Sommerferien

Kotimaassa alkaa kesälaitumet kutsua koululaisia, jotenkin tämä ajankohta on hitsautunut mieleen, ja herää huomaamaan, että kesä on täällä, ja joka päivästä pitää muistaa nauttia, ennen kuin lyhyt kesä on ohi (Kotimaan kesän mukaan).

Täällä Saksanmaalla ei kaikkien lomat voi alkaa samaan aikaan, muuten täällä istuttaisiin kuukausi staussa, kun kaikki 80 miljoonaa ihmistä lähtisivät reissuun samaan aikaan. No eihän koko kansa tietenkään ole missään samaan aikaan liikenteessä (paitsi Kotimaa jouluna ja juhannuksena), mutta reilut 8 miljoonaa peruskoululaistakin on aika paljon, jos kaikille pitää keksiä kesäkivaa samaan aikaan.

Siksipä koululaiset hikoilevat luokissaan vielä kesäkuun lopulle asti, baijerilaislapset heinäkuun loppuun asti! En voi sille mitään, minun käy heitä sääliksi. Onneksi ainakin meidän lähikoulun lapset viettävät viimeisen kuukauden kevälukukautta muualla kuin luokissaan: luokkaretket - lyhyet ja pitkät - keräävät lapset aamuisin busseihin ja kuljettavat jonnekin ulos liikkumaan, museoihin ja tapahtumiin. 

Kesäloma on myös Kotimaiseen verrattuna lyhyt, vain noin kuutisen viikkoa. Mutta muita lomia onkin sitten pitkin vuotta, syksyllä paikoitellen parikin viikkoa lomaa, joululoma, muutaman päivän talviloma, pitkä pääsiäisloma (jopa pari viikkoa osavaltiosta riippuen), ja vielä Pfingsteninä, eli helluntaina muutaman päivän breikki. Ei huono. Siihen toukokuu, jossa on työpäiviä melkein vähemmän kuin vapaapäiviä, niin ihan mukavastihan ne luvut keskeytyvät välillä.

Kumpi sitten on parempi, yksi pitkä kesäloma - silloin, kun se kesä (hyvänä vuonna) on - vai pilkottu pitkin vuotta? Jokaisella varmasti omat toiveensa ja mielipiteensä.

Saksan Alkeet pitää nyt paikalliseen tapaan sopien pienen tauon, koska kesäkuu tuo (viimeisiä, nyyh!) vieraita, retkiä, matkoja ja minilomia siellä täällä. Joitakin postauksia varmaan pysähdyn kirjaamaan ylös, ja tyhjennän samalla kameran muistikorttia, mutta ihan joka viikolle en uskalla luvata tekstiä. 

Koska kesälomaan kuuluu (ainakin minulla) haahuilu pelloilla kesäkukkia ja heiniä keräillen, tässä muutama tunnelmakuva eiliseltä peltokierrokselta. Ihanaa kesää, kuuluillaan ja nähdäänkin! Bis bald!

Pellossa kasvaa linssilude

Surisijoita riittää, mutta ONNEKSI ei hyttysiä!

Sissis Leben

Meillä on menossa pitkä viikonloppuvapaa, koska eilen ainakin täällä Hessenissä vietettiin Fronleichnamia, katolilaista juhlapyhää, ja tänään sen jälkeistä brückentagia. Ohjelmaan kuuluu erinäisten asioiden hoitoa ja nurkkien siivousta tulevaa pakkausurakkaa ajatellen. Siispä ilahdutan teitä muutamalla aiemmin otetulla Sissin kuvalla, koska auton siivouksesta ei kauhean kiinnostavia kuvia saa (ellei teitä kiinnosta, miten koiraperheen autoon suoritetaan kotikonstein sisäpesu).

Sissi Venuksena

Kesälisko

Ystävät

Sissi peukuttaa sireeniä, gefällt mir!

Sissi-hartiahuivi tyylitietoisille

Sissi koittaa sulautua maastoon

Kukkaistervehdys

Sissi viidakkolomalla

Facepalm

Küsse!

Schönes Wochenende!

