Meine Löffelliste für Urlaub

*** Wir machen Urlaub bis ende August! ***

Saksan alkeet ja Tutkimusmatkailija lomailevat elokuun loppuun!

Loman Löffellistellä on mm. tätä:

Järvimaisemaa

Ja vähän tätä:

Meri-ilmaa

Hyvää lomaa, jos vielä lomailet; rauhallista töihinpaluuta, jos se on jo ajankohtaista; ihanaa loppukesää joka tapauksessa Kaikille Teille, missä päin olettekin, ja tänne välillä eksytte tutkimaan kanssani! Toivottavasti palaat seuraamme taas syksymmällä!

Eine Burg auf einem Berg

Moottoriteille A5 ja A45 näkyy niiden kainalossa keskellä kumpuilevia peltoja pieni "vuori", jonka päällä komeilee kaksitorninen linnan raunio. Päivällä sitä ei voi olla huomaamatta, koska se vilahtaa horisontissa monesta eri suunnasta. Yöllä sen komea yövalaistus pitää huolen siitä, että tietää, missä kohtaa moottoritietä viiletetään.

Burg Münzenberg, "Kolikkovuoren linna", on yksi parhaiten säilyneistä korkean keskiajan linnan raunioista. Se on erikoinen kokoelma muureja, torneja ja rakennuksia; vuosisatojen kuluessa täydentynyt kompleksi.

Sukella sisään sisimmästä portista (n. v. 1160);
kaiken kaikkiaan niitä löytyy kolme, eri aikakausilta

Keskimmäinen portti (n. v. 1424) itäisen tornin alla

Romaaninen osa rakennettiin noin 1160-luvulla keisari Friedrich I Barbarossan määräyksestä, ja sen toimeenpani Kuno I, joka otti myöhemmin lisänimekseen von Münzenberg, rakennuttamansa linnan mukaan. Rooman valtakunnan ajan kunnianhimo näkyy linnan "palatsiosassa" (Palas), missä hiekkakivijärkäleistä rakennettu linna ja linnan muuri aukeavat etelään, ikkunanpuitteet ovat koristeelliset, ja sisäänkäynnit sekä isojen takkojen reunukset ovat edelleen nähtävissä. Ne tosin on uudelleenrakennettu, mutta alkuperäisiä osia säilytettiin pitkään. 

Münzenbergin kreivien palatsi 1160-luvulta 

Ehkä keisarillinen seurue haukkasi kuitenkin liian ison palasen, linnoitusta nimittäin rakennettiin vain tuon palatsin sekä yhden tornin verran, linnan muuriakin jaksettiin tehdä vain kolmelta sivulta. Kun Münzenbergin kreivit aikanaan "loppuivat" vuonna 1255, linnan valtasi useampi jalo suku kerrallaan. Eräs niistä oli Falkesteinin suku, joka rakennutti toiselle reunalle, vastapäätä ensimmäistä palatsia, goottityylisen palatsinsa noin 1260. Tämä rakennus ei yksityiskohdissa kuitenkaan häviä aiemmalle rakennukselle, sillä kolmiosaiset kaari-ikkunat ovat nekin komeat, ja valtavat vanhat takat näkyvät edelleen muurissa. Falkensteinit rakennuttivat loppuun aloitetun toisen tornin sekä loput (puuttuvasta) muurista.

Falkensteinien goottilinna, n.v. 1260-

Vajaan neljänkymmenen vuoden kuluttua suku kuitenkin muutti Lichiin, ja Wetteraun alueen jalosukuiset muuttivat tilalle vahvistaen linnaa toisella (ulko)muurilla ja bastioneilla, koska Hessen maakreivi joukkoineen (Marburgista) koitti saada poliittisesti tärkeän ja hedelmällisen maa-alueen valloitettua. 1500-luvulle asti linnoitus oli loistossaan ja puolustuksellisesti ajan tasalla. 

Sisäpiha ja itäinen (vanhempi) torni

Torni on kunnostettu ja sen huipulle (29m) voi kiivetä ihastelemaan maisemia

Ulkopuolella pelottaa korkeanpaikan kammoista

Sisällä tornissa taas ahtaanpaikan kammoista..
(en kiivennyt ylös asti; muuriltakin oli ihan hyvät näkymät jo)

Koko linnoituksen voi kiertää sisempää muuria pitkin - ja ihailla valtavia
hiekkakivilohkareita

Näkymät ovat todella huikeat joka ilmansuuntaan!

