Der Sturm steigt

Onneksi myös niillä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse/ halua laskettelemaan, on silti mahdollisuus päästä lähemmäs noita kiehtovia, ahdistavia, upeita ja julmia vuoria. Giggijochille ja Gaislachkoglille pääsee gondolihisseillä myös ilman suksia hieman rinnelippua edullisemmin. Sellaisen nappasin minäkin ja istahdin keskipäivän paikkeilla omaan gondoliini ja nousin Giggijochille lähemmäs aurinkoa, lunta ja huippuja.

Hissimatka kestää noin vartin verran. Jyrkimmissä kohdissa on parempi tutkailla lähimaastoa..

Vaikkapa alas laaksoon laskevaa rinnettä. Täällä ei tosin lunta ole enää kuin tykistä ammuttuna.

Ääk..

Vihdoin huipulla. Kuva omistettu Punaiselle Pojalle!

Ja täällähän kaikki ovat!

Ihan vain skiwasseria nautitaan!

Lähimaisemaa halkovat hissit

Pieni kateus iskee, vaikka kameran (ja valkkarin) takaa maisemaa tutkinkin..

No tuonne pujottelurinteeseen ei ole asiaa..

Korkeintaan tänne lasten hiihtokouluun. Siellä pääsee "liukuhihnaa" pitkin ylös ja alas lasketellessa saa oman "ratin",
jonka avulla opetella kääntymistä.. Kuivaharjoittelin mielessäni..

Ja ne huiput.. Tuolla päällä Bondikin on käynyt!
Makea Ice-Q -ravintola vilahtanee tulevassa elokuvassa.

Mutta horisontissa alkaa tapahtua..

Melkoisella vauhdilla muuten..

Maisemat pelkästään tässä "puolivälissä", mistä parhaat laskettelurinteet vasta alkavat (vai minne loppuvat?), ovat aivan huikeat. Ja mikäs täällä on istua, lampaantaljan päällä, aurinko kuumottaa poskia, poppi jauhaa, ihmiset ovat iloisia. Sain paljon sympatiaa muilta nostaessani kipeän jalan ylös penkille, en kertonut kuin yhdelle tytölle hississä, että se oli telottu kotona; muiden annoin luulla, että olen laskenut sen kipeäksi ;)

Alhaalla laaksossa helposti tuntuu, että vuoret kaatuvat päälle, mutta täällä ylhäällä henki kulkee paremmin, vaikka loputtomat lumihuiput tekevät olon pieneksi ja voimattomaksi, ja samaan aikaan aivan voittamattomaksi! Olen täällä, huipulla! Kunhan vaan sää pysyisi sellaisena, että ehdin rinteeseen suksien kanssa - vielä pari päivää olisi odotettava. Pilvet horisontissa kasaantuivