Harvinainen hiljainen hetki töihinpaluun jälkeen. Mies on jossain riennoissa, Koira lenkitetty, ruokittu ja laitettu alkuillan unille kainaloon. Kone, vähän valokuvia, piparminttukarkkeja ja rooibosta. Nyt istun tähän ja mietin hetken aikaa, summaan summarumia, kaikessa hiljaisuudessa.
Olen pyöritellyt päässäni päiväkausia tätä postausta, jotain yhteenvetoa Saksan Alkeiden vaiheista, jotain schließungia tälle elämänvaiheelle, blogin jäähyväissanoja.. Koska faktaa on, ettei tällä blogilla enää ole tulevaisuutta, ainakaan tämän nimen alla. Tutkimusmatka jatkuu, nyt paluumuuttajan silmin. Ja koska paluu on toistaiseksi ollut melko kivuton, krampiton ja neutraali, niin en keksi siitä sen enempää asiaa, tikusta. Voi olla, että paluumuutto on kuin piilevä tauti, sen oireita ei ensin huomaa tai tajua, ja se ärsyyntyy esiin vasta myöhemmin. (Toivottavasti ei).
 |
| Masentunut peura* ei ole munansaannos. (*vastoin kuvatekstiä, kuvan peura EI ole masentunut. Se lepäsi rauhassa Donsbachin eläinpuistossa) |
Eli miten meni noin niiku omasta mielestä. Ja sama auf Deutsch.
Toiseksi kysytyin asia Saksanmaalla oleskeluun liittyen ("No, millaista siellä nyt on?" jälkeen) oli että miten (ihmeessä) sain aikani kulumaan. Se tuntui olevan todella monelle melkoinen kynnyskysymys, hämmästelyn aihe, jopa kauhistus. Ei minulle.
Se sattuu nimittäin olemaan ehkä hienoin asia Minun kannaltani tässä tutkimusmatkassa. Vain olla, tehdä, mitä huvittaa, olla tekemättä mitään. Olen aina nauttinut myös yksinolosta, asioiden hiljaisesta tarkkailusta, hetkeen keskittymisestä. Joskus siihen pitää oikein keskittymällä keskittyä. Jos olet työelämässä, tiedät, että arki vie nopeasti mennessään, aika vaan sujahtaa, elät viikonlopusta viikonloppuun, et ehdi minne haluaisit, illat pimenevät liian aikaisin, väsyttää ja niin edelleen. Silloin ei ole (muka) aikaa tehdä kaikkia asioita, joita mieli kaukaisesti haluaa ja muistelee joskus kokeneensa.
 |
| Näetkö metsän varjoilta? |
Ja sitten yhtäkkiä: ei muuta kuin aikaa! Voi onnea! Oli päiviä, jolloin havahduin ajatuksistani neljältä iltapäivällä omenapuiden alla; hui, Mies tulee kohta kotiin, nyt pötyä pöytään! Oli myös työntäyteisiä päiviä: PikkuKartanon maalausta, Kadonneen Puutarhan metsästystä, ja loputtomia peltoja, puistoja ja metsää tutkittavina Koiran kanssa - linnoista, raunioista, pikkukylistä ja joulumarkkinoista puhumattakaan! Tässä mielessä aika loppui aivan liian pian, ja niin paljon jäi vielä tutkimatta..!
 |
| Kaksin aina kaunihimpi, kolmestaan vasta komeaa onkin! |
Ennakkoon jännitin sitä, miten tulen toimeen Itseni kanssa, mutta se ei ollut loppujen lopuksi lainkaan pelottavaa. Opin, millainen henkilö olen, kun minua ei koiteta muokata eri suunnilta. Ja totesin, etten ollut ihan Vieras Ihminen itselleni, vaan se sama tyyppi, joka saattoi ehkä aiemmin olla hieman eksyksissä Itsensä suhteen. Nyt tiedän Oman Arvoni, omat arvoni, ja ne asiat, joiden puolesta olen valmis taistelemaan. Enkä edes joudu enää taistelemaan, koska tiedän mitä haluan.
Mitä (muuta) näistä vajaasta kahdesta ja puolesta vuodesta sitten jäi käteen?
No, saksan kielen alkeet, ne eivät nyt kohentuneet odotusten mukaan. Mutta en ikinä olisi muutoin saksaa opiskellut huvikseni, lukenut lehtiä, tarkistanut sanoja ja asioita sanakirjoista, googlettanut kaikkea mahdollista saksaksi, kääntänyt näin paljon faktoja Saksanmaan huvituksista, kulttuurista ja historiasta, ellemme olisi asuneet "paikan päällä", pakkosaksaa oppimassa ja kokemassa! Saksan Alkeet päätyi siis käsittelemään niin paljon muutakin kuin pelkkää kieltä - ja pelkkä saksa kielenä ei tietysti koskaan ollutkaan aikeenani, kun blogin nimesin.