Links abbiegen

Paikallinen sademetsä

Tuntuu, että paluumuutossa on enemmän järjestelemistä kuin tänne päin muuttaessa. Kotimaassa lähes kaikki asiat voi hoitaa netissä, mutta täällä pitää kaikista asioista mennä sopimaan kasvotusten. Pankkiin, vakuutusyhtiöön, Telekomille, Rathausille.. Tästä, ja muista muuttoon ja Kotimaahan palaamiseen liittyvistä asioista on muodostunut melkoinen määrä listoja: muuttolista Saksa, Pariisin retki, anopin vierailu, kotimatkan reitti ja tarvikkeet, muuttolista Suomi, läksiäiset, työnhaku, remontti, syksyn tapahtumat Kotimaassa.. Zu tun dies, zu tun das...

Myönnän: olen listahullu, mutta ne auttavat tarkistamaan, että kaikki on tehty. Hyvin suunniteltu on melkein jo tehty, vaimitensenytoli. Listojen avulla päähän saa myös hieman lisätilaa, ja jotkin asiat voi listan avulla siirtää kauemmas. Listat ovat minulle kuin navigaattori: käänny oikealle; tee U-käännös, jos mahdollista; olet saapunut kohteeseen. Mutta jossain vaiheessa ohjeita tulee liikaa tai niitä ei ymmärrä: turn half right, now, kuten navimme sanoo - miten voi kääntyä vain puoliksi?!

Systemfehler! Silloin on parasta nousta, pukea takki niskaan, ja painua metsään. Meillä tällä hetkellä metsät ovat muuttuneet trooppisiksi sademetsiksi, jossain latvuston päällä sataa ropisee, mutta tiheä lehvästö pitää huolen siitä, että vaikka muualla sataa, niin metsässä olen sateensuojassa. Kaikkialla kasvaa vihreää, lehtiä, köynnöksiä, tuoksuvia kukkia. Sade metsässä alkaa vasta kun sade muualla loppuu, ja pisarat viimein valuvat alas metsän pohjalle. Sadat linnut kujertavat, lirkuttelevat, laulavat ja kiljahtelevat puiden oksilla, ilma on lämpöisen kosteaa. 

Ei tähän tarvita tutkimuksia, tästä on omaa kokemusta ihan riittävästi: metsä poistaa stressiä. Jos mikään ei mene oikein, mene metsään.

Koira lyö myös tassun kuvan tähän asiaan

Landfest - so Bunt ist das Leben!

Hessenin osavaltio osaa toivottaa asukkaansa ja vieraansa tervetulleiksi. Olimme ensimmäisenä syksynämme täällä tutustumassa Mittelhessenin tarjontaan uusille asukkaille tarkoitetussa tapahtumassa, ja nyt jokavuotinen Hessentag kutsuu kaikki paikalliset yhteen juhlimaan, tänä vuonna naapurikaupunkiimme Herborniin.

Hessentagin perinne juontaa 1960-luvun alusta, mutta sillä on juuret peräti toisen maailmansodan aiheuttamissa jakaumissa. Hessenin osavaltio haluaa edelleen kerätä kaikki vanhat ja uudet asukkaansa yhteen, ja toivottaa kaikki tervetulleiksi. Täällä sanotaan "Hesse ist, wer Hesse sein will", eli hesseniläinen on, ken haluaa. Olemme siis olleet pari vuotta hesseniläisiä. Ilkuin Newcomer -paidoillemme tuossa yllä linkatussa postauksessa, mutta Mies tuntee itsensä niin Hesseksi, että laittoi paidan päälleen, kun kävimme tutkimassa, mistä tässä kauan puhutusta ja hartaasti rakennetussa tapahtumassa on oikein kyse.

Riesenrad pitää olla, kaikissa tapahtumissa.

Herborn isännöi 56. Hessentag-juhlaa jo toisen kerran. Jos Herborniin haluaa tutustua, niin tämä suuri tapahtuma kattaa koko kaupungin vanhankaupungin sydämestä aina ihanan Gutshofin (paikallinen panimo ja tislaamo: herkullista olutta, jopa minun mielestäni, joka en olutta juurikaan juo!) laitumille saakka, sekä kertoo samalla, mitä kaikkea Hessenin alueella voi tehdä, syödä, kasvattaa, tavata, työstää tai harrastaa. En osaa kuvailla tapahtumaa kunnolla, tämä on kuin Kotkan Meripäivät ilman merta, kerrottuna koko kaupungin kattavalla markkinoilla ja ruokafestareilla..

