Burg Eltz

Moselin jokilaaksossa riittää katseltavaa ja tutkittavaa varmaan kymmeneksi vuodeksi, vielä viininmaistelun jälkeenkin (ja sitähän voi onneksi tehdä joka vuosi). Joelle näkyy useita linnoja ja linnoituksia, ja niihin voi tehdä autolla, pyörällä ja junalla retkiä - hienointa tutkimusmatka lienee jokilaivoilta, joille voi ostaa hop on/hop off -lippuja, ja käydä katsastamassa haluamansa kohteet.

Me otimme auton alle, ja ajoimme Moselkernin kylään, jätimme auton erään myllyravintolan parkkipaikalle, ja jatkoimme matkaa patikoiden Moselin rannasta hieman sivummalle. Siellä metsän ja pienen Eltz-joen syleilystä löytyy nimittäin linna, jota on kutsuttu jopa Neuschwansteinin linnaakin kauniimmaksi. Täytyihän se tarkistaa. (Oletteko muuten koskaan huomanneet, että juuri kun keksitte jonkun uuden jutun - on se sitten matkakohde, ruoka, kirja tai ihminen - se ilmiintyy ihan kaikkialle silmienne eteen?). Ainakin olen nähnyt siitä upeita valokuvia.

Reitti linnalle on idyllinen, ja jos säät olisivat olleet pikkuisen lämpimämmät, kaikki olisi jo vihertänyt. Mutta silloin emme ehkä olisi nähneet joen mutkittelua ja vuorenrinteiden salaisuuksia. Polun pohjaa oli mukava tallustella, kun linnut lauloivat puissa, joki solisi alhaalla, ja v-a-l-k-o-v-u-o-k-o-t kukkivat metsän pohjalla!

Polku seurailee Eltz-jokea

Matkalle mahtuu jännittäviä näkymiä, jyrkkiä pudotuksia ja piilopaikkoja

Polku on kapea, osittain romahtanut, kesällä varmaan ruuhkainen

"Minä sain tulla mukaan!"

Kahden kilometrin jälkeen alkaa tapahtua

Eltzin ylitys ja vielä puoli kilometriä portaita

Eltzin linna on säilynyt lähes täysin sen rakentamisesta saakka yli 850 vuotta, ja se on erikoinen siitä, että Eltzin suvun kolme eri haaraa ovat pitäneet sen omistuksessaan aina - tähän päivään asti! Se tarkoittaa, että nähtävillä on eri vuosisatojen ja sukuhaarojen omaisuutta ja tyyliä. Ja onhan tämä kerrassaan persoonallinen ja viehättävä kompleksi! Piditpä keskiaikaisesta menosta ja jännityksestä tai et, kyllä tämä vaikutuksen tekee!

Ei tänne ole ollut helppoa saapua, saatikka hyökätä: linna on 70 metriä korkean kukkulan
päällä, ja sen kahdeksan tornia jopa 35 metrin korkeudessa..

Vihdoin täällä! Netistä löytyy upeita otoksia linnasta ILMAN turisteja..
Hämärän aikaan porukkaa olisi vähemmän, ja jos kiipeää vastapäiselle
kukkulalle, saisi hienon "ilmakuvan". Ehkä jonain päivänä.

Kapeasta portista kohti sisäpihaa

Kulkuväylästä huomaa, että linna on rakennettu kallion päälle sitä hyödyntäen

Sisäpiha on vaikuttava, ja sieltä näkee kolmen eri sukuhaaran osien yhdistymisen
ja (rakennus)historiaa viidensadan vuoden ajalta

Linna rakennettiin metsän, joen ja peltojen rikkauksien varaan, reitille, jota pitkin (elin)tarvikkeita kuljetettiin Moselin rantaan eteenpäin vietäviksi. Eltzin suku saattoi tästä kontrolloida tavaroiden liikkumista. Linnan ulkomuotoon ja varallisuuteen on osallistunut kolme eri Eltzin sukuhaaraa, Rübenach, Rodendorf ja Kempenich, sen jälkeen kun kolme veljestä 1200-luvun puolivälin jälkeen ajautuivat riitoihin keskenään. Tarkemmin historiaa voi lukea mm. täältä. 

Kempenichin sukuhaaran sisäänkäynti (n. 1600)

Tekstistä ei aivan saa selvää, mutta veikkaan Rodendorfia, joilla oli kaksi taloa tässä kompleksissa, v. 1540

Ja vielä Rübenachin sukuhaaran sisäänkäynti, v. 1472

Linnan sisälle pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella (myös mm. englanniksi), ja se kannattaa, koska huoneissa on säilynyt uskomaton määrä aarteita, taidetta ja kalusteita. Hienoin huone oli mielestäni ehkä "Rübenachin ylähalli", makuuhuone, joka oli kattoparruja myöten maalattu orientaalisin köynnöksin! Toistaiseksi tämä linna on tehnyt minuun hienoimman vaikutuksen, vaikka aiemmin esittelemäni Braunfelsin linna on myös upea. Muutamia Eltzin linnan sisäkuvia voi katsoa linnan nettisivuilta, koska valokuvaaminen linnan sisällä oli luonnollisesti kielletty.. 

Linnoitukseen koitettiin useasti hyökätä, mutta sijainti, puolustus ja poliittis-sosiaaliset verkostot
pitivät linnan voittamattomana

Eltz-joki kiertää lähes koko linnavuoren ympäri

Opastetun kierroksen lisäksi linnan asevarastoon ja aarrekammioon pääsee tutustumaan samalla "pääsylipulla" (linnan alueelle ja sisäpihaan pääsee ilman lippuakin). Kokoelma oli todella komea, en kuitenkaan laita tähän kuin pari esimerkkiä, koska aarteet eivät kuvissa ja rumassa kellertävässä valossa pääse lähellekään todellisuutta. Esillä oli kuitenkin merkittäviä historian kappaleita, kuten ensimmäisiä mukana kannettavia kelloja, veistos- ja käsityötaidetta, kultaa, hopeaa, jalokiviä, ja jopa reliikkejä.  

(Muistatteko elokuvan Marie Antoinette? Ludwig XVI keräsi kuulemma avaimia (lukkoja?), koska ne olivat
kiinnostavia. Nyt ymmärrän miksi!)

Ruutikotelo

Pantoneko muka keksi värimukit? :)

Kävin kierroksella yhdessä pääsiäismatkalaistemme kanssa sillä aikaa kun Mies ihaili linnaa Koiran kanssa ulkoapäin. Turisteja oli liikkeellä jo nyt reilusti, joten komeimman kesän aikana täällä saattaa olla tungosta. Opastuksia pidetään kuitenkin jopa vartin välein, joten joukkoon vain, ehdottomasti sen arvoista. Jos alkaa nälättää, linnan alueelta löytyy kaksi kahvilaa, joista saa kakkua ja ruokaa joka makuun. Ja jos kävelyretken haluaa välttää, niin vastapäiseltä mäeltä löytyvältä parkkipaikalta on kuljetus linnan portille - tosin linnan alueella liikkuminen ilman omia jalkoja on haasteellista.

Maisemat olivat kyllä niin hienot, että palaamme todennäköisesti vaeltelemaan näitä polkuja vielä uudestaan kesällä, kun linnan etsinnästä tulee jännittävämpää sen verhoutuessa lähes kokonaan metsän syleilyyn.

Muonaa kuvun alle, ja kohti paluumatkaa