In fürstlichem Ambiente

Viikonloppuna oli tarkoitus käydä katsastamassa paikalliset puutarhamessut - 160 näytteilleasettajaa barokkilinna Schloss Fasanerien puutarhassa, teemana ranskalainen puutarha - nam! Eräät vaan olivat ensin lauantain ostoksilla, ja siitä rasittuneena nukkuivat sunnuntaina aivan liian myöhään, joten messut jäivät kokematta. Joka tapauksella "zu tun" -listalle tuli taas yksi hieno linnakokemus odottamaan!

Lohdutuspalkinnoksi tutkimme Hessenin linnalistaa (täällä) ja löysimme vajaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä Weilburgin kaupungin ja sen komean linnan. Täällä "maaseudulla" jo pelkkä pikkuteiden ajelu on elämys, kumpuileva maasto metsineen, niittyineen, laitumineen ovat kuin prinsessasadusta, ja pikkukylät toistaan viehättävämpiä. Ruusuja, pioneja, muratteja valuu talon seiniä pitkin kaduille; lehmiä, hevosia, aaseja ja lampaita niityt pullollaan, linnan raunioita siellä täällä.. Reitti Weilburgiin taitaa olla yksi ihanimmista tässä kulmilla! Pääsimme myös kerrankin ajamaan erään kunnon mäkisen mutkapätkän suositusrajoitusten mukaan, eikä kolmeakymppiä, joten Mieskin oli onnellinen (joku toinen piti silmiä kiinni välillä, silläkin uhalla että maisemia jää näkemättä ;).

Weilburgiin saapuminenkin oli komea, kaupunkia kiertää melkein silmukan lailla Lahn-joki, ja Weilburgin linna on tietysti rakennettu korkeimmalle kukkulalle - pystysuoran jyrkänteen laidalle. Parkkipaikkaa joutui metsästämään jonkin aikaa, kylällä kun oli viinifestivaalit käynnissä, paikkoja täällä kyllä löytyy vanhojenkin kaupunkien keskustoista ja sivuilta, kunhan vaan rohkaistuu ajamaan jalankulkijoiden seassa sallituilla alueilla - yleensä ihan kohteen vieressä on parkkipaikka, vaikuttavat hivenen laiskoilta nämä vaeltavat saksalaiset! Mutta helppopääsyistä paikkaa täällä saa etsiä, ja kesähelteillä pelkästään kohteeseen noustessa tarvitsee muutaman litran vettä..

Vanha kaupunki oli viehättävä, kuten täällä aina, ja eiscafeiden jonot kiemurtelivat pitkin kujia pitkinä kuin nälkävuosi - nämä rakastavat jäätelöä! Viinifestivaaleillakin oli porukkaa tungokseksi asti, vaikka oli jo sunnuntai; siirryimme pian linnan puutarhaan turvaan, kun paikallinen torvisoittokunta nousi lavalle.. 

Jätimme jälleen linnakierroksen odottamaan seuraa (englanninkielisen opastuksen saa varaamalla ajan etukäteen), ja tutustuimme vain linnaan ulkopuolelta ja ihanasta puutarhasta käsin, ikkunoista sisään kurkkien kuten kunnon turistit..! Linnaa asutti Nassau-Weilburgin kreivi Johann Ernst (pahoittelut jos käännökset sorahtaa jonkun korvaan - kuten aiemmin mainittu, minun historian tuntemukseni näistä osin on surkeassa jamassa), ja suku muutti myöhemmin Luxembourgiin, yhteydet tosin ovat säilyneet senkin jälkeen, ja linnan sisustusta ja näyttelyä kehutaan todella hienoksi. Linnan puutarha on hieno yhdistelmä renessanssia ja barokkia muotopuutarhoineen ja orangeriereineen, useassa kerroksessa. Ihana lehmuspuisto, labyrintit, sitruspuut, muotoon leikatut ja pakotetut puut ja pensaat - onnen heikotusta piti istahtaa puutarhan kahvilaan huokailemaan. Tässä kierros kuvina sen enempää selittelemättä, johan sitä tuli jaariteltua riittämiin.

Kohti linnaa vanhan kaupungin puolelta

Jos barokkimusiikki kiinnostaa niin koko kesän
löytyy konsertteja, kausi avautumassa! :)

(Menee muuten jonkin aikaa vielä,
että jaksetaan ajaa fillareilla näihin kohteisiin!!)

Sisäpihan sisä-orangerie

Jyrkänteen puolelta..

..ja alla virtaa Lahn.

Je l'aime! Ich liebe es!
Tässä on hyvä viilennellä kun paahde alkaa ahdistaa..

Allekirjoittanut todistetusti kohteessa ja kerrankin kameran toisella puolella..

Tämä jos joku on kurinalaista puutarhanhoitoa!

Muotoon pakotetut

Joko se näytti kello viittä (kolmelta) tai toukokuuta,
joka tapauksessa Eis Zeit!

Ulko-orangerie ja kahvila

Orangerien sato kypsymässä!

Sisäpihan puut lienevät melkoisen vanhoja!

Kelpaisi täällä asustaa..

