Imbiss Zeit

Yksi harvoista "ehdoista" tänne Saksanmaalle mukaan pääsemisessäni (korkeimpaan veroluokkaan tulottomana ilmoittautumisen lisäksi) oli se, että illalla Miehen tullessa kotiin, pöydässä voisi olla jotain ruokaa odottamassa (ilman mitään pikkuvaimottelua). Sehän onnistuu kyllä, varsinkin kun aikaa löytyy ja valikoimaa on!

En ole mikään ruogabloggari, enkä osaa/ jaksa kuvata ruokaa hienosti niinkuin eräät (kadehdittavat!!), jaksan keskittyä vain joko kuvaamiseen TAI ruuanlaittoon/ leivontaan, molempia ei voi (vielä) saada. Joten tiedossa ei ole mikään ilotulitus-postaus noin kuvauksellisuuden osalta. Kenties tämäkin asia paranee ajan myötä. Joka tapauksessa ihmisen on syötävä, ja ruuanlaitto ja leipominen on kivaa, ja siinä saa välillä muutamankin tunnin kulumaan mukavasti.

Ruuanlaiton A&O on tietenkin hyvät raaka-aineet, ja niitä täältä saa edullisesti; varsinkaan kauden tarjonnasta ja kasviksista ei tarvitse paljoa maksaa, ja ruoka-aineet yleensäkin ovat edullisempia kuin Suomessa, kunhan katsoo mitä - ja mistä - ostaa. Lidl ei suinkaan ole halvin :)

Kyläämme on siunattu kahdella ketjumarketilla, Pennyllä ja Rewellä; Aldi on myös ihan hyvä, mutta sinne pitää ajaa kymmenisen minuutia, Kaufland löytyy sitten lähimmästä ostoskeskuksesta, mutta se on jo markettiluokkaa, eli aikaa kuluu vähintään tunti, kun koittaa surffata oikeiden hyllyjen kautta kassalle. Penny on lähes kaikessa edullinen, vähän sekava, varastomainen pikkumarketti muutaman sadan metrin päästä meiltä, Rewe taas isompi, siistimpi, myös kalliimpi, ellei osta paikallista pirkkaa/rainbow'ta eli Ja!:ta. Lihaa kannattaa kuulemma hakea ehdottomasti paikalliselta metzgereilta, toistaiseksi kävin kuitenkin vain kysymässä koiralle luita, ja pari kylkitikkua sieltä irtosi sillä kertaa.

Luomuna saa kaikkea, ei vain tuoreita kasviksia. Hintatasokaan ei päätä huimaa, kunhan ei taas kerran sorru merkkiin. Yleensä käyn luomuhyllyllä tutkimassa kuiva-aineet sanakirjan kanssa, ja sitten tallustelen tavalliselle riisihyllylle etsimään bio-merkityn vastaavan brändittömän tuotteen :) No, kaikki täällä ei suinkaan ole terveellistä, KAIKKEA saa valmiina vakuumissa, pakkasesta, jauhepussimuodossa, tai UHT-käsiteltynä, enkä ole lainkaan vakuuttunut kaikkien noiden terveellisyydestä..

Kasvisruokavaihtoehtoja löytyy pilvin pimein,
tässä spelttibratlingeja; okei, käytin valmista jauheseosta,
mutta oli luomua, ja oli muuten maukasta, lisächiliä ei tarvittu, kerrankin!
Huom. porkkana-spelttijauho sämsät, ite vaivattu tietty! :)
Kermaviilin korvikkeena käytin saure sahnea, oli ehkä parempaa kuin kermis!

Nam!!

Aikaa kaupassa menee kyllä kauan suhteessa siihen, että hakee "vain" maitoa ja kaljaa, koska valikoimaa joka ikiselle asialle löytyy kymmenkertaisesti, ellei enemmän.. Päänvaivaa aiheuttaa myös se, ettei mikään aines ole missään loogisessa paikassa, eikä maalaistyttö voi tietää, missä muodossa se on tässä maassa pakattu..

