Weihnachtsmarketsaison eröffnet

Sääennusteen mukaan pyhään laaksoomme oli viikonlopuksi luvassa sadetta ja myrskytuulta, joten päätimme luottaa tuuriin, ja ajoimme Düsseldorfiin, missä tuntuu aina olevan kaunis keli. Eikä meidän tarvinnut tälläkään kertaa pettyä.

Todellinen syy retkelle oli Miehen pukuostokset, joiden ajan odotin malttamattomana kaupungille pääsyä, ja lukuisten markkinoiden tutkimista. Joulumarkkinat ovat täälläkin levittyneet ympäri kaupunkia. Kävelimme tutun reitin, joka alkaa Königsalleelta, tuolta luksusostoskadulta, kiertää vanhankaupungin kautta Reinin rantaan, ja sieltä taas takaisin Königsalleen puistoon.

Isojen tavaratalojen jälkeen pieneltä Heinrich Heine Platzilta löytyy ehkä kaupungin näyttävimmät (ja ahtaimmat) markkinat - Engelchenmarktina tämä myös tunnetaan. Väenpaljous oli niin kova, etten saanut otettua paikasta kuvaa jäämättä raitiovaunun alle (kaikissa risteyksissä oli valo-ohjauksen lisäksi liikennettä ja ihmismassoja ohjaamassa joukkioittain oranssihaalarisia liikenteenohjaajia - tämä kertonee ihmismäärästä kaduilla tähän aikaan vuodesta). Jos pidät enkeleistä, suuntaa tänne.

Rheinuferpromenaden voi taittaa myös kyydillä; muualla voi käyttää vaikkapa ratikkaa, mutta kävellen näkee eniten.

Altes Rathaus Marktplazilla. Tämä aukio oli päämääräni, ja sinne suuntasimmekin,
tosin aikaa pitää varata, kävelytahti on lähinnä vaappumista ja matelua.

Toisessa kädessä kamera, toisessa glühwein-muki - kaikki hyvin!

Tämä peura ei laula, mutta Herbornissa on kuulema laulava hirvi..

Tarjolla on mm. kaikkea lasista: kuusenkoristeita ja vaikkapa tonttulauma ikkunalaudalle

Marktplatzin markkinat ovat lähinnä perinteisiä joulumarkkinoita, löytyy puiset myyntikojut, joulukuusi ja karuselli. Düsseldorfin aukiot eivät ole kovinkaan suuria, joten tunnelma on melko tiivis. Myyntikojuista kiinnostavimmat ovat ehkä täällä - osassa on eri käsityöläisten näytöksiä, osassa käsittämättömän työlään näköisiä koristeita metallista, lasista ja puusta.

Kansankauppakadulta eli Flinger Strasselta löytyy myös omat markkinansa; pikkukojuista sai ostaa kaikkea jouluvaloista ja -koristeista linnunlautoihin ja paahdettuihin kastanjoihin. 

Kaikkea mausteista

Lintulaudat ovat tänä vuonna kaikkialla

Jos nälkä pääsee kaikista kojujen houkutuksista huolimatta (täytettyjä lettuja, makeisia, pipareita, makkaroita ja pretzeleitä..) yllättämään, vanhankaupungin kaduista kannattaa valita vaikka Berger tai Bolker Strasse, molemmat ovat täynnä ravintoloita. Toki koko Reinin ranta on yhtä ravintolaa, myös tähän aikaan vuodesta - pukeudu lämpimästi tai etsi paikka lämpölampun alta ja kietoudu viltteihin!

Väterchen Frost?

Stadtgraben Königsalleella. Puiden latvustoissa laulaa satojen lintumaahanmuuttajien parvi,
vihreät Halsbandsittichit eli kaulanauhapapukaijat ovat muuttaneet Afrikasta erityisesti Reininjoen
varrella sijaitseviin kaupunkeihin niissä sijaitsevan lämpimän ilmaston vuoksi.. 
Kurkkaa täältä mistä linnusta on kyse.

Saksalaisten joulumarkkinoiden pakollinen varuste - Riesenrad!

Burgplatzin markkinat löytyy maailmanpyörän alta

Parhaimmillaan kaikki markkinat ovat hämärän laskeutuessa, kun kaikki valot ja koristeet pääsevät oikeuksiinsa. On kultaiset valot, sininen aukio ja värikkäät kojut. Tässä vaiheessa me tosin jo suuntasimme takaisin autolle ja kotiinpäin. Onneksi on lähimarkkinoita iltaohjelmista nauttimista varten!

Jos teet/ ostat joulukranssin, älä pidättele koristeiden määrässä! 

Jos puiset, lasiset tai posliiniset koristeet eivät innosta, oman saksalaiskylän voi rakentaa myös paperista

Olen useamman kerran kehunut Düsseldorfia, se on lähimmistä isoista kaupungeistamme mielestäni hienoin (Köln taas mukavin), mutta vaikka kelit jälleen suosivat meitä, ja auringonlasku Reinin rannassa on aina hieno, luulen, että tämä kaupunki on parhaimmillaan kesällä ja/tai ostosten tekoon. Joulumarkkinat eivät olleet niin tunnelmalliset kuin esimerkiksi viime vuonna Wiesbadenissa (kurkkaa kuvia täältä), tosin on ehkä epäreilua verrata näitä kahta aluetta toisiinsa, koska kaupungit ja markkinoiden sijainnit ovat niin erilaiset. Düsseldorf on silti joka kerralla käynnin arvoinen! Jos vielä suunnittelet (joulumarkkina)retkeä tänne, niin löydät kaikki markkinakohteet esimerkiksi täältä.

Ein Spätsommertraum

Koska koneemme oli huollossa muutaman kuukauden, en ole päässyt purkamaan kameran muistikortilta syksyn mittaan napsittuja kuvia. Eilen viimein uskalsin tehdä tämän taas (edellisellä kerralla se kuuluisa kovalevy hajosi..).

Mikä voisikaan ilahduttaa harmaata marraskuun päivää paremmin kuin (odotus siitä, että pääsen illalla vuoden ensimmäisille joulumarkkinoilleni!) loppukesän viimeisten ihmeiden löytyminen muistikortilta - kuvia, joita en muistanut ottaneeni!

Tässä pieni kierros aurinkoisissa maisemissa; tuttuja ja uusia, kummallisia ja kauniita muotoja ja erikoisia kasveja, joiden nimiä en edes yritä selvittää, koska yleensä näiden nimet tupsahtavat eteeni viikon, pari sisään siitä, kun olen tutkinut kuvahakuja tuntitolkulla - tuloksetta! Etsivä siis löytää, silloin kun ei tiedä etsivänsä :)

Ihanaa viikonloppua!

Trendfarben für Weihnachten

Hauskimmat joulukoristevalikoimat löytyvät mielestäni Obista ja Herkules Bau'sta, noista Kotimaassakin tutun Bauhausin isoistaveljistä - Obi lienee ollut aina olemassa, koska sen ostokärryihin pyydetään laitamaan pantiksi vielä ja edelleenkin Saksan markka..

Molempien rakennus/piha/puutarhamarkettien niknäkki- ja kukkaosastot ovat lempipaikkojani, koska ne ovat aina tiptop-kunnossa, ja viimeisen päälle somistettu, ja niiden sisältö vaihtuu jatkuvasti. En ole mikään pikkutavaran haalija, mutta saatan silloin tällöin ilahtua kauppojen esillepanoista.

Täällä muuten askarrellaan ihan valtavasti, ja erityisesti joulua vasten. Kaupat pursuavat erilaisia paperi- ja askartelupaketteja, sisustuskaupat järjestävät askarteluiltoja, ja joka kylässä on marraskuussa jouluaskartelumyyjäiset - ei siis joulumyyjäisiä, vaan nimenomaan koristeiden ja askartelutarvikkeiden myyjäisiä.. 

Kävin loka-marraskuun vaihteessa Frankfurtissa Euroopan suurimmilla askartelu- ja käsityömessuilla nimeltään Kreativ Welt. Sinne myytiin jo kesällä paikkoja erilaisiin workshoppeihin, oli kukka-aseltelmien tekoa, joulukorttipajaa, kynttiläntekoa, huovutusta, korupajaa ja vaikka mitä. Helmiä, erilaisia papereita ja tilpehööriä oli niin valtavat määrät tarjolla, että vaikka kuinka olin ajatellut valmiiksi, mitä olin tullut hakemaan, sen runsauden edessä en kyennyt minkäänlaisiin päätöksiin.. Pelkät kartongit olivat niin huikeita (ja kaksipuoleisia), etten mitenkään voisi ajatella leikkaavani niitä rikki, saatika liimaamaan toista puolta piiloon..!

Eivätkä tarvikkeet suinkaan ole halpoja, mitä voisi odottaa. Ehei, jos joulukortti ei enää mahdu kirjekuoreen, eikä edes maksikuoreen, vaan sille pitää askarella oma laatikko; ja jos skräppäys on siirtynyt tasolle, jossa sivut eivät ole enää kartonkia vaan ohutta vaneria, eikä kirjaa enää lueta, vaan se levitetään ikkunalaudalle maisemaksi tai kuvaelmaksi -- rahaa palaa jo reilusti. Jos siis saat tänä jouluna (et tosin minulta!) itse askarrellun tuhdin kortin, niin sen (pelkkien materiaalien) hinta saattaa liikkua useammassa kympissä.. Kaukana ovat siis ajat, jolloin vanhoista korteista askarellaan uusia, ehei, nyt lähetetään silkkaa rahaa joulutervehdyksissä, nuo taideteoksethan joutuu kohta vakuuttamaan postissa, jos haluaa niiden pääsevät perille..!!?

No takaisin sinne vasaroiden ja naulojen maailmaan, tai siihen viereiselle osastolle.. Joulun teemavärit ja hittimotiivit voi tarkistaa muutamalla silmäyksellä, koska kaikki on aseteltu toisiinsa sopiviin asetelmiin väreittäin. Aina löytyy punainen, valkoinen, kultainen ja hopeinen värinurkkaus, sekä maanläheisille sävyille, ja puukoristeille tietysti omansa. Hauskimmat ovat silti uudet värit - ja käsittämätön määrä koristeita. Täällä koristeita ostetaan valtavat määrät (eikä vain jouluna, vaan ympäri vuoden, kuten olen tainnut mainita ainakin pääsiäisen ja syksyn alun kohdalla), joka ikkunalaudalle, ovelle ja nurkkaan rakennetaan (ulos ja sisälle) vaikka mitä somistuksia. Jouluvaloja ei näy ihan kauheasti, joten joulukävely kannattaa tehdä naapurustossa ehdottomasti päiväsaikaan. 

Tänä vuonna turkoosit ja siniset ovat tummuneet lähes petrooliksi..

Ja tokihan kuparin ja roosan kaverina on vuoden väri, marsala..

Perinteisten puusta tehtyjen seimien ja joulumaisemien rinnalle on noussut vähän modernimpiakin klassikoita.. En ole vielä saanut selvitettyä, mikä tämän Holzdekon nimi ja tarina on.. Ikkunalaudalle näitä laitetaan, ja ne vanhat perinteiset ovat aika upeita taideteoksia, joissa on kaikenlaisia liikkuvia osia..

Eräs ilmiö kukkaosastoilla (kaikissa kaupoissa) lokakuun lopulta alkaen on ihmetyttänyt minua. Toki Kotimaassakin on tajolla havuisia jouluasetelmia sisään ja ulos, mutta jotenkin ne viehättävät silmää enemmän kuin paikalliset asetelmat..

Kauniit on värit ja koristeet..

..mutta kuka haluaa värjättyjä pesusieniä ovelleen, pihalleen (haudalleen)?!

No, kauneus on katsojan silmässä, minä en lähtisi näihin koristeisiin. Ja markkinarako löytyisi muuten myös havujen myynnistä, parin oksan nippu maksaa seitsemisen euroa. Okei, eihän täällä havupuita juurikaan ole, joten (kukkaiset)joulukoristeet sisältävät pääasiassa muita oksia kuin havuja. Suomalainen joulukuusi ei kyllä täällä kelpaisi, ne ovat liian harvoja ja heiveröisiä; pitää olla tuuheaa ja tuhtia!

Meidän kylän kuuset on nyt valaistu, ja jouluvalotkin on asennettu (niihin harvoihin) katuvaloihin, joita kylän pääraitilta löytyy. Perjantaina on (lähimpien) ensimmäisten suurempien joulumarkkinoiden avajaiset, tiedätte, mistä minut löytää silloin. Ainakin Düsseldorfissa on markkinat auenneet jo maanantaina, ja useimmat aloittavat nyt tulevana viikonloppuna. Ja sitä lunta on muuten nyt satanut parina iltana, ja vaikka se aina aamuun mennessä on meidän laaksosta sulanut, niin yöt me olemme Koiran kanssa hihkuneet pihalla lumihepulissa!

Schnee!!

Lauantaina koirakerholla pohdittiin, tuleeko talvi viikonlopun aikana vai ei, ja paikalliset sanoivat, että talvi tulee sunnuntai-iltana. Epäilimme Miehen kanssa asiaa, eipä viime vuonnakaan nähty lunta kuin kerran. Mutta se tuli: juuri ennen auringonlaskua alkoi sataa lunta! No, olihan se melkoisen märkää lunta, lämpötila laaksossamme kun oli +5 astetta..

Olimme juuri lähdössä Gießeniin sunnuntaiselle kaupunkikävelylle ja syömään, ja matkalla lämpötila alkoi jo laskea lähelle nollaa, joten perillä lunta oli jopa maassa ja autojen katoilla. Koira oli aivan hepulissa, ja juoksi ympäri toria kirsu maassa, suu auki, niin että tassuvanan keskelle tuli leualla aurattu lumeton vana!

Tori on sunnuntaisin oiva parkkipaikka Gießenin keskustassa

Ruusupensaat muuttuivat taas valkoisiksi

Sunnuntaiseen tapaan kaupungilla riittää kävelijöitä ja näyteikkunoiden katselijoita, tosin sade oli karkottanut useimmat jo sisälle ja ruuan pariin. 

Kaikkialla on jo joulukoristeet esillä ja näitä pienoisjoulumaailmoja..

Ostoskatu Selterswegin kauneimpia taloja - kohta kun saadaan jouluvalotkin päälle niin joulumaailmaa voi ihastella ihan täydessä koossa..

Juuri kun olimme kastuneet läpimäriksi räntäsateessa, taivas aukeni, ja tilalle tuli tähtikirkas yö. Lunta ei lopulta jäänyt kuin muutamiin kukkapenkkeihin, ja tiet suolattiin taas kuiviksi alta aikayksikön, niin kuin täällä aina. Se tarkoittaa tassusalvaa Koiralle, ja tehovahaa autolle, koska jatkuvassa suolassa talsiminen syövyttää kaiken. Toisaalta täällä ei tule kuraa sisään niin paljon kuin Kotimaassa, mutta kaikista kengistä ja housunlahkeista huomaa kyllä, milloin talvi on tullut..

Mutta näimmepä ensilumen - tänne odotetaan ennätyskuuman kesän jälkeen kylmää talvea, ehkäpä luminen joulumarkkinatoiveeni toteutuu!

Die Winterblüher

Talvea on nyt leivottu tännekin ennustuksissa jonkin aikaa, lunta on tuprutellut vuoristoissa, ja sääennustuksia komistaa ihanat talviset maisemat. Tänä aamuna talvea oli siirretty lauantaista sunnuntaille, mutta renkaidenvaihtopisteet ovat silti täynnä, ja ilma on kyllä muuttunut lempeänkosteasta takaisin nasskaltiksi, hrrr...

Viimeiset kesäkukat poimin sisälle tällä viikolla, vaikka jo talvehtimaan päässeet verenpisarat, pelargonit (kyllä, sorruin niihin taas, vaikka "vihaan" niitä) ja oliivipuu alkoivat taas vihertää ja kukkia terassilla..?

Ulkona kukkii silti, vaikka ei heti uskoisi. Tämä keskieurooppalainen talvi on jotain kummallista. Ensin kaikki lehdet tippuvat, ja koska havupuita ei juuri ole (lukuunottamatta muutamia tuijia), hetken näyttää melko ankealta. Sitten yhtäkkiä puissa alkaa vihertää, jossain pilkahtaa keltaista, tuolla valkoista ja vaaleanpunaista.. Was zum Beisbiel..?!

Jostain käsittämättömästä (mutta ihanasta) syystä lauhkeassa ilmastossa kukkii talvellakin (ja vaikka pikkupakkanen yllättäisi, nämä vaan innostuvat lisää). Viime syystalven kummakkini (kummastus-oudokki) oli misteli, jonka luulin tunteneeni, mutta olin ollut vuosia väärässä. Miksi, käy kurkkaamassa täältä. Nyt se on taas päässyt "oikeuksiina" ja komeilee puiden latvustoissa. Kai sitäkin voi tavallaan "kukaksi" sanoa, ainakin se on nyt "kauneimmillaan", tosin marjavaiheessa. Toinen hauska "uusi" tuttavuus löytyy mistelikuvien alta.

Vallattu omenapuu

Misteli

Parin Glühweinin jälkeen lausuttavaksi: Chinesische Schönfrucht, eli Liebensperlenstauch.  Beautyberry.
Helmimarja lienee suomenkielinen nimi (?), ja helmiäisväri näissä onkin, kuvassa ei pääse ihan oikeuksiinsa. Ehdoton suosikkini, lilaa hehkuva pensas!

Ja niitä kukkia:

Winter-Schneeball ilahduttaa joka kerta!

Joku, joka kukkii suoraan varresta;
voiko innokkaampaa kukkijaa olla?

Runzelblättig Schneeball,
siis ruttulehtinen lumipallo(heisi), jonka lehdet ovat kuin nahkaa..

Näiden vaaleiden tuttavien lisäksi pihoilla näkyy myös keltaisena kukkiva Winterjasmin - jasminum nudiflorum - pikku nudisti ilman lehtiä; keltaisina ja oransseina kukkivat taikapähkinät, Zaubernuss, tai tuttavallisemmin Hamamelis hassuine töyhtöineen.

Ihan pian pihoja koristavat - jouluvalojen ja -koristeiden lisäksi - iki-ihanat jouluruusut, Christrosen, ja kanervat, Winterheide, eivätkä nämä siis ruukuissa ja istutuksissa vaan kukkapenkeissä valtavina alueina. Molemmat kukkivat parhaimmillaan kevääseen asti, kunnes sipulikasvit heräävät ja esikot työntävät päänsä kukkapenkeistä. Tosin onpa pari esikkoa kukkinut jo nyt muutamalla suojaisalla pihalla. 

Joulukuuset on jo nostettu kylän molempiin liikenneympyröihin, ja näkyipä tänään ensimmäiset katukoristeetkin nousevan paikoilleen. Nyt enää jännitetään, minä päivänä valot syttyvät. Veikkaan, että jo viikossa täällä kylvetään viimein valossa! Vaikka emme lunta saisikaan, niinkuin täällä suojaisassa laaksossamme on hyvinkin mahdollista, suorastaan todennäköistä, niin ainakin täällä kukkii läpi talven! Unglaublich!

Fünfte Jahreszeit

Olen puhunut täällä blogissa viidennestä vuodenajasta, joka yleensä - ja minulle - on tarkoittanut kevään karnevaalikautta laskiaisen ympärillä. Mutta se on myös karnevaalikausi adventeista jouluun, ja monta muutakin ajankohtaa ja tapahtumaa. Fünfte Jahreszeit osuu eri kohtaan vuotta riippuen siitä, missä päin Saksaa sattuu tapahtumaan!

Markkinoita on nyt täällä Hessenissä joka viikonloppu milloin missäkin, ja ensi viikon lopulla aukeavat jo ensimmäiset joulumarkkinat. Talven väitetään saapuvan tämän viikon lopulla, nähtäväksi jää, mitä se meidän laaksossamme tarkoittaa. Olisipa ihanaa saada vähän lunta joulumarkkinoille! Minulta on jäänyt nyt muutamat tapahtumat sitkeän flunssan vuoksi väliin, päivän kohokohtia ovat vartin köpötelyt Koiran kanssa, pidemmälle ei vielä jaksa..

Odotan jo innolla markkinoiden alkua, valoja tummenevassa illassa, paahdettujen kastanjoiden tuoksua (tänä vuonna taidan maistaa niitä myös), ulkoroihuja, puuhakkeen rahinaa jalkojen alla ja tietysti glühweinia! Valikoima markkinoilla on melko samaa paikasta riippumatta: valtavia, koristeltuja joulupipareita, joulukoristeita lasipalloista puisiin maisematauluihin, suklaalla kuorrutettuja hedelmiä, mehiläisvahakynttilöitä, jouluvaloja ja -tähtiä.. Toki on hauska tutkia käsityöläisten kojuja, niistä voi löytää vaikka mitä upeita aarteita, mutta parasta markkinoissa on tunnelma - ja ruuat. 

Syömään ja juomaan markkinoille tullaankin, kavereiden ja perheen kera, ja siksi monet markkinat joko aukeavat tai pääsevät vauhtiin vasta illalla auringon laskiessa ja töiden päättyessä. Erilaisille ruokakojuille on pisimmät jonot. Ja pikkurahalla saakin syödä vaikka mitä herkkuja. Miehen mielestä kaikista hauskinta on se, että laseissa, mukeissa ja astioissa on pantti, niin että kierroksen jälkeen kotiinpäin lähtiessä taskun pohjalle jää vielä jotakin :)

Äpfeln, jemand?

Kylmänkostean kauden jälkeen meille palasi taas "lämpö", mittari kipuaa lähelle 15 astetta päivisin, vaikkei aurinko näyttäytyisikään. Pienet valkoiset kaunokaiset nostelevat nuppujaan harvenneen nurmikon seasta, kehäkukat ja kosmokset alkoivat kukkia kasvimaalla uudestaan, ja alkusyksystä leikatut ruusut pukkaavat uutta lehteä - ja kukkaa!?

Omenoita saa edelleen, puut ovat jokseenkin koomisen näköisiä, kun lehdet ovat jo pudonneet, mutta punaisia omenoita roikkuu oksissa edelleen kymmenittäin - vähän kuin koristeomenapuut, mutta jättiompuin.. Kaikille tuli tänä vuonna niin valtava sato, ettei omenat kelpaa edes linnuille - siili taitaa vielä käydä järsimässä puolikkaita raatoja nurmelle. Maku on muuttunut kirpeästä ihanan mehukkaksi ja makeaksi. 

Tiheä sato! Muumiotauti saatiin tänä kesänä kuriin, rapsin keväällä kaikki mustuneet alut pois, leikkelin saastuneita oksia pois ja keräsin viikoittain rusehtuvat omenat pois puusta ja maasta. Ehkä ensi vuonna tauti on jo kurissa, muutama mokoma pilkkuomppu vielä löytyy pudonneiden lehtien alta.

Nam ja rouskis!

Aurinkoinen yllätys!

Kyllästyin sairastamaan (vaikkei tauti mihinkään helpottanutkaan), ja lähdin sunnuntaina Hundesportvereinille katselemaan, miten Koiran ja Miehen harjoitukset edistyvät, ja hyvinhän siellä oli edistytty! Aikanaan pentuagilityssä minun ja Koiran yhteinen harrastus päättyi katastrofiin, kun en osannut ohjata Koiraa kehällä vastapäivään, mutta nyt Kaveri viipottaa pitkin kenttä kiertämässä kaikki esteet (myös tielle sattuvat tolpat, aidat ja A-asteet! :) pienellä käden vinkkauksella. Mokoma.

Dunkel und stürmische..

Luonto alkaa muutamaa puuta lukuunottamatta olla aika lohduton näky, rankoja ja runkoja vain mustanaan. Mielikuvitus alkaa taas laukata, kaiken maailman nivelrikkoiset sormet siellä taas kurkottelevat kohti takin kaulusta..!

Oksalla istuu ihan varmasti noita..