..vaikka linnanneitona! :)

Riecht nach Geld

Kun edellisen lauantain pukuostoksien lopputulos oli laiha, päätimme yhdistää huvin ja hyödyn, ja ajaa Düsseldorfiin ostoksille. Ennalta olimme päättäneet ensisijaiseksi kohteeksemme Suitsupplyn, jolla on kattava valikoima kohtuuhintaisia pukuja, myös netistä tilattuina, ne pitäisi vain käydä sovittamassa ennen ostopäätöstä.

Eikun autoon ja autobaanalle, ja taas kuuntelemaan kanavatolkulla unohdettuja hittejä. Tässä maassa on jotain outoa, koska kaikki kanavat (jotka väittävät soittavansa muuta kuin schlageria) soittavat jatkuvasti samoja ysäri/2000-luvun alun hittejä, ei mitään uutta, ei mitään erilaista. Mutta isoilla teillä sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, joten liikennetiedotusten vuoksi olemme taipuneet kanavasurffailuun tiedotusten välissä..

Ajokulttuuri ei ole ihan niin hienoa, kuin isot tiet antavat ymmärtää - tietyömaita jatkuvasti, suljettuja liittymiä täysin vailla näkyvää syytä. Vasen kaista on varattu nopeimmille, mutta sille poukataan 50-60 km/h hiljaisemmalla vauhdilla koska vain ilman vilkkua tai taustapeiliin vilkaisua. Jostain syystä monella tiellä kaatuu useampi rekka päivässä - suuri mysteeri, miten se on mahdollista.. Eli liikenteessä saa olla hereillä, ja varautua siihen, että reittiin tulee muutos ennemmin tai myöhemmin.

Lähestyessämme Kölniä ja Düsseldorfia autokalusto alkoi muuttua kiinnostavammaksi ja Düsselin keskustassa alkoi jo raha haista - jaguareja, ferrareja, porscheja, maserateja pörräili joka kadunkulmassa. Jätimme oman hirmumme Königsalleen merkkiostoskadun halvempaan päähän, ja tyydyimme kävelemään ikkunaostoksille.

BOND

Kaikki eivät arvostaneet meluisia auoja..

Tässä kohtaa on pakko suitsuttaa muutamalla sanalla paikallista palvelua, siis Düsseldorfissa (ei meidän kylällä, eikä ihan lähikaupungeissakaan). Myyjiä on useita, ja saat alkuun rauhan katsella ympärillesi. Heti kun alat vaikuttaa siltä, että kaipaat apua, myyjä saapuu paikalle, ja tekee olosi helpoksi. Koitimme asioida saksaksi, mutta myyjät puhuvat sujuvasti myös englantia. Suitsupply'ssa - sillä aikaa kun Mies sovitteli pukuja oman myyjänsä kanssa - minä ihailin pantone-viuhkamaisia puku-, pukupaita- ja solmioseiniä, ja minulle tarjottiin kahvia ja virvokkeita. Minkä vain puvun/paidan sai millä vain kankaalla, sovitettuna ja tarvittaessa kotiin kuljetettuna. Ja vielä ei siis puhuttu edes kalliista tuotteista. Näkyipä ostoskadulla myöhemmin rouva, rouvan "possu" ja kaupan myyjä ahtamassa silkkipaperia pursuavia ostoskasseja auton ovista ja ikkunoista sisään, keskellä iltapäiväruuhkaa, keskellä Königsalleeta.. :)

Ostoksiin olisi voinut käyttää aikaa ja rahaa enemmän kuin yhden lauantai-iltapäivän.. Valitse myymäläsi: 

Valitse asusi ja asusteesi:

Kesäksi pellavaa..?

..käärmettä tai krokogaattoria?

..killuttimia?

Kello tai kaksi?

Rintataskuun kiva liina?

Ainakin uudet kuoret Handyyn?

Ehkä jotain kivaa paikallista muotia pikkurouvalle..? :)

Tämä on ryöstö!!

Kaupunki oli mukava ja kohtuullisen kokoinen, ainakin meidän kävelyreitin osuudelta. Emme tarkemmin tutustuneet kaupungin monipuoliseen tarjontaan, koska aikaa oli vain muutama tunti (karvaisen kaverin odotellessa kotona), mutta tutkittavaa löytyy kyllä toisellekin kerralle. Königsalleelta siirryimme kohti Schadowstrassea (edullisempaa ostostelua) ja vanhaa kaupunkia ("longest bar in the world").

Osuipa matkalle yksi mielenosoitus ja kadunvaltauskin

Nälkä ja janohan siitä kaikesta kävelystä ja katselemisesta tuli, joten suuntasimme kohti Reinin rantaa ja rantabulevardin tarjontaa. Ranta olikin täynnä ihmisiä syömässä, juomassa ja laulamassa. Menoa voi seurata myös jokiristelyn muodossa.

Ruuan ja olusen päälle alkoikin jo mukavasti väsyttää, joten oli aika kerätä kimpsut ja kampsut kasaan, ja palata lähtöruutuun, ja kohti kotia. Jotain vaikutusta lähtöpäätökseen saattoi myös olla yltyvällä yhteislaululla ja kymmenillä polttariseurueilla, jotka juhlivat rantabulevardilla - täällä on elämää sitä etsivälle :)