Frankfurt an einem Tag

Lähdin Frankfurtiin paikallisoppaaksi lomailijoidemme lähtöpäivänä, vaikken ole kaupungissa junanvaihtoa pidempää aikaa koskaan viettänyt. Osasin kuitenkin toimittaa meidät perille junalla, ja päivän päätteeksi vielä lentokentälle ajallaan. Päärautatieasema siis ainakin tuli tutuksi, ja Deutsche Bahnin satunnainen mystisyys.

Frankfurt lienee tutuin pilvenpiirtäjätaivaanrannastaan (skyline kuulostaa paremmalta:), mutta kaupunki on sekoitus kaikkea uuden ja korkean sekä vanhan ja vaappuvan väliltä. Vanhakaupunki ei ole kovin iso, ja se vaihtuu hetkessä osaksi muuta kaupunkia.

Asemalta kohti pilvenpiirtäjiä

Vanhankaupungin kattoja ilman pilvenpiirtäjiä

Koska meillä oli vain vajaa päivä aikaa tutustua kaupunkiin, päätimme kulkea sen läpi mahdollisimman tehokkaasti, ja jättää museot seuraavalle kerralle. Kävelimme "Mainhattanin" eli pilvenpiirtäjien keskittymän läpi Römerbergille eli vanhankaupungin keskustaan. Toria reunustaa Römer, eli raatihuone, kaupungintalona 1400-luvulta asti toiminut punainen rakennus; Alte Nikolaikirche ja aukion talojen takaa siintää Kaiserdom, Frankfurtin vanhan kaupungin tuomiokirkko. 

Pikkukujalta Römerin aukiolle

Kaiserdom

Römer ja sen koristeita

Raatihuonen (viini?)kellari - ainakin toisella puolen oli frankfurtilainen viinitukku :)

Ja Franfurtissa kuuluu juoda Apfelweinia, joka maistuu aika pitkälti omenamehulta..

(Mitähän tämä merenneito oikein meinaa..??) 

Parhaan näkymän kaupungista ja sen siluetista saa joelta päin, joten otimme täälläkin pienen jokiristeilyn - päivä oli jälleen kerran todella kuuma, ja vain Mainin rannoilla tuntui hieman ilma vaihtuvan.

Joka puolella kaupunkia rakennetaan jotain - nostokurjet näkyvät moottoriteille saakka.

Eisener Steg yhdistää vanhankaupungin Sachsenhausenin kaupunginosaan

Tällekin sillalle on kiinnitetty paljon lukkoja

Maintowerin, tuon pyöreän, huipulta voi myös käydä katselemassa nähtävyyksiä,
muihin pilvenpiirtäjiin ei pääse ilman asiaa.

Lähes kaikki suuret museot ovat Mainin etelärannalla ja siellä vietetään muutenkin aikaa

Veneravintolasta saa imbissiä myös veden puolelta, "lokitkin" sen tiesivät :)

Städel-museo näytti komealta myös ulospäin, ja onkin arvostettu taidekokoelmastaan

Kiinnostava valokuvanäyttely - tekemistä seuraavalle kerralle

Frankfurtissa ja sen ulkopuolella on valtavasti ostosmahdollisuuksia; pääostoskatu lienee kuitenkin Ziel, jonka varrella oli kauppoja, tavarataloja ja liikkeitä enemmän kuin olisi jaksanut päivässä kiertää. Luulen, että täällä on parhaat ostosmahdollisuudet, vaikka Kölnissä ja Düsseldorfissakin on hyvät ostoskadut. Jostain syystä Ziel vaikutti näistä valtavimmalta, keskellä leveää katua on puistokaistale, jossa on paljon penkkejä ja kahviloita vaikka odottelevalle herraväelle ja haukuille..

Mielestäni hienoin osa Frankfurtia tällä kertaa oli kuitenkin matka Hauptwachelta vanhalle oopperalle Opern Platzille, ja sieltä pilvenpiirtäjien ohi puistoa pitkin. Seuraavalla kerralla kierrän kaupunkiin tältä puolelta.

