Feiertag-tag

Kävely lähitienoolla kertoo, että pääsiäinen on nurkan takana - puut ovat kasvattaneet oksilleen erivärisiä munia. Julistin puut saksalaisiksi munapuiksi, Deutsche Eierbäume. Poikkeuksellisia näistä puista tekee se, että muun ajan vuodesta ne näyttävät yleensä erilaisilta pajun tai pähkinäpensaiden sukuisilta pikkupuilta kuten korkenzieherhasel (se kiharaoksainen euroopanpähkinäpensas) tai valko-vaaleanpunalehtinen hakuro nishiki -paju. Mutta pääsiäisen aikaan, ennen lehtien puhkeamista, niihin ilmaantuu viikoksi, joskus jopa kahdeksi värikkäitä munia.

Eräs yksilö viime vuodelta

Pääsiäinen on täällä edelleen niin pyhä, että torstaina kaupat sulkevat ovensa aiemmin, ja pysyvät lauantaita lukuunottamatta visusti kiinni. Myös monet (turisti)kohteet ovat kiinni, ja pohdinkin, mitä tekemistä keksisimme pyhäpäiviksi. 

Ruoka on tärkeä osa pääsiäistä, ja täällä osa paikallisista onkin paastonnut ennen pääsiäistä. Löysin meidän perheelle sopivat juhlat hieman tutkimalla asiaa:

Tänään voimme jo aloittaa juhlallisuudet kansallisella Chips-und-Dip-Tagilla! Kiirastorstaina osallistumme Tag-der-schokolierten-Rosinen -päivään. Molemmat juhlat meille esittelee USA.

Pitkäperjantaina otamme mallia Ruotsista ja teemme vohveleita Tag-der-Waffelin kunniaksi - vohvelit ovat muuten iso juttu täälläkin, ja niihin kuuluu kermavaahdon ja tomusokerin lisäksi aina kuuma vadelmahillo. Jäätelö kuumalla vadelmahillolla tunnetaan nimellä Heiße Liebe!

Lankalauantai onkin sitten hauska päivä, siihen tarvitaan vain hieman mielikuvitusta: Erfinde- Deinen-eigenen-Feiertag -Tag -- Keksi oma juhlapäiväsi -päivä! :D Minä luulen, että meillä alkaa silloin grillikausi. Sen jälkeen vaapumme kylille katsomaan pääsiäiskokkoa. Kokossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, hauskempaa on seurata muutaman päivän marinoituneita paikallisia, jotka ovat karanneet kotoa pääsiäisherkkujen ja -juomien parista "muutamalle". Ensimmäisenä pääsiäisenämme täällä emme meinanneet saada juomakuponkeja ostettua, kun myyjäherrat olivat niin nakit, etteivät osanneet enää laskea, ja ostoksemme meni jonkinoloiseksi tarjouskaupaksi sen mukaan, mitä tasarahaa oli kummallakin osapuolella tarjolla! :D

Sunnuntai lienee sopiva päivä vain olla ja ihmetellä, ja kuuluuhan siihen meidän perheessä aina retki jonnekin Koiran kanssa. Kun kaikki sunnuntait ovat tällaisia - ei kauppoja auki - sunnuntait ja pyhäpäiväsunnuntait ovat kaikki samanlaisia.

Maanantaille osuukin sitten mielestäni hauska ja ansaittu juhlapäivä: Ehrentag des Unkrauts, rikkaruohojen kunniapäivä! Ehkäpä sen kunniaksi nostan oikein muutaman kukkapenkistä esille! Varsinkin jos nousussa olevat lämpötilat toteutuvat.

Blogi hiljenee loppukuun ajaksi, koska Miehellä on pitkä loma, ja teemme hieman pidempiä retkiä, joten en ole koneen äärellä hetkeen. Siihen asti nyt ainakin Frohe Ostern und viel Spaß beim Eier suchen (tai jopa Frohe Ostern und dicke Eier!)!!

Frühlingsanfang

Kevätpäiväntasauksesta huolimatta kevät antaa odotuttaa itseään vielä pääsiäiseen asti. Jos suotuisat tuulet puhaltavat, paikoitellen sukkasunnuntaina saatetaan rikkoa +20 astetta. Se tarkoittaa, että Osterfeuerit poltetaan lauantaina iloisissa tunnelmissa. Kokkoa rakennettiin perinteiselle paikalleen Volkshallen pihalle jo aiemmin viime viikolla.

