile de la Citén läpi kohti Notre Damea, ja suosittelenkin tekemään näin ihan konkreettisesti: kulje saaren keskellä olevia pieniä kujia pitkin, älä sieltä, missä turistivirrat vaeltavat kohti kirkkoa. Kierrä krääsäkaupat ja kahvilat Notre Damen ympärillä, ja kurkkaa rohkeasti alkuun ankeille Rue de Chanoinesselle ja Rue de la Colombelle ja kulje sitten Rue des Ursinsin kautta kirkon taakse. Lupaan, että löydät kuvattavaa; hiljaisempia ja aidompia kahviloita ja ravintoloita! 

Pikkukujien aarteita

Notre Dame

Hartaushetki..

Ja taas..