Hauptwache

Ooppera

Goethestrassella voi shoppailla isommalla rahalla

Westhafen Towerin pinta muistuttaa kuulemma omenaviinilasin pintaa

Seuraavalla kerralla Frankfurtissa käyn Städel Museumissa, ajelen vanhaakaupunkia Ebbelwei-Expeßillä eli vanhalla raitiovaunulla (vain viikonloppuisin ja pyhäpäivinä; lipun hintaan kuuluu omppuviiniä!), suuntaan Palmengartenin kasvitieteelliseen puutarhaan, missä on paljon myös musiikkiesityksiä (torstaisin jazzia :) ja illaksi Alte Sachsenhausenin puolelle katselemaan yöelämää. Frankfurt aukesi minulle hiljalleen, ja vaatii selvästi uudemman visiitin jos kolmannenkin.

Das Schweigen - Köln Teil 2

Sunnuntai on meidän perheyksikön epävirallinen museo/nähtävyyspäivä, ja siksipä Kölnin visiittimme päätteeksi suuntasimme museon seinien sisään hellettä pakoon. Kölnissä on monta kiinnostavaa museota tulevillekin reissuille, mm. taidekokoelmat ovat hyvin kiinnostavat esim. Museum Ludwigissa (1900-luvun taidetta) ja Römisch-Germanisches Museumissa (roomalaista taidetta ja arkkitehtuuria), mutta tällä kertaa valitsimme kuitenkin molempien mielenkiinnon mukaan NSDOK:in eli NS-Dokumentationzentrumin - siis kansallissosialismin asiakirjakeskuksen. Meitä tuntevat tietävät että olemme kiinnostuneita toisen maailmansodan vaiheista ja olemme aiemminkin matkustelleet aiheen ympärillä eri maissa. En ota tässä kantaa sen kummemmin asiaan, mutta totean, että osaa aineistosta pystyin katsomaan vain kameran linssin läpi, se ei sumennu kosteudesta tai ällistyksestä yhtä helposti kuin silmät..

Museo on toiminut vasta vuodesta 1979, ja siihen liittyy paljon tunteita puolesta ja vastaan

NSDOK on Kölnin kaupungin perustama muistomerkki natsivainojen uhreille, ja sen tarkoitus on kommunikoida, opettaa ja tutkia menneisyyttä. Museo sijaitsee EL-DE Housessa (nimitys talon rakennuttajan mukaan), joka toimi Kölnin Gestapon päämajana 1935-45. Toimistokerrosten lisäksi kellariin rakennettiin n. kymmenen sellin kuulusteluvankila, ja sisäpiha toimi käytännössä teloituspaikkana monille epäillyille. Vankilassa pidettiin erityisen paljon venäläisiä kommunistiepäilyjen vuoksi, loppuajasta tosin myös kuka vain "epäilyttävä" henkilö päätyi tänne, tietämättä kunnolla edes syytä pidätykseensä. Harva pääsi karkuun.. 

Alin kellari/bunkkerikerros on muistomerkki ja näyttely selleistä, vanginvartijoista, vangeista, heidän oloistaan ja syistään joutua vangituiksi, ja täältä löytyy myös englanninkielinen opastus. Seiniltä löytyy vielä n. 1800 kirjoitusta, kynillä, terillä, kynsillä, huulipunalla tehtyjä; näissä vangit pitävät kalenteria pidätysajastaan, kirjoittavat tuntemuksistaan ja koettelemuksistaan, sekä jättävät terveisensä rakkailleen.

Äiti <3

Osasta vankeja on tehty syvällisempi katsaus, tässä jäähyväisensä jättää Askold, joka kuitenkin pääsi
ihmeen kaupalla pakenemaan hiilikellarin kautta - ja löysi myöhemmin rakkaan Veransa, ja he menivät naimisiin.

Kaikki eivät kuitenkaan päässet karkuun..

Sisäpiha on nykyään peilein peitetty, jokainen joutuu katsomaan itseään (silmiin)..

Kahdessa ylemmässä kerroksessa esitellään Gestapon ja kansallissosialismin vaiheita Kölnissä, kölniläisten silmin ja vaikutuksin. Näissä kahdessa kerroksessa opastus on vain saksaksi (jonkinlainen audio-opastus oli saatavilla kahdeksalla eri kielellä), joten kaikkea emme saksan alkeillamme ymmärtäneet, mutta materiaalia - kuvia, julisteita, välineitä, karttoja ym. - on niin paljon että pelkällä katselemallakin saa selville paljon. On ironista, että (kaikki tuo) Gestapon materiaali ja tämä rakennus selvisivät sodasta, niin että meillä on mahdollisuus tutkia, mitä tuolloin tapahtui, heidän dokumenttinsa todistusaineistona.