Ulkomuurin bastionit toivat näkyvyyden ja puolustettavuuden joka suunnalle

1600-luvulla uskonsotana alkanut kolmikymmenvuotinen sota muuttui pian yleiseurooppalaiseksi sodaksi, jonka aikana Münzenbergin linna raunioitui, ja jäi unohduksiin. Vasta romantiikan aikakaudella 1800-luvun alussa raunioista innostuttiin uudelleen ja niitä alettiin tutkia ja suojella. Muurien ulkopuolella kylä ja kaupunki kuitenkin oli kasvanut jo vuosisatojen ajan, ja vieläkin on nähtävissä erityisesti maanviljelyn tärkeys - nähtävyyden parkkipaikat esimerkiksi sijaitsevat upeilla sisäpihoilla, joita reunustavat vanhat, restauroidut ja jopa hulppeat kivilinnat, jotka on muutettu hienoiksi asunnoiksi.

Harmillista tässä kohteessa on se, ettei sisätiloja ole säilynyt kattojen alla. Monet näistä linnoista ovat raunioituneet, monia ei juurikaan suojella, ja ne, joita koitetaan pitää yllä, nielevät rahaa valtavasti. Oikeastaan vain ne linnat ja tilat, joissa jokin tietty suku on asunut pitkään, jopa edelleen pitää "valtaa", ovat hyvässä kunnossa, ja myös sisätiloja on säilynyt, tai ne ovat uudelleenrakennettuja. Näistä esimerkkejä ovat vaikkapa tutkimamme Braunfelsin linna ja Burg Eltz.

Hieno visiitti oli silti tämä Kolikkovuoren kohteemmekin; päivä oli kuuma, mutta linnan uumenissa kivimuuri viilensi, ja sisäpihalla kävi ihana tuuli. Kannattaa pysähtyä ohi ajaessa, sisäänpääsy oli huimat 3,5€ pro Person ja Koiruuskin sai tulla mukaan. Lipunmyynnistä saa jäätelöä, muutaman sadan metrin päässä on mukava ravintola-hotelli, jonka ruoka on erinomaista (tullut tutkittua sekä ruoka- että kakkulista, koska koitimme käydä täällä jo aiemmin, mutta kaatosade latisti tunnelmaa ensimmäisellä yrityksellä). Tämä on ehkä yksi komeimmista tähänastisista "raunioistamme".

Der Hund tut eine Entdeckungsreise

Teeve! Mun nimi on Turo, ja mä oon tän peeheen Koira. Toi mun Mami luulee, et se vaan tutkii, mitä tällä tapahtuu, mutta mä se kuulkaa vasta tutkinki, ihan koko ajan! Mun Mami ja Papi sanoo, et mä tungen mun tirsun ihan joka paikkaan, mutta miten muuten sitä voi tutkia asioita?

No eilen oli kyl ihan hiiveen kuuma päivä ja kun mun Mami ja Papi kysy multa, et haluisinksmä tulla niiden mukaan ni mä en kyl ensin ois lähteny. Ku oli niin kuuma. Ne sanoo, et mä oon jostain kenguruiden maasta kotoisin ja mun pitäis kyllä kestää kuumaa, mutta mun mielestä mä oon kyllä ihan syntyny siellä Kotona, ja siellä on välillä sitä lunta!! Mä tiedän et me ei olla nyt siellä Kotona, mutta mä muistan sen paikan kyllä. Enkä mä ees tiiä, mikä sellanen kenguru on, liittykse jotenki kenkiin?

Mut mä lupasin kuitenki lähtee, kun Ne sano et me voidaa eka käydä uimassa. Se sopii kyllä mulle. Mä näytin Noille miten kovaa mä osaan uida ja mä hyppäsin ainaki kolme tai viis isoo Mahaloiskuu siellä mun Uimapaikalla, missä me aina käydää. Se on musta täällä kivaa, että täällä pääsee aina uimaan. Kotona piti aina ensin mennä sinne autoon.

Voiks vielä uida kerran?

Sit mun Papi sano et jatketaa matkaa ja se taakottaa et mun pitää ottaa mun keppi mukaan ja sit me mennää pois sieltä Uimapaikalta. Ei se haittaa, ku mä saan ottaa sen kepin kuitenki. Me mentii autoon ja sit me ajettii kaikki ikkunat auki ja tuuli möyhötti mun tuukkia ihanasti!