Keli oli kuuma ja hikinen, taivaalla häilyivät mustat pilvet. Rantaterassit olivat iso hitti kaikkien keskuudessa.

Pääasia tapahtumassa tuntuu olevan olut, ja yhdessäolo..

..ja biletys. Lähes joka illalle riittää konsertteja: mm. Andreas Gabalier (party-schlageria), Sarah Connor (Saksan nuori Arja Koriseva), Deichkind (älä klikkaa tästä), ja hittiradio FFH:n Just 90's ja Just White Partyt, joita on hehkutettu koko alkuvuosi. Siis kaikkea ihanaa - saksalaiseen makuun! Ai niin, tuleehan tänne myös Alice Cooper, Joe Perry ja Johnny Depp,
mystisen vampyyribändinsä kera.

Musiikki- ja oluttelttojen jälkeen suurimmat "näytteilleasettajat" ovat erilaiset ulkoilu/metsä/ perinnepalveluiden tarjoajat: Hessenissä riittää maanviljelystä, metsää ja kotieläimiä joka lähtöön. Näissä pisteissä viihtyvät erityisesti lapset, vaikka mitään aktiviteettia ei toki oltu rajoitettu vanhemmiltakaan kävijöiltä.

Harjakaiset? Ei vaan keinu.

Tukka kuntoon, jos rieha näkyy päällepäin liikaa. 

Rallikisat heinäpaalilabyrintissa!

Kiipeilystä on tullut koko Hessenin yhteinen laji, joka paikassa on kletterparkeja

Puutarhanhoitoa ja perinnekasveja. Lueskellessani kasvien nimiä (tomaatti, nokkonen,
leinikki..) tuli mieleen, että joko tänne odotetaan viikolla koululaisryhmiä, tai paikalliset
lapset ovat sittenkin vieraantuneet luonnosta..

Sorvaaminen sen sijaan näytti sekä suositulta että kiinnostavaltalta lajilta. Siitä mallia, ja pihalle lihasvoimalla käyvä näppärä vehje!

Suomalaisina arvattiin heti, että tässä on miilu, mutta hiiliä siinä kuitenkin vasta polteltiin.

Vanhan perinneleiman saa korttiin, jos lähettää Hessentagin postia.

Wetzlar-Wölfe on jenkkifutiksen maskotti. Jenkkejä löytyy Hessenistä aika paljon, koska
täällä on muutama amerikkalainen tukikohta.

Unimog on suosittu kulkuväline täällä maalla, joskin yleensä ne näyttävät huomattavasti
vanhemmilta, likaisemmilta ja ..sympaattisemmilta!

Tapahtuma-alue on täynnä paikallisten yritysten telttoja ja tapahtumia, esityksiä, lavoja, ja infopisteitä. Paikalla on pelastuslaitos koptereineen ja armeija tankkeineen (mukaan lukien sen tankin, joka minut herätti eräänä yönä); on reaalikokoista pöytäjalkapalloa, torvimusiikkia, paahdettuja manteleita ja erdbeerbowlea (sekä miljoona muuta makua). Nälkä ja jano eivät pääse yllättämään, mutta alueen valtava laajuus pääsee; emme jaksaneet kiertää läheskään koko juhla-aluetta läpi. Onneksi alueella kulkee myös "messubussi", jos jalka ei enää nouse.

Kappas, loimulohta!

Suomalaista loimulohta??

Loimukakkua, eli flammkuchea! :)

Vähemmästäkin väsyy!

Kuvakavalkadini jäi melko köyhäksi, koska olin päästäni niin pyörällä (väenpaljous, ei olut) ja keli muuttui koko ajan hurjemmaksi, tuulenpuuskat kaatelivat aitoja ja heittelivät pisaroita niskaan. Sää ei menoa haitannut, ja iltakonsertteihin valui porukkaa, kun me jo laahustimme kohti parkkipaikkaa. 

Markkinahumua riittää aamusta iltaan kymmenen päivän ajan, eli jos olet nurkilla, niin seuraa vain Hessentag-opastuksia - tällä hetkellä kaikki tiet vievät Herborniin! Tulevana viikonloppuna on kaikki suuret konsertit, ja kaiken kaikkiaan tänne odotetaan ainakin 800 000 kävijää. On siinä pikkukaupungilla ihmeteltävää! 

