Lass es schnei'n

Nat King Cole The Christmas Song

Meillä ei ole mitään erityisiä joulutraditioita, useimpina jouluina emme ole tehneet mitään, ellemme ole viettäneet aattoa Miehen vanhempien luona. Täällä Saksanmaalla emme ole joulua viettäneet - viime joulu sujui aurinkoisissa (ja vähän lumimyrskyisissäkin) tunnelmissa Itävallassa (siitä voi lukea vaikka tästä kohtaa eteenpäin, jos et ollut blogin matkassa vielä silloin).

Joulumarkkinat ovat ihania, tunnelman ja tuoksujen vuoksi - ja ei, en vieläkään kyllästynyt niihin. Tänä vuonna tuntui, että markkinoilla keskityttiin entistä enemmän syömisiin ja juomisiin. Maistoin viimein kuumia kastanjoita, ja ne olivat pieni pettymys, ihana tuoksu ei mielestäni vastannut makua, joka oli enemmän pähkinäisen lihaisa kuin makea. Joulukrepit paistoin kotona kanelipäärynähillon ja bourbonvaniljakermavaahdon kera, koska paikallinen lettutaikina ei maistu miltään (jolloin se sopii sekä makean että suolaisen täytteen kera). Glühweinin juon valkoisena, mutta kuumia juomia on markkinakojuissa ja teltoissa tarjolla enemmän kuin pystyy listaamaan. Kauneimmat joulumarkkinat löytyivät mielestäni Wiesbadenista viime vuonna; siellä sijainti ja koordinaatio tekivät kokemuksesta lähes täydellisen.

Joitain Kotimaisia makuja tulee täällä ikävä - erityisesti joulun aikaan. Joululaatikoita en jaksa tehdä itse, kun Mies ei niistä välitä, mutta pipareita on pakko leipoa (Kotimaisella fariinisokerilla ja siirapilla; tänä vuonna laitoin reseptiin jauhettua anista - kohta pääsen maistamaan yön yli levännyttä taikinaa!), ja riisipuuroa haluan vaikka väkisin. Tänä vuonna en saanut Kotimaasta tuotua glögiä, se vain on parempaa kuin muualla (johtunee ehkä tarpeeksi mausteisesta mausta)!

Paikallisia jouluherkkuja kuvailin viime vuoden toivotuksissa, mutta vierailtuani Frau Gabin luona pari viikkoa sitten, totesin, että jokaisella on omat tapansa juhlia. Heiliger Abendina Gabin lähin perhe kerääntyy yhteen, ja he grillaavat hampurilaisia - tänä vuonna poika hakee ensimmäistä kertaa paikalliselta Metzgereilta lihan.. :) 

Joululahjoissa parasta on niiden (suunnitteu ja antaminen) paketoiminen, ja kun sain paketit (myöhässä) Deutsche Postin "luotettaviin" käsiin, koin kamalan pudotuksen tyhjyyteen - mitä nyt näperrän illat? Olen päättänyt, että ennen kuin tämä "ulkomaan komennuksemme" päättyy, opettelen mm. kutomaan villasukkia ja leipomaan leipää. Joten nyt on ensimmäiset silmukat luotu sukkia varten - tässä poistetaan nyt ala-asteelta asti seurannutta sukankutomiskammoa.

Lahjoista tärkein on tietysti läsnäolo ja muistaminen - ei tavara ja pakkoantaminen. Pakolaisuutiset ovat tänä vuonna kenties peittäneet omien kulmien paikalliset ongelmat, moni on syystä tai toisesta, sodasta tai varattomuudesta johtuen vailla lämmintä, turvallista, pysyvää asuinpaikkaa. Pohdin tätä aihetta myös viime vuonna, eikä tuolta surulta pystynyt tänäkään vuonna peittämään silmiään joulumarkkinoiden keskellä.

Kahta asiaa toivon tältä joululta: saunaa ja lunta. Toiveissa on saada molemmat toiveet toteutettua. Toivottavasti Sinä saat myös, mitä toivot, ja aina on alkava uusi vuosi edessä uusine asioineen. Saksan alkeet jää nyt loppuvuodeksi tauolle, ja palaa tammikuussa - toivottavasti lumikuvin varusteltuna!

                                     

    

Frankfurt bei Nacht

Yksi lempipaikoistani Frankfurtissa on Galeria Kaufhofin kattoterassi. Ei siellä mitään ihmeellistä ole, tavaratalon itsepalveluravintolan terassi (jolla näyttää kyllä kesäisin olevan aika tunnelmallista, valkoisten purjekankaiden alla, vaihtuvassa valomeressä) - mutta se on katolla 7. kerroksessa, ja sieltä näkee Mainhattanin (Kapiert? Frankfurt am Main - Mainhattan) siluetin vähän lähempää - kaikkia pilvenpiirtäjiä ei toki saa kuvaan. Täällä voi ihmetellä myös alhaalla kaduilla vaeltavia ihmisiä, varsinkin nyt joulumarkkinoiden aikaan. No, maanantai-iltana kuhina ei ollut kovaa, mutta lauantaina markkina-alueille ei meinannut mahtua millään; sieltä olivat muuten viime postauksen (karuselli)kuvat.

Tämänkertaiset kuvat ovat heikkoa laatua, koska kuvasin pimeässä kännykällä, mutta saanette ideasta kiinni. Muita hyviä (korkeanpaikan) katselutasanteita löytyy tämän Zeilgalerien lisäksi myös Main Towerista, Tuomikirkolta, Skyline Plazan ostoskeskuksen katolta (jos satut tänne vaikkapa sateisena päivänä, tai vierailet messuilla, Skyline Plaza on oiva (ja suuri) ostoskeskus - n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Hauptbahnhofilta), ja tietysti Mainilta: joltakin Mainin ylittäviltä silloilta taikka jokiristeilyltä.

St Katharine Kirche ja Hauptwache

Ruokakojuja ja ostoksia

Mainhattanin päiväkuvia löytyy pari muuten tästä linkistä. Ja jos ihan oikeita kuvia haluat katsella, vieraile toki Skyline Frankfurtin omilla sivuilla, siellä on upeita kuvia ympäri kaupunkia.

*  *  *

Juna-asemalle päin kävellessä kannattaa tehdä pieni lenkki vanhan ooperan kautta, koska se on iltavalaistuksessa upea. Asemalle kannattaa tosin jatkaa sitten jonkin matkaa Taunusanlage -puistoa pitkin, ja vasta sitten poiketa jollekin asemalle päin vievistä kaduista, Taunusstrassen aseman pää nimittäin on melkoinen iloittelukatu, ja ainakaan kauniina tyttönä et halua kävellä täällä iltapimeällä..

Ihana Alte Oper ja "jäinen" suihkulähde

Loppuun vielä kevennyskuva Gießenin kaduilta - toistaiseksi suurin kohtaamani pipo on virkattu lämmittämään ostoskadun (talviunilla olevaa) suihkulähdettä :)

Weihnachtszauber für alle Sinne

Frankfurtin joulumarkkinoilla hemmotellaan monella tapaa; on katsottavaa ja koettavaa, haisteltavaa, maisteltava;, musiikkia, ja jos vielä jotain uupuu, niin se on tietysti vanhanajan karuselli. 

Der Nebel

Pikkutytöstä asti olen pitänyt sumuisista päivistä. Tädellinen sumupäivä kuluisi metsässä, hevosen selässä, talvella. Jostain tämä mielikuva on iskostunut päähäni, ja melkein haistan hevosten tuoksun joka kerran kun astun keskelle sumupilveä. No, sitä lunta ei nyt ole, mutta ihana, tiheä sumu kylläkin!

Täällä meidän laaksossamme sumupäiviä on (talvella) aika usein. Noin joka toinen päivä. Sitten taas paistaa päivän. Alkusyksystä pilvet saattoivat kuivua päivän mittaan pois, nyt ne istuvat tiukasti meitä ympäröivien kukkuloiden kainalossa.

Sumun keskellä on hiljaista, samaan aikaan lohdullisen turvallista ja jännittävää. Tuttu maisema katoaa, ja kaikesta tulee uuden näköistä. Ihan kuin en olisikaan kulkenut tästä ennen.. Tipahtaakohan tuosta reunalta alas.. 

Hetkinen, haistan hevoset..

Sumuinen päivä ei masenna samalla tavalla kuin sateisen harmaa päivä, ja täällä sumussa voi olla todella kirkasta - olen tainnut mainita tästä aiemminkin - mikä on hämmentävää, ei sumu voi häikäistä..

Jede Wolke hat einen silbernen Rand..

Jos jokaisella pilvellä on hopeareunus, niin minun tulkintani on se, että jokaisen sumupilven takana paistaa kultainen aurinko. Katsokaa vaikka.

Weihnachtswelt Dillenburg

Viime viikonloppuna oli todella paljon valinnanvaraa, jos halusi mennä joulumarkkinoille. Lähes jokaisessa kylässä joulukuun ensimmäisenä (kokonaisena) viikonloppuna on jonkinlaiset markkinat, jotka isojen kaupunkien markkinoista poiketen ovat käynnissä vain päivän tai kaksi. Teemavalinnoista riippuen nimiä vaihteleva määrä: on Barbaramarktia, Christnikelsmarktia ja Weihnachtsweltiä. Päädyimme Dillenburgin Lebensart -joulumarkkinoille; valintaperusteena oli tienvarsimainokset, ja lupaus hienosta tunnelmasta.  

Dillenburgissa sijaitsee suuri hevossiittola, ja täällä olemme vierailleet aiemminkin heppoja katselemassa.

Tallipiha oli koristeltu asianmukaisesti

Auringon laskiessa valot syttyivät ja tarjonta pääsi oikeuksiinsa

Tallien ja tallipihojen suojissa oli tunnelmaa

Tarjolla on paljon joulukoristeita, tietysti

Mutta myös käsitöitä ja taidetta - tässä kokonaisista kannoista ja pahkoista veistettyjä (erittäin aidon näköisiä!) sieniä..

Jäätä ei aina ole saatavilla, mutta se ei estä oman "jääveistoksen" hankkimista

Näitä tyyppejä on näkynyt kiipeilemässä erinäisissä paikoissa ennenkin

Myös ei-niin-jouluisia asioita on tarjolla

..kuten tämä elegantti rouva.

Jouluasetelmat ovat astetta kivempia (niihin värjättyihin pesusieniin verrattuna!)

Hevosia ei markkinoilla ollut esillä, mutta talleilla sai käydä kurkkimassa karsinoihin, iltakauran aikaan korkeissa ja tilavissa talleissa kaikui vain unettava rouskutus. Hessisches Landgestütin tilukset ovat upea kohde milloin vain, ja hetkittäin nämä markkinat olivat oikein tunnelmalliset - tosin eivät ihan niin huikeat kuin mainoksissa luvattiin ("aidot, romanttiset vanhanajan markkinat ilman krääsää"). Alueelle oli viiden euron sisäänpääsymaksu, mikä karsi jonkin verran porukkaa, mutta toisaalta tarjonta oli myös jonkin verran kalliimpaa (ja hienompaa) kuin perusmarkkinoilla.

Tarjolla oli tietysti paljon syötävää ja juotavaa, ja lämmitettyihin telttoihin tarjoiltiin ihan oikeaakin ruokaa, jos makkarat eivät houkutelleet. Koruja, vaatteita ja asusteita myytiin suurissa ratsastusmaneeseissa, joista hiekat oli kärrätty pois, ja lattioita peittivät matot - katossa tietysti vanhanajan kristallikruunut; puitteet ovat upeat (hämärässä kuvaaminen ilman jalustaa on melko mahdotonta, joten tunnelmakuvista ei valitettavasti tullut julkaisukelpoisia) ja koristuksia katsellessa vierähti enemmän aikaa kuin ostoksilla!

Vastaava Lebensart -tapahtuma toteutetaan myös kesäaikaan, joten markkinat ovat toistuva tapahtuma siittolan kauniilla ja vanhalla alueella. Ja hevosaiheisia tapahtumia on tietysti myös usein; pysähtyypä Dillenburgissa myös kiertävät kangasmarkkinatkin välillä - tapahtumia riittää ympäri vuoden, vaikka tämä onkin melko pieni kaupunki, ja vanhakaupunki on melko hurmaava.

Hochwasser und Weihnachtskuchen

Perjantain postaus jäi matkan varrelle, koska aamupäivällä puhelimeni soi. Olin aiemmin syksyllä sopinut koirakerhollamme, että puheenjohtajan vaimo "opettaisi" mielellään minulle saksaa, olemmehan molemmat kotona päivisin. Frau Gabi soitti siis minulle ja sanoi  tulevansa hakemaan minut luokseen kahville. Siihen ei voi vastata kuin ja, gerne!

Tulvakuvat joulukuun alulta jäivät siis yksin latautumaan koneelle, tässä ne nyt ovat. Kuunvaihteessa satoi niin reippaasti (ja lumet sulivat "vuorilta"), että joka paikassa tulvi. Harmikseni olin valinnut eri ulkoilureitin juuri pahimpana tulvapäivänä; koko Dill-joen puistomme oli veden vallassa, ja joen yli kulkevat sillat ja tiet oli suljettu. Sen sain tietää vasta auringon laskettua, joten pahimmat tuhot jäivät minulta näkemättä..

Seuraavana päivänä, heti kun sade taukosi, veden pinta lähti laskuun, mutta jätti pelloille lammikoita - ja valtavat määrät veden mukana tullutta roinaa.