Kielellisesti opin ja innostuin ehkä vasta loppumetreillä, kun hochdeutschin ja Hessenin murteen salat alkoivat avautua. Koirakerholla kaikkien puheessa (niiden, joita ymmärsin edes jonkin verran!) kaikki asiat olivat kovin pieniä muuhun Saksaan verrattuna: kännchen, hallöchen, bierchen, äbbelschen.. Kannunen, pienenpieni tervehdys, olunen, omppupomppu.. Kaikkeen tulee Hessenissä ylimääräinen pikkuinen pääte, -(s)chen. Ja nett voi olla sekä kiva että kieltosana; ymmärrätte hämmennyksen, jos se esiintyy kaksi kertaa samassa lauseessa. Mach's Gout, Gu Mooje, Funf ja Zwo, ..mistä tässä voi tietää, mistä puhutaan kun numerotkaan ei ole ne, jotka on jo koulussa opetettu? Ja kaikki silti samalla niin kiehtovaa, nuo kielisolmut. (Tietysti opin myös Miehen (työkavereiden kautta) läjän puolalaisia kirosanoja, mutta ne jääköön mainitsematta CV:ssä). Was Hänschen nicht lernt, lernt Hans nimmer mehr. Jotkut asiat vaan toimivat sillä yhdellä kielellä, kaikkea ei voi kääntää.
Vaikeinta Saksanmaalla oli ehkä (kielen ja sen tuomien haasteiden lisäksi) asioiden hoitaminen, mikä lienee tulleen - teille blogia seuranneet - selväksi. Kaikkeen tarvitaan titteli, paperi, tapaaminen, allekirjoitus ja leima. Ja toimistot ovat kiinni lounasaikaan ja iltapäivällä (illoista puhumattakaan!) ja ylipäätään silloin, kun olet vapaalla.
Ikävä tulee montaa asiaa: PikkuKartanoa, Lammaskukkulaa ja päivälenkkejä lampaiden ja vuohien luona. Lezzetin döneriä, kahden euron proseccoa (pro Flasche, ei lasi!!), kaffeeundkuchezeitia, sunnuntain letkeyttä, kun kaikki paikat on kiinni. Kevään kukkaloistoa, oman elämäni hanamia, metsien ylitsevuotavaa vihreyttä, jopa vuoria ja kukkuloita. Kölnin tuomiokirkon lohikäärmemäisiä suomuja, Frankfurtin vanhan oopperan luona leijailevaa kesäillan hellettä, Düsseldorfin papukaijoja. Puurakenteisia taloja, historiaa, ruusuja, linnoja, tarinoita. Satumaisia paikkoja, Moselia, iltoja koirakerholla, auringonlaskuja Dillin puistossa. Mauricea ja tympeää valkoista peuraa. Sitä, että Koirasta tuli vihdoin myös Maminpoika. Niitä kaikkia, ja montaa muuta ajatellessa tulee itku ikävästä..!
 |
| Elämän(i) kevät! |
Sampetin somettaminen
Naamakirjassa nyt olen roikkunut siitä asti kun sinne liityin (yksityishenkilönä -- blogi ei koskaan saanut omia sivujaan. Syystä että.), ja kaikki ovat saaneet kärsiä sitä kautta loputtomista kukkakuvistani. Liityin erilaisiin kuvahaastesivustoihin ja otin niin paljon valokuvia, että tuhosin kaksi kovalevyä. Instagramin ilon koin vasta myöhäisheränneenä, ja blogini on ollut melkoinen räpellys, ainakin tekniseltä osalta. Mutta nuo kaikki rytmittivät viikkoa, joissa päivän nimellä ei ollut merkitystä. Ja grüß Gott für mein Blog, ilman sitä kaikki kuvat olisivat tuhoutuneet hajotettujen kovalevyjen mukana, nyt minulla on edes osa niistä jossain tallessa!
 |
| Saksan talvi, tässä yksi kauneimmista muistoista |
Olen aiemmin jo ihastellut sitkeyttänne seurata juttujani, ja ilokseni tarinat, joista itsekin pidin, ovat olleet suosikkejanne. Saunatarina ja sen uudelleenarviointi naurattivat ilmeisetsi teitäkin :D . Muut luetuimmat jutut löytyvät tuosta vasemmalta, jos et ole huomannut. Jopa 500 kävijää kuussa on ollut minulle liikutuksen aihe, kun oletukseni oli, että kourallinen tai vajaa kaksi lukee edes silloin tällöin uutisiamme Saksanmaalta. Kiitos teille rakkaat, tutut ja kummin kaimat!!
 |
| Kosketus |
Vaikka en ole enää ollut kovin aktiivinen missään tuutissa, kaipaan kovasti valokuvaamista, teksteillä hassuttelua ja höpinän tuottamista. Luonnollisesti sille ei ole nyt enää niin paljon aikaa, kuin viimeisten parin vuoden ajan. Työ, tuo aikasyöppö (olkoon se elämän suola!).
Pinnan alla kytee kuitenkin myös täällä PikkuKodissa, kamera on ollut kainalossa Kotimaankin retkillä. Kun Saksan Alkeet nyt sulkee oppikirjansa, saattaa toisalla aueta uudet sivut. Nyt kapuan kuvitteelliseen Braunfelsin linnantorniini katselemaan uusia ja maalailemaan tulevia maisemia - ja nakuttelemaan Uusia Tarinoita.
Sen pituinen oli se tarina. He elävät onnellisina elämäänsä edelleen.
Das ist alles was Ich dazu sagen kann. Wenn sie nicht gestorben sind, dann leben sie noch heute.
P.s. Monta asiaa jäi mainitsematta muistoista, saavutuksista ja elämyksistä, mutta niitä löydät aloittamalla alusta. Tuosta vasemmalta sekin löytyy! :) Ja Kiitos Rakas Mies!
P.s. Monta asiaa jäi mainitsematta muistoista, saavutuksista ja elämyksistä, mutta niitä löydät aloittamalla alusta. Tuosta vasemmalta sekin löytyy! :) Ja Kiitos Rakas Mies!