"Ohjeita kölniläisille rouville"

Ihannevauvoista ja lapsista alkaen

"Kerrothan kaiken kiltille Setä-Schupolle"

Pilkka omaan nilkkaan?

Kaikki museot eivät ole kauniita ja kevyitä, eikä niin tarvitse ollakaan. Ihminen on ihmiselle susi. NSDOK oli erittäin kattava museo aiheesta, se ei alleviivannut taikka ottanut kantaa, vaan pisti jokaisen kävijän ajattelemaan itse, löytämään itsensä tuon ajan tilanteesta ja tekemään omat päätöksensä; ja mielestäni hyvä siinä, että se kertoi ensimmäisestä maailmansodasta alkaen sen, miten tuohon karmeaan lopputulokseen päädyttiin, ovelasti, huomaamatta, painostamalla, provosoimalla.. 

Kölsch, Eau de Cologne und Kölner Lichter - Köln Teil 1

Vietimme viikonlopun Kölnissä, kun saimme Koiralle hoitajan, ja tämä olikin ensimmäinen visiittimme toiseen suurimmista lähikaupungeistamme. Olimme mielissämme tehneet jonkinlaisen henkisen lempijärjestyksen Düsseldorfille, Kölnille ja Frankfurtille, ja odotukset Kölnistä oli melkoisen korkeat. Asuuhan täällä yli miljoona ihmistä, ja varmaan saman verran tulee tänne töihin päivittäin..

Saimme hotellin noin puolentoista kilometrin päästä keskustasta - ihmettelimme, kuinka kaupungin majoituspaikat olivat kaikki tupaten täynnä juuri tuona viikonloppuna. Asia selvisi hotellille päästessämme - kaupungissa oli illalla Kölner Lichter -tapahtuma, suuri ilotulitus Reinin rannalla, ja sinne odotettiin vähintään 500 000 kävijää. No tulipa valittua hyvä viikonloppu, ainakin illan ohjelma oli sillä selvä! Mutta ensin nähtävyyksiä.

Kölnin siluettia koristaa joka suunnasta katsottuna tietysti Kölnin tuomiokirkko, Kölner Dom. Goottikirkkoa rakennettiin yli 600 vuotta, kunnes se lopulta 1880 valmistui (tässä maassa on muuten melkein kaikki nykyiset nähtävyydet valmistuneet juuri tuolloin?). Sen jälkeen se lienee ollut remontissa koko ajan, niinkuin nytkin (rakennustelineitä väistellessä ei saanut montaa laajaa kuvaa kirkosta!). Jonkin ihmeen kautta se pysyi ehjänä toisen maailmansodan pommituksissa, ja on nyt mukana Unescon maailmanperintöluettelossa.

Dom ja Groß St Martin joelta päin

Tuomiokirkko on kaupungin suosituin nähtävyys, luonnollisesti

Jotain korjattavaa jatkuvasti,
tässä ilmansaasteiden tummuttamaa kirkkoa hieman putsattu

Ulkopuolella riittää katseltavaa ja tutkittavaa ehkä vuosisadaksi..

On se myös aika pelottava

Domin edusta on täynnä turisteja ja katutaiteilijoita - tämänkin tekijä ilmoitti tämän päätyökseen..

..tuntuu turhauttavalta, että tästä ei enää huomenna saa mitään selvää..

Kölnissä sekä puhutaan että juodaan Kölschiä. Kuulemma puheesta ei saa mitään selvää, lieneekö syy juomassa. Näin kuumana päivänä (+34*C) pienistä kapeista laseista tarjoiltu olut maistui ihan siedettävältä (näin siiderinjuojan näkökulmasta), ei se mielestäni mitään huippuhyvää olutta ollut, mutta hellepäivän iloksi sitä sai joka kadunkulmasta euron pantilliseen lasiin. Siis oikeaan lasiin, ja sen sai kantaa mukanaan, ja täytää toisella kojulla, tai palauttaa ja saada pantin takaisin. Koko kaupunki siis yhtä anniskelualuetta, siistiä ja asiallista, en näe toteutuvan koskaan Suomessa - sääli. Vihaan niitä muovituoppeja ja ahtaita terasseja..