Ja juomathan vasta edullisia ovat, ja tarjontaa on getränkemarktien muodossa ja tietysti myymälänkin puolella. Paikalliset oluet ja viinit luonnollisesti naurettavan edullisia (ja täällä halpakin on aika hyvää, toisin kuin vaikka Ranskassa ;) - onneksi paikallinen riesling, weiss ja grauer burgunder ovat kuivan viinin ystävälle juurikin sitä edullisinta. Jos siirrytään parin euron viineistä tuplahintaisiin, saa jo suomalaisittain (yli)keskihinnoiteltua laatua. Yli viidellä eurolla siirrytään sitten tuontiviineihin :) Oluista en ala edes puhua, tiedätte aiheen laajuuden!

..kunhan jääkaapissa on aina kylmää juotavaa!

Onnistunut kokkaussessio aloitetaan huolellisella pohdinnalla!

Kasvikset on vähän lähempää roudattuja, toistaiseksi on löytynyt yllättävän vähän saksalaista alkuperää, mutta hyvää on ja paljon - ja kypsää! Mikään ei ole inhottavampaa kuin olmi, vetinen talvikurkku tai raaka tomaatti!! Salaattia tässä perheessä kuluukin, myös koira mussuttaa jämät sekä tekovaiheessa että jälkeen :) Kaikkea on koirallakin testattu, kurkku ja porkkana on herkkuja, kesäkurpitsaa ostetaan Koiruudelle aina oma settinsä; myös tomaatit ja jopa selleri menee! :)

Ei nyt mikään ihmeellinen salde, mutta oli näköjään enemmän aikaa silputa ainekset :)

Apulainen on aina lähellä!

Kummasti kaikki ruuat on onnistuneet toistaiseksi, salaisuus ei liene kokkaustaidoissa vaan aineksissa ja ajassa. En taida olla koskaan kokannut näin montaa hyvää ruokaa putkeen, kop-kop vaan, ettei jinxaa itseään! Parsa on ollut tänne tulosta asti kauden tuote, ja aina yhtä ihanaa, paikalliset rakastavat valkoista, mutta meillä suositaan vihreää!

Parsarisottoa on tehty parikin kertaa,
tässä savulohipastaa parsalla ja paahdetuilla terttutomaateilla!

Jos kotona kokkaaminen kyllästyttää, tai jos on kauppailta (koitan ostaa isomman satsin ruokaa kerralla, ettei joka päivä tarvitse rampata kaupassa, mutta silloin ei ehdi syödä kotona - varsinkin jos pitä ehtiä koiranmuonaostoksille), valikoimaa kyllä löytyy kyliltä ja kauppareissuilta.

Ehkä parasta imbissiä ja vielä sadan metrin päästä! Kylän keppekiska on niin suosittu,
että sinne ajetaan matkankin päästä, ja lounasaikaan, sekä viikonloppuisin joutuu jonottamaan.
Tämä kanaversio saa 4,5 falafelpulleroa 5:stä, täydet 5/5 vetää perinteinen Original Döner.
Leipä on huikean maukas, rapea päältä, pehmeä sisältä; väliin salaattia, punaista ja valkoista kaalisalaattia, juggekastiketta ja päätäyte on kaukana sitkeästä jankista! Süsssss!!!!

Ja jos haluaa asiallisempaa turkkilaista,
niin hiljaiseksi veti tämäkin setti seurueen,  HYVÄÄ!

Grilliä emme raahanneet Suomesta mukaan, se alkoi jo olla hyvin käytetty, yksi pyöräkin repsotti jo. Uutta etsittiin Obit ja Bauhausit läpi, mutta naapuri vinkkasi tilaamaan netistä, ja sieltähän löytyi hyvällä hinnalla soiva peli, ja vihdoin aukesi täälläkin grillikausi, niinkuin Miehen päivässä jo kävikin esille.

Jälkkäriksi pitää saada joskus jotain, vaikka pullat ja karkit on tänne muutettaessa jääneet minimiin (salmiakkivarastolla saa käydä välillä). Onnea tässä kohtaa on a) kylän kuuluisa Eiscafe Dolomiti, b) pihan antimet, kuten raparperi. Piirakkaa ja hilloa on jo tehty, kauaa ne eivät vaan "säily"!

Raparperin ystäviksi tällä kertaa tähtianista, kanelia ja bourbon-vaniljaa

Ja täydellä massulla onkin sitten mukava istua
katselemassa hiljentyvää iltaa omalla (tai naapurin) terassilla! Zum Wohl!