Lampaat oli onneksi ehditty siirtää toiselle niitylle laiduntamaan..

Sorsat sen sijaan olivat innoissaan uusista apajistaan

Tuosta puiden välistä kuljetaan Koiran kanssa usein kesällä uimaan..
Nyt vettä olisi ainakin kainaloihin asti..

Veteen ei ole mitään asiaa, joki virtaa paikoittain niin kovaa, että Koiraa voisi siirtyä kuikuilemaan
suoraan parin kilometrin päähän, jos se päättäisi pompata uimaan..

Saksalainen mangrove-rämeikkö, ainakin ykden päivän ajan..

Kielen opiskelu perjantaina sujui osittain odottamattomasta kutsusta huolimatta kohtuullisesti. Opettajani Frau Gabi on kärsivällinen ja rauhallinen ihminen, entinen kääntäjä (joten jos saksa ei taivu, englanti, ranska tai espanja käy myös!), tekee paljon käsitöitä ja istuu mielellään talvipuutarhassaan katselemassa pihalla kuopsuttelevia kanoja. Keitimme hartaudella pannullisen teetä ja maistelimme paikallisen leipomon weihnachtsstollenia, joulupitkoa, joka muistuttaa lähinnä englantilaista hedelmäkakkua, sitä, joka säilyy vuodesta toiseen, koska on täynnä sukaattia, rusinoita, pähkinöitä ja kuivahedelmiä. 

Aitoa stollenia seisotetaan vähintään kaksi viikkoa ennen sen syöntiä, jolloin se alkaa vasta olla parhaimmillaan. Maistelemamme stollen oli "kypsynyt" Grube Fortunan - tuon lähellämme sijaistevan vanhan kaivoksen - kellareissa, missä on kuulemma stollenille juuri täydellinen lämpötila ja ilmankosteus..?! 

Kaupat ovat nyt täynnä näitä Christstolleneita, kuten myös erilaisia marsipaaneja, suklaakonvehteja, suklaalla kuorrutettuja pipareita ja tietysti spekulatius-keksejä (kuvioituja, hieman piparia muistuttavia keksejä, joissa usein seikkailee Pyhä Nikolaus, tuo joulupukin esikuva täällä Saksanmaalla..).

Sunnuntaina, 6.12., oli muuten kaikkien saksalaislasten lempipäivä, Nikolaustag, jolloin lapset saavat joissain osavaltioissa jopa enemmän lahjoja kuin itse jouluna. Kirjoitin muutaman sanan tästä traditiosta vuosi sitten Braunfelsin joulumarkkinoiden yhteydessä. Nyt pitäisi siis olla joulukuuset esillä ja kengät puhtaina. Voi olla, että meille tulee kuraisten saappaitten vuoksi kylään vain kamala Krampus..

Auf wiedersehen November!

Marraskuu oli aurinkoinen ja lämmin; kylmä ja sateinen; erityisen paljon oli sumuisia päiviä, oli kuin suuri pilvi lilluisi koko laaksossamme maata viistäen, ja samaan aikaan paistoi aurinko. En ihan tiedä, miten se on mahdollista, mutta sumun takaa, välistä ja keskeltä todella paistoi aina välillä aurinko..

Maisemaa voi katsoa useassa kerroksessa,
samalla tavalla kuin lapsena kuvaamataidon tunnilla opeteltiin maalaamaan perspektiiviä.. 

Luurankopuisto

Haikarat ruokatauolla

Luntakin saatiin, ennakkoepäilyistä huolimatta. Kuumaa kesää seuraa kylmä talvi? (Kestävät) lumiset maisemat kyllä vielä odotuttavat itseään. 

Laitumilla eläinlaumat ovat pienentyneet, toisaalla jopa kadonneet; naapuripihojen kalkkunat ja hanhet ovat myöskin lakanneet juttelemasta ohikulkijoille. Kuulostaa jouluun valmistautumiselta..

Koiruutta ei viileät säät ole haitanneet, enemmänkin innostaneet. Lienee perinyt emänsä innon juoksennella lätäköissä? Kaikki ojat tarkastetaan myös. Jokeen ei enää ole asiaa - viikko sitten Dillin pinta oli vähän koholla, mutta eilen se levisi pelloille ja teille, niin että muutamaan kylään joen yli vievät tiet on toistaiseksi suljettu.

Joen varren puut näyttävät johdattelevan kohti joulukuuta omilla koristeillaan vaikka talvikukkia löytyykin pihoilta ja puistoista. Muutosta säähän ei toistaiseksi näy, joten jatkamme viime vuotiseen tapaan lämpimillä joulunodotuksilla :)