Kaupungin viehättävimmät ja vilkkaimmat paikat lienevät Domin aukion lisäksi Alter Markt, Heumarkt ja Neumarkt, jotka kaikki ovat täynnä kahviloita ja ravintoloita terasseineen. Pikkukujia ja rauhallisempia kuppiloita löytää, kunhan uskaltaa kulkea kaikista porteista ja kujista rohkeasti läpi.

Helmikuussa tämä nukketeatteri on tupaten täynnä, lippuja on kuulemma melkein mahdoton saada
ellei jonota niitä monta yötä teatterin edessä!

Heumarktilla oli tapahtuma, joka koittaa avata keskustelua nk. taistelukoirarotujen puolesta,
koiraihmiset tietävät, että Tanskassa kiellettiin tiukasti tiettyjen rotujen pitäminen,
täällä Saksassakin noin 10v. sitten tiettyjä koirarotuja ei sallittu lainkaan, ja sen seurauksena
useimmat ihmiset pelkäävät kaikkia (suurempia) koiria.. 

Hän on ainakin täysin harmiton ja ystävällinen tapaus!

Eikä tästäkään nallesta ollut vaaraa kenellekään (viilentävä paita päällä)

Pentu ei vielä ihan ymmärtänyt, miksi helteellä pitää huolehtia viilennyksestä :)

Kölnistä on peräisin myös kölninvesi, Eau de Cologne, ja siitä juontava yleisnimitys eau de cologne, joka on se vahvin tuoksuista. Ensimmäisenä sitä valmisti v. 1709 italialainen Giovanni Maria Farina, jonka myymälä on alla näkyvissä kuvissa. Myöhemmin 1700-luvulla syntynyt 4711-merkki taisi varastaa nimen ja huomion, koska se näkyy kaikkialla useammin ja isommin. Alkuperäistä 4711-tuoksua saa edelleen, mutta sen uudemmat versiot ovat huomattavasti raikkaampia, sorruinpa itsekin ostamaan erään appelsiinisen tuoksun.

Täältä löytyy myös Farina museo, jos hajuveden historia ja tekeminen kiinnostaa

"Eau de Cologne 4711" ei ollut ensimmäisenä, mutta vei kaiken kunnian, ellei ole tarkkana nimestä!

Kölnissä on paljon nähtävää ja tutkailtavaa, museot vaikuttivat kiinnostavilta, ja niitä on lukuisia. Keskityimme kuitenkin ulkoilmaan ja kaupungin nähtävyyksiin, myös joelta päin, mikä oli hellepäivän parasta antia oluen kera!

Saksalaista rantaonnea

Kölnissä, kuten monessa muussakin kaupungissa maailmalla, "täytyy" osoittaa rakkautensa ostamalla lukko,
johon kaiverretaan nimet..

..vaelletaan vaikkapa Hohenzollern Brückelle..

..kiinnitetään lukko sillan kaiteeseen, ja viskataan avain Reinin kuohuihin.

Kaupunkia voi myös ihailla Seinbahnista, köysiradalta, joka yhdistää eläintarhan ja Rheinparkin - en suosittele helteellä, tuuletusluukku oli noin 20x20cm..

Rheinauhafenissa kelpaa asustella komeasti joen varrella

Illan ilotulitus oli komea, mutta pakko sanoa, että tapahtuman järjestelyt olivat aivan älyttömät - parhaat rantapaikat ja ruoka- ja juomakojut oli rajattu aidoilla, ja tupattu aivan ääriään myöten täyteen, jolloin kukaan aitojen ulkopuolella ei nähnyt (eika saanut) juuri mitään - jos koko ranta-alue olisi ollut vapaasti kaikkien käytössä, ruuhkaa ja tungosta ei taatusti olisi syntynyt, ja kaikki olisivat nähneet yli tunnin kestävän show'n kunnolla, eväiden kera. Tapahtuma kun oli täysin ilmainen, muutamaa VIP-paikkaa lukuunottamatta.. Ilta jatkui koko kaupungin paukauhdellessa ja jylistessä kuin pommituksen alla. Oli aika viimeisille iltaoluille ja nukkumatille, koska seuraavana päivänä olisi edessä paluu menneisyyden kauhuihin.

Kuvitelkaa taustalle Wagneria ja muuta mahtailevaa pauketta! :)

Snap, crackle, pop!

Levottomat sielut vaeltavat öisin..