Kevättä sai kyllä viikonloppuna etsiä, niin kuin perjantaina pelkäsin. Ihana auringonpaiste porotteli jossain muualla, ja sunnuntairetkemme sujui kylmässä viimassa. Silti pieniä kevään merkkejä löytyi jopa metsästä: leskenlehden keltaisia kukkia, valkovuokon pieniä ruttuisia lehtiä, linnut lauleskelevat välillä niin kovaa, ettei ihmisten juttelusta tule mitään. Illalla kotiin tullessa mustarastas luikautti niin kauniit luritukset naapurin katolta, että kesä palasi mieleen välittömästi!

Puupinojen suojasta löytyy aarteita..

..lapsuuden kevään kohokohtia!

Linnunpöntöissä on asuntomarkkinat olleet vauhdissa jo jonkin aikaa.
Tässä paritalo ja karvahattumalli.

Kerrankin lehtien puuttumisesta on iloa!

Dianaburgin saa melkein mahtumaan kännykän kuvaan

Alkuvuosi ei ole ollut retkeilymme ja eikä lenkkeilymme huippuaikaa, kelit ovat vaihdelleet kamalasta hirveään, ja kumisaappaissa kuukausia tallusteltuani sain hankittua itselleni jonkinlaisen marssimurtuman jalkapöytään. Se tarkoitti siis minimaalista kävelyä minulle useammaksi viikoksi. Viikonloppuna viimein pääsin taas liikkumaan kunnolla, ja sunnuntaihaikillemme tuli taas mukavasti metrejä, kun kiersimme pidempää reittiä kohti Dianaburgia, tuota veikeää jagdhausia metsän piilossa, joka oli muuten ihka ensimmäinen retkikohteemme tänne muutettuamme. Sen jälkeen siellä onkin käyty ahkerasti.

Poikkeuksellisesti meillä ei ollut eväitä mukana, koska olimme ajatelleet lähteä lenkin jälkeen harvinaisille sunnuntaiostoksille ja syömään. Mutta koska lenkkimme piteni matkan varrella, ja sekä kello että vatsa alkoivat huutaa ruokaa, jätimme ostokset väliin, ja ajoimme Wetzlariin syömään. Muistutuksen sana näistä sunnuntain toimista - kahvilat ovat auki, mutta suurin osa ravintoloista aukeaa vasta puoli kuuden - kuuden maissa illalla, eli jos haluat jotain muutakin kuin Kaffee& Kuchen, niin etsi ravintola, joka tarjoilee ruokaa durchgehend.. Niissä on hiljaista ennen iltaruuhkaa, joka alkaa vasta lähempänä kello kahdeksaa.

Masut täynnä teimme pienen kierroksen vielä vanhassa kaupungissa, missä oli pienoista markkinatunnelmaa, kun pääsiäispuput jakelivat tulppaaneja kauppojen ja kojujen välissä. Lahninselillä kukkivat jo ensimmäiset keltaiset onnenpensaat ja vaaleanpunaiset kirschpflaumet ja traubenkirschet!

Wetzlarin kapein katu

Alte Lahnbrücke on saanut uuden asukkaan, Blau-Miaun

Kaunis se on ilman koristeitakin!

Wenn mich einer sucht..

..bin ich im Garten.

Aurinko paistaa kuumasti etuoihalle, ennusteen mukaan täällä on 11-12 astetta lämmintä, mutta tuulensuojassa lähemmäs 20! Blogissa suhiskoon viikonlopun ajan tämä Palmengartenin ihana bambumetsä, sillä minut löytää tänään puutarhan puolelta!

Waldbäume

Tänä aamuna se iski. Huoli kotiinpaluusta. Sähköpostissa odottaa kaksi tarjousta PikkuKodin remontista Kotimaassa. Niiden kautta paluumuutosta tuli hetkessä jotenkin todellista, vaikka se kaikki onkin vielä muutaman kuukauden päässä, eikä yhtään laatikkoa tarvitse vielä pakata.

Wo führt der Weg..?

Ich kann es nicht sehen

Hindernisse..?

..oder Möglichkeiten?

Täällä Saksanmaalla koti-ikävä ei ole yllättänyt, koska kotimme on siellä, missä milloinkin olemme. Ystävät ja perheenjäsenet ovat käyneet kylässä, ja me aina väliajoin Kotimaassa. 

Paikalliset asiat ja tavat ovat hassuja, mutta niihin on tottunut. Suihkusta tulee enemmän ilmaa kuin vettä, mutta on siinä pystynyt joka tapauksessa peseytymään. Kaupasta ei löydy peruna-sipulisekoitusta, mutta teen sen itse paremmin, ja joka kerta nopeammin ja nopeammin.

Muutaman kerran lentokoneen laskeutuessa Frankfurtiin olen huokaissut helpotuksesta - olen kotona.

Tuleeko meille Kotimaassa sopeutumisvaikeuksia? Kaikki on tuttua, ja silti kaikki on muuttunut. Mitä jos Koti ei olekaan siellä, eikä täällä?  

Wald oder Bäumen..?

Mielessäni olen valmistautunut muuttoon, mutta vielä on paljon asioita, joita haluan tehdä. Osa minusta odottaa syksyn suunnitelmia Kotimaassa, ne tekevät muutosta helpompaa. Osa minusta tahtoo jäädä, jatkaa näin, olla tekemättä päätöksiä. Se lienee kai ihmisen pahe, pysyä totutussa ja turvallisessa.

Mahaan kasvaa pieni ahdistava möykky, kohta tämä unelma on ohi, ja on aika palata takaisin todellisuuteen. Miksi siitä on kasvanut niin yhtäkkiä pelottava asia? Miksi täällä uskallan ajatella ja suunnitella, mutta Kotimaahan paluu romuttaa ne ajatukset? Miksei jokainen päivä voisi olla unelmaa ja totta? 

Toivon, että olen kasvanut sen verran isommaksi, että tiedän, mitä tahdon elämältä seuraavaksi. Toivelistani on pitkä ja täynnä ajatuksia, joita en tohtinut muutamaa vuotta aiemmin pohtia. Nyt ne eivät tunnu enää niin ihmeellisiltä, etteikö niitä voisi kokeilla. Joskus tarvitsee tilaa nähdä itsensä paremmin. Nähdä metsä puilta. 

Tiedän nyt, että olen pihlaja, joka taipuu tuulessa. Mutta ei katkea. Olen alkanut kasvattaa kukkia, jotka kypsyvät syksyllä marjoiksi. Olkoot happamia. Kettujen mielestä.

Toivottavasti tapaan syksyllä paljon pihlajanmarjojen ystäviä.

Meer von Felsen

Legenda kertoo, että eteläisessä Hessenissä sijaitsevilla vuorilla asui kaksi jättiläistä, toinen Felsbergillä, jätti nimeltään Felshocker,  ja toinen Hohensteinilla, tämä nimeltään Steinbeißer. Jättiläisille tuli riitaa ja he alkoivat heitellä toisiaan vuorista repimillään kivillä. Hohensteinin kiviä jauhavalla jättiläisellä sattui olemaan enemmän materiaalia käsillä, joten Felsbergin jättiläinen hautautui kiviröykkiön alle, ja tuota kivimuodostelmaa kutsutaan nykyään kivimereksi, Meer von Felsen. 

Tuolla alla lepää jättiläinen!

Felsenmeerinä tunnettunu paikka Lautertalissa on nykyään suosittu retkeily- ja kiipeilypaikka, koska koko Felsbergiltä laskeutuva sola on täynnä pyöreäksi hioutuneita valtavia kiviä. Oikeasti noita kiviä ovat "heitelleet" alas laaksoon mm. muinaiset roomalaiset, jotka käyttivät tältä vuorelta löytyvää kvartsidioriittia rakennusmateriaalina. Joitain nykyään nähtävillä olevia kiviä löytyy kivipilareina mm. Trieristä tuomikirkon pihalta ja Heidelbergin linnasta.

Nykyään tätä paikallista "graniittia" ei enää käytetä rakennusmateriaalina, ja kivimeri onkin saanut jäädä paikalleen meidän kaikkien ihmeteltäväksi. Ja kyllä noita järkäleitä katsellessa tulee jättiläiset mieleen, sen verran valtavia lohkareita tältä vuorelta alas "valuu" leveänä virtana.

Näin lehdettömänä vuodenaikana kivivirran näkee alhaalta laaksosta melkein kokonaisena,
se kiemurtelee lähes Felsbergin huipulle 514 metriin asti.

Näetkö ihmiset tuolla "ylävirrassa"? Voi sinne kiipeillä kiviäkin pitkin,
mutta minä valitsin mielummin polut meren viereltä.

Felsenmeerin lähialue on luonnonsuojelupuistoa, ja siellä toivotaankin vierailijoiden pysyttelevän merkityillä reiteillä. Laaksosta katsottuna oikeaa reunaa pitkin nousee portaat, jotka vetävät vertoja uuteen nousuun päässeille Malminkartanon portaille - tosin nousen miljoona kertaa mieluummin näitä ylös, maisemat ovat sen verran kivemmat, ja urheiluosio suorittuu melkein itsestään (nicht!).

Alhaalla laaksossa on infokeskus, jonka yhteydessä on pieni ravintola, sekä alueen ainoat roskis ja wc. Alueelle on vapaa pääsy, mutta infokeskuksen parkkialueelle pysäköiminen maksaa henkilöautolta 3€ ja bussilta 5€, ja näillä varoilla aluetta pidetään kunnossa. Toki auton voi jättää parkkiin vaikkapa läheiseen Reichenbachin kylään, mistä on opasteet Felsenmeerille. Roskaaminen alueella on kielletty, ja roskisten vähyydellä kehotetaan matkailijoita kantamaan mukanaan tuomansa roskat myös takaisin kotiin ja kierrätykseen - oiva vinkki mille tahansa kohteelle!

Hop hop!

Välillä pitää ihailla kiviä!

Ja askelväli vähän pitenee..

Osa kivimuodostelmista on nimetty, tässä krokotiili; muualla on mm. pyramidi ja jättiläisen tuoli.

Neliveto jaksoi painaa ylös, mutta sitten loppui siitäkin veto!

Toista reunaa pitkin pääsee hieman helpommalla, mutta kyllä täälläkin kiipeämistä riittää! Muutama henkilö oli tullut paikalle polkupyörillä, ja hekin joutuivat luovuttamaan ja taluttamaan pyöränsä huipulle!

Ylöspäin mennessä noin puolivälin jälkeen kivimeri hieman harvenee, ja luonto on ottanut paikan haltuunsa. Nyt kun lehdet eivät vielä peitä näkymää, meri pääsee oikeuksiinsa karuna ja valtavana. Kesällä virran näkee kokonaisuudessaan vaan sen päällä kulkemalla - mutta sateella tänne ei ole asiaa: kivistä tulee hengenvaarallisen liukkaita, eikä metsäpolut ja portaat ole yhtään sen helpompia mutaisina!

Tässä yksi paikalle jäänyt esimerkki kivipilaireista, joita roomalaiset täältä vyöryttivät alas
(Koiruutta kiinnostaa lähinnä kaivaa vilvoittelupaikka)

Pyökit tuntuvat kasvavan ihan missä vain..

.. tätä voisi jo kutsua jonkinsorttiseksi symbioosiksi.

Reitin mielenkiintoisimman osion huipulla (ei tosin vielä Felsbergin huipulla, jonne on vielä tuplasti tästä matkaa, ei ihan niin jyrkkää nousua kuitenkaan kuin laaksosta tähän asti) on kioski, joka on auki vilkkaimman sesongin aikaan, joka sattui juuri alkamaan nyt maaliskuun puolessa välissä. Täältä sai vähän välipalaa sekä kylmiä että kuumia juomia. Tajutessamme, kuinka jyrkkä reitti vuorelle nousee, olimme iha tyytyväisiä viileään keliin. Porukkaa oli jo jonkin verran liikkeellä, vilkkaampana aikana omaa kiveä saa varmasti etsiä jonkin aikaa.

Kisko ittes kiskalle, jos janottaa! :)

Portaisiin ja kivikkoon ei ole huonojalkaisilla mitään asiaa, mutta reitille pääsee myös metsätietä pitkin, ja täällä risteilee useampi polku ja ulkoilureitti - tulipa toisella reunalla vastaan myös hevosvoimaa - lähialueilla on (kivikauppojen lisäksi) paljon ulkoiluturismia issikkatalleineen ja majataloineen. Autolla voi ajaa myös huipulle maantietä pitkin, ja valua sieltä alemmas katselemaan jättiläisten temmellysmaita. 

Reittimme oli noin 5-6 kilometrin pituinen, kun kiersimme yhtä puolta ylös ja toista alas, pidemmänkin tästä saa helposti. Nousu oli rankkaa, joten kesähelteellä tai huonolla kunnolla kannattaa ottaa rauhallisesti. Suosittelen myös omia eväitä matkaan. Alastulo oli paikoittain yhtä rankkaa kuin nousukin, ja mielessäni välähteli hetkittäin taannoiset laskettelurinteet ja polvikipu.. Illalla ei enää tarvinnut kotiportaissa juoksennella turhaan, sen verran hyvä alakropan treeni tuli tehtyä - suosittelen siis myös urheiluintoilijoille!

Jos innostuit, lisätietoa löytyy mm. täältä. 

Entkalkung

Schefflera eli liuska-aralia kalkkikylvyssä

Tiesitte varmaankin, ettei saksalaisessa keittiössä ole kuivauskaappia. Eikä täältä ihan helpolla löydy tiskiharjojakaan. Me olimme siitä onnekkaita tähän PikkuKartanoon muuttaessamme, että täällä oli ylipäätään keittiön kaapit paikoillaan, ja hellakin löytyi. Yleensä jokainen asukas muuttaa keittiön mukanaan, eli asuntonäytössä keittiön paikalla on yleensä työmaa.. Jouduimme kyllä vaihtamaan hellan uuteen ja ostamaan jääkaapin, ja ulkonäöltään keittiö on aivan kammottava. Mutta kaapistot ovat hienoa massiivipuuta, väri vaan on tummunut; ruskeat välitilan kaakelit kana- ja munakuvioilla tosin ällöttävät minua edelleen. Alkuun mietimme, että hiomme ja maalaamme kaapit uudelleen, mutta se homma oli niin suuri, ettemme siihen ryhtyneet, keittiön häiriöt kun vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, ja vuokra-asunnossa noin suuri urakka tuntui turhalta. 

Olen siis tottunut rumaan, mutta ihanan tilavaan keittiöömme. Sekä kuivauskaapin puutteeseen. Tiskiharjaa en käytä enää koskaan. Poiketen saksalaisesta tyylistä, huuhtelen tiskaamani astiat aina puhtaalla vedellä. Paikallisten en ole sitä nähnyt tekevän, tai korkeintaan he huljuttelevat tiskattuja astioita "mökkityyliin" hieman puhtaammassa vedessä. Minusta kupliva sitruunanmakuinen kahvi ei ole kovin hyvää..

Oletan, että kaikilla täällä on astianpesukone, ja sille meidänkin keittiössämme on paikka. Emme hankkineet muutaman vuoden takia uutta konetta, joten olen tiskannut kohta kaksi vuotta kaikki tiskit käsin. Tiesin, ettei täällä käytetä tiskiharjoja, joten ostin Kotimaasta muuttokuormaan muutaman. Alkuun roiskin niillä koko keittiön märäksi, ja kolhin laseja ja kulhoja pitkällä varrella, koska minimaalisen pesualtaan kuivaustaso on hetkessä täynnä huuhtomista odottavia astioita.. Pian huomasin, ettei laseista tule puhtaita. Viinilasit näyttivät hirveiltä, vaikka olin pessyt ne hellästi ja kuivannut ne käsin. Vasta Ikeasta löytyi tiskitasolle laitettava pieni kuivausteline. Keittiöpyyhkeitä pitää aina olla muutama ylimääräinen, ettei vesi lainehdi joka paikassa ja pinnalla..

Hanavedessä on täällä kalkkia aivan valtavasti. Tukkanikin sai aivan uuden olomuodon suihkun jälkeen - enää en tarvitse tuuhennusaineita! Olen saattanut aiemmin jo mainita naureskelleeni Kotimaassa niille sillitbang- ja muskelimies-mainoksille, joissa suihkusuutin on kuin tippukiviluolasta repäisty. No, täällä se on viikoittaista iloa. Uudet ystäväni ovat sitruunahappo, etikka ja kalkinpoistotabletit. Ja pesusieni. Kaikki lasiset astiat, kattilat, veden- ja kahvikeitin on vähintään parin viikon välein liotettava etikalla - suosin tätä ekologisempaa vaihtoehtoa kemiallisten kalkinpoistajien sijaan, plus se on erittäin tehokasta tököttiä, jota ennen karttelin jopa ruuanlaitossa (nykyään, krautsalatin suurena ystävänä, etikkaa ei voi olla liikaa!). Ja sitruunanjämät käytetään aina tiskialtaan kiillottamiseen ennen kompostointia! Melkoista marttailua!

Suihkukaapit ovat tuskaisin osa-alue siivouksessa. En todellakaan jaksa joka suihkun päälle kuivata koko kaappia roiskeista, joten viikon jälkeen kaapin seinät ja ovi on saanut viehkon näkösuojan pinnalleen. Pinttyneen kalkkisaostuman hankaaminen on yhtä tuskaa, ja ahtaassa (märässä) kaapissa myrkkyjen roiskiminen ja huuhtominen onkin yhtä hauskaa hommaa kuin Koiran pesu! Varsinkin kun kummassakaan kylppärissä ei ole lattiakaivoa??

Alussa olevassa kuvassa lilluu aralian pistokkaat odottamassa uusien juurien ilmaantumista, mutta vedessä juurruttaminen on vähän arpapeliä - suurin osa huonekasveista vihaa tätä kalkkivettä. Kasteluvesi pitää kaataa hellästi lehtiä kartellen, tai kohta joutuu lehtienkin kanssa kalkinpoistohommiin. Kotimaassa en koskaan huomannut suuria ongelmia veden kalkin kanssa, mutta täällä voisi vaikka kalkita kaiken jättämällä veden pikkuhiljaa haihtumaan astioihin. Huurrelasi - onko se vielä muotia?

Aktuelles im Garten

März 2016

Kevät on tänä vuonna piinaavan hidas. Kaikki ensimmäiset kevätkukkaset ja puiden lehdet ovat aivan puhkeamisvaiheessa - monta viikkoa. Lämpötila ei nouse yli 10 asteen, ja kaikki kehitys on pysähtynyt. Lumikellot ovat ainoat kevään sissit, jotka ovat sinnitelleet kukassa jo monta viikkoa, vaikka välillä sataa räntää ja yöt käyvät pakkasella. Kääpiönarsissi availee paria kukkaa vienosti, krookuksista kaksi on vaivautunut kurkkimaan lehtien seasta, tulisiko se kevät sieltä vai ei. Isommat narsissit ja helmililjat tunkevat hirviömäisiä kallojaan pitkiksi roihahtaneiden lehtiensä seasta, mutta eivät avaa nuppujaan. Raparperi niiden vieressä kasvattaa punaisia sarvia, kuin maasta olisi nousemassa punainen godzilla..

Esikot kukkivat jo joulukuussa, kun oli lämpimämpää kuin nyt. Sen jälkeen ne vetivät loput nuput varmaan takaisin maan alle. Ainoastaan kauppojen esikot kukkivat, viime vuoden Miss Indigon kaveriksi valikoitui Sininen Seepra. Vuoden yllätyskukkija on ihanan räikeä syklaami, joka on uskollisesti kukkinut viime syksystä asti terassilla.

Kukkien nimet ovat mielestäni aivan loistavia. Suomenkieliset nimet ovat kauniita, kuvailevia ja hauskoja; jotkut niin mahdottomia, ettei sanaa pysty kuvailemaan kieltä osaamattomalle, vaikka sille löytyisikin käännös. Näin lienee tietysti eri kielissä, aiheesta riippuen. Facebookissa aiemmin ihastelin saksalaisten vuodenaikasanoja, ihanalle keväälle on ainakin kolme eri sanaa, esi-; ensi- ja täyskevät (vorfrühling, erstfrühling ja vollfrühling - näinpä jossain mittfrühlinginkin!). Saman tyyppinen jako tulee myös kesälle ja syksylle, ne on pilkottu tarkkoihin osiin. Luonnollista, koska täällä luonto toimii niin. Lumelle saksan kielessä tuskin on yhtä kuvailevia ja lukuisia sanoja kuin suomen kielessä.

Kasvien tieteelliset eli latinalaiset nimet ovat kiehtovia. Tulee kovin kultivoitunut olo niitä lukiessa ;) Englannin kieli vaikuttaa tältä osin jokseenkin köyhältä, suurin osa noudattelee kasvitieteellistä nimeä. Toisaalta niistä saa hyvin tarkan kuvauksen kasvin lajikkeesta - minulla kuitenkin on taipumus unohtaa kasvieni oikeat nimet ja varsinkin ne lajikkeet (ellei nimessä ole ollut jotain erityistä, kuten sininen seepra :). Saksaksi - vaikkei kieli olekaan suosikkini ainakaan kauneuden puolesta - kasvit saavat nimistään valtavaa lisäpotkua, ne kuvailevat kasveja hauskalla tavalla, tai antavat aivan uusi ulottuvuuksia nimille. Syklaami esimerkiksi on "alppi-orvokki", joka viittaa sen alkuperäiseen kasvuympäristöön. Hassua on, jos koittaa etsiä kukkien nimiä netistä, törmää usein ristisanatehtäväsivuille!

Vaikka se kevät vielä viivyttelee, niin kukkasuunnitelmia on jo kerääntynyt listaksi asti: Palmengartenissa täytyy käydä useampaan kertaan; Gießenin kasvitieteellinen puutarha on pieni mutta tutkimatta (ja sen kyljessä "kasvava" villiviinitalo aina yhtä sykähdyttävä); bärlauchia olisi hienoa löytää luonnosta ruokia maustamaan (nokkoset ovat jo syömäkokoisia joen rannoilla!); ehtisikö tänä kesänä ruusufestivaaleille Bad Nauheimiin.. Ihan pian hyppäämme autoon ja ajamme muutaman tunnin Hollannin puolelle, missä saan toteutettua kaksi unelmaa samalla retkellä: tulppaanit ja meren! Voihan Vorfrühling!

Auf dem Marktplatz

Jos eri kylien tapahtumailmoituksia jaksaa seurata, löytää joka viikonlopulle vaikka mitä erikoisia tapahtumia. Viikko sitten lähistöllämme oli pääsiäismunapörssi, ja pääsiäismunanäyttely. Onhan pääsiäinen täällä erittäin tärkeä ja suuri juhla, ja ihmiset muuten myös paastoavat ennen sitä. Kirkossa käynti on myös hyvin tärkeä tapa, erityisesti sunnuntaisin. Sen kuulee nimittäin jo varttia vaille yhdeksän, kun kylämme kirkonkellot pauhaavat noin vartin ajan, jotta kaikki muistavat raahautua paikalle kymmeneksi. Siinä herää, vaikka olisi katsellut elokuvia aamuyöhön..

Joten kun sunnuntain kirkonmenot on (muiden osalta) suoritettu, voidaan lähteä tutkimaan pyhäpäivän aktiviteetteja. Olin sopinut treffit Rouva Gabin kanssa, kunhan hän pääsee kirkosta - hän on se rouva koirakerholtamme, joka on luvannut opettaa minulle saksaa ihan vain juttelemalla meille yhteisistä asioista. Gießenissä pysähtyi eilen Deutsch-Holländischer Stoffmarkt, kiertävät kangasmarkkinat, ja olin pyytänyt häntä mukaan, koska hänkin harrastaa käsitöitä. 

Tämä kulkue (ja muutama muukin kilpaileva karavaani toisaalla Saksanmaalla) kiertää Hollannin puoleista Saksaa edestakaisin, pysähtyen tietyillä paikkakunnilla aina keväällä ja syksyllä. Syksyn kiertueelle oli tarkoitus mennä Dillenburgiin, mutta se jäi meiltä välistä kamalan sadekelin vuoksi. Sää ei nyt keväällä suosinut markkinoita juurikaan sen paremmin, mutta tihkusateesta huolimatta koko Gießen näytti heränneen talviunilta, ja liikkeellä oli todella paljon väkeä. Usein vastaavien tapahtumien ohella on myös verkaufsoffener Sonntag, eli kaupat ovat poikkeuksellisesti auki - sitä ne eivät Saksanmaalla yleisesti (kahviloita ja leipomoita lukuunottamatta) ole.

Aika alkaa.. nyt!

Gießenin toriaukio ja Stadtkirchen aukio sekä niitä yhdistävä markkinakuja olivat täynnä kojuja

Vahakankaita

Kirjailutöitä

Zubehörejä

Valikoimaa riitti kaavoista kankaisiin ja nuppineuloihin

Niinkuin Kotimaassakin lienee buumina, täällä suurin (kotiin liittyvä) harrastus kausittaisen kodin koristelun lisäksi on trikoo- ja neulosvaatteiden ompelu lapsille. Saksalaiset blogit pursuavat ideoita ja ohjeita lastenvaatteiden kotiompeluun, ja nettikangaskauppoja tähän tarkoitukseen on pilvin pimein. Siispä kangasmarkkinoidenkin päätuote olivat erilaiset (lasten) kuvioidut trikoot, vuorineulokset ja fleecet. Hintataso oli mielestäni aika kova, ei siis juurikaan nettikauppoja edullisempi, eikä minusta Kotimaankaan hintoja merkittävästi halvempi - mutta kankaat olivat kyllä erittäin laadukkaita, lähes kaikki eko-merkittyjä. Kyllä iltapäivää ja poutaa kohden kauppa näytti käyvän, vaikka verkkaan oloisesti ihmismäärään verrattuna.

Hintahaitari 5-6 €:n paloista 10-12 €:on pro Meter

Kankaiden ohella myytiin myös valmiita ompelupaketteja, joissa on kaavojen ja valmistusohjeiden lisäksi valmiiksi asuun kuuluvat kankaat ja lisätarvikkeet

Valokuvaprintit ja printit ylipäätään pursuilevat värejä ja millä vaan teemalla löytyy kangasta

Tämä voisi olla aika komea, jos ei halua oikeaa peuranpäätä seinälle

Tämä asuste ei ollut myynnissä. Toisesta päästä laukkua pilkisti toinen kaveri.

Huvituksekseni lähinurkalle oli tullut uusi lasten vaate- ja sisustuskauppa, jonka ikkunassa oli tuotteita -- mm. samoista
kankaista, joita markkinoilla oli myynnissä!

Markkinoilta tarttui muutama pipotrikoo ja hamekangas mukaani. Olin odottanut edullisempaa hintatasoa, varsinkin kun kilpailevia myyjiä oli todella paljon. Nuppineularasia maksoi 4 euroa, kun paikallisesta (ruoka)kaupasta sen saa kahdella.. 

Puuvillakankaita ja sisustuskankaita oli myös paljon, ja jos osaisin ajatella edessä siintävää Kotimaahan paluuta, olisin saattanut ostaa jo nyt uusia verhokankaita, mutta enhän ole ehtinyt niin pitkälle vielä asioita pohtia. Valikoimassa oli nimittäin saksalaisten pistiverhojen lisäksi myös erittäin tyylikkäitä ja laadukkaita verhokankaita. 

Heräteostoksia on helppo tehdä näin isoilla markkinoilla (jos on aiheesta tippaakaan kiinnostunut), mutta parhaimman hyödyn olisi saanut, jos olisi ollut valmiina mielessä, mitä aikoo tehdä. Erityisesti, jos haluaa ommella lapsille, tai miksei itselleenkin vaikka T-paitoja, kesätoppeja, leggareita ja huppareita. Jos innostuit ajatusesta, tästä linkistä löytyy tämän postauksen markkinoiden aikataulu alkuvuodelle, ja tästä toisen vastaavan tapahtuman aikataulut (kiertää hieman pohjoisemmassa Saksassa).

Aika! Ja sieltähän se aurinkokin sitten pilkahti, sopivasti kotimatkaa ajatellen!