Eine neugierige (Wald)Eidechse

Tarkkasilmäiset ovat huomanneet muutamassa postauksessa erään vihreän otuksen. Lienee asiallista esitellä hänet virallisesti: 

Sissi Sisilisko

Sisiliskot ovat Kotimaassa rauhoitettuja, eikä niitä saa ottaa lemmikiksi (Wikipedia). Mutta jos Sissin sisin on virkattu, ja aivot pumpulia, niin tilanne ei ole niin vakava. Sitä paitsi Sissi pitää matkustelusta, se käpertyy mielellään rullalle, ja kulkee käsimatkatavaroissa. Sissi on alunperin kotoisin - mistäs muualta kuin Kotimaasta. Sen sydän on hopeaa, ja sijaitsee Sissin hännän päässä. Tänä keväänä syntynyt seikkailijasisilisko loikkasi koukulta ensin kirjan väliin ja sieltä ystäväni Prinssinmetsästäjän matkalaukkuun, ja pääsi sitä kautta elämänsä seikkailulle!

Sissin synty muinaishistoriallisena aikana (oman kertomansa mukaan)

Sissin ikä..? Muistuttaahan se hieman jotain muinaisliskoa..

Sisiliskon pää on suippo ja pieni, jalat melko lyhyet ja suomut karkeita. Suomujen karkeuteen vaikuttaa toki virkkuukoukun koko, ja langan materiaali. Sisiliskon sukupuolen voi varmuudella tunnistaa kahdella tavalla: naaraan pää suippenee leuan alusta, ja naaraan häntä lähtee ruumiista tasaisesti kapenevana häntänä. (Koiraan pää ja häntä ovat hieman erilaiset). Sissin häntä ei muista lajitovereista poiketen irtoa, mutta vakavassa tilanteessa se saattaa lähteä purkautumaan. Taitava virkkuri saa asian korjattua hetkessä.

Aikuisen Sissin pituus on keskimäärin 10 - 17,5 cm. Tavallisin pohjaväri on ruskea, myös lähes mustaa ja oliivinvihreää on tavattu. Sissi on päiväaktiivinen ja se suosii aurinkoisia paikkoja. Se on taitava kiipeäjä ja pystyy nousemaan jopa pystysuoria pintoja pitkin. (Faktoja meille kertoo Wikipedia).

Sissi luonnollisessa ympäristössään; sisiliskot rakastavat erilaisia onkaloita.

Sisiliskot elävät yleensä melko kosteissa olosuhteissa mm. niityillä, teiden ja peltojen varsilla, metsien reunoilla, nummimailla, soilla ja kallioilla. Sissi pitää hieman kuivemmasta ympäristöstä, ja lepää retkien välillä mielellään Lonely Planetin Saksan matkaoppaan välissä, noin keskivaihella.

Sissin suojaväri on suorastaan huikea

Sissi etsii juuriaan mm. täältä Saksanmaalta

Sissin luonne on hyvin utelias, ja se lähtee rohkeasti tutkimaan mahdollisia elinympäristöjä. Erityisesti se on viime aikoina ihastunut linnaelämään, luulen sen viehättyvän helposti lohikäärmeistä ja ritareista. 

Turisti-Sissi Burg Thurantin porteilla

Kulttuuri-Sissi Weilburgin puutarhassa

Erityisesti Sissi pitää kiipeilystä, ja kukkasista. Poiketen muista sisiliskoista, Sissi ei syö hyönteisiä tahi matoja, mutta perhosista se pitää. Se taistelee kuitenkin sitä vastaan, että popsisi ne suuhunsa. 

Sissin ei ole tarkoitus ryövätä blogia, eikä viedä Koiran paikkaa, mutta se saattaa vilahdella täällä silloin tällöin. Jos Sissin esiintymiset kiinnostavat, niin se seikkailee useammin Instagramissa kukka- ja koirakuvien joukossa (@turonaattori, tahi Sissin omat kuvat suoraan #sissisislisko).

Mihin luulette Sissin vielä päätyvän? Sille on jo varattu muutama juna- ja lauttalippu, joten seikkailu on vasta aluillaan!