Pienen tookun jälkeen (vaikka mä en kyllä koskaa viitti nukkua autossa, ku mä katon ettei ne muut autot tuu liian lähelle, tai jos jossain ois vaikka toisia koiria, joille vois haukkua) me pysähdyttiin jonnekki talojen keskelle. Kuului se ääni (se on kuulemma käsijarru tai joku semmoinen, mut mä en oikee ymmärrä mitä se taakottaa, ku mä meen aina joka paikkaan täysii) ja se on merkki sille, että mä voin haukkua, ettei mun Mami ja Papi vaa unoha mua sinne autoon. Onneks ne ei unohtanu, ku siellon niin kuuma.

Sit mä sain näyttää Noille et mihin me mennää ja me mentiinki sellaseen paikkaan, missä on pöytiä ulkona ja sieltä pöytien alta voi aina löytää jotain heekkuja!! Joku tyttö kävi monta kertaa meiän pöydän luona, mutta se ei kyllä tiputtanu mitää maahan, vaikka se sanoki että mä oon süß.. Mä en tiiä miks kaikki aina sanoo sillee ku ne näkee mut.

No onneks mun Mami anto mulle kuitenki tomskuja sen lautaselta, ni mä jaksoin sit katella niitä muita iimisiä, sillä aikaa ku Papi söi jotain hyvää, mikä hais kyllä musta ihan juustolta, mut se ei antanu mulle sitä.

Mua alko vähän tympii se oottelu, ni mä kävin siihen pötkölleen

Sillä aikaa ku Mami kävi hakee mulle vettä sieltä talosta, ni se yks tyttö tuli taas siihen meidän luokse, ja Papin piti selittää sille, että mä oon kyllä ihan oikee Koira, enkä mikää mischung. Ne luulee mua aina myös kauheen vanhaks, ku mulla on tällänen tuukki. Mut mun Papillapa ei oo yhtään mitään tuukkia, ainakaa sen päässä, ni miksei ne sitä luule yhtää vanhaks?

Sit me mentii taas, ja mä vein Noi sellaselle vielä isommalle talolle. Tai ainaki mä luulen et se oli talo. Siellä ei kyllä ollu yhtää pöytiä, eikä ruokaa. Kauheesti kiviä päällekkäin vaa, mua vähän huimas, ku ne toiset kivet oli niin kookeita, ettei niiden päälle voinu hypätä. Mun Mami meni jollekki sellaselle, mä en tiiä miten se pääs sinne, mut sit se viikutti mulle sieltä tosi kookeelta.. Mut mä oon kyllä jo sen verran iso, et mä tiesin, et sinne ei saa pissata. Eikä siel saa huutaa ja juosta. Kerran mä kuitenki kokeilin mun ääntä, ja se kaiku hienosti!!

Siellä oli paljo ikkunoita, mut ei niistä nähny ku sisäänpäin

Mun Papi sanoi et tää on keittiö, mut miksei täälloo yhtää ruokaa?

Onneks siellä oli iso puu sisällä, ni mä makasin sen varjossa, sillä aikaa ku mun Papi meni kattoo jotain maisemia

Mäki katoin niitä maisemia sen ison aidan yli, mut sen päälle mä en saanu hypätä, kun
mun Mamia pelotti. Sitä aina pelottaa kaikki mitä mä keksin.

Noi sano mulle, että se paikka oli joku Kolikkovuori ja et se talo oliki joku linna, mut mun mami voi selittää teille huomenna, mitä se tarkottaa. Mua ei oikeestaan ihan hiiveesti kiinnosta ne juttelut, kunhan mä saan tulla mukaan. Täällä maassa on kyllä ihan kivaa, kun mä saan tulla mukaan melkeen joka paikkaan, ja mä haluisin, että me mentäis taas kattoo niitä kaavasia possuja ja niitä mauriceja. Vaikka niitä näkee kyllä pellollaki, ja joskus mä vähän jahtaan niitä. Mutta sitä ei saa kertoo kellekkään, ettei ne käske mua pois. Vaikka mä en kyllä tiiä mitä ne sanoo, sitz, ja fuß ja aus, mutta emmä osaa sellasia, kauheesti kaikkea suhinaa vaan..

Nyt mä en jaksa kertoo teille enempää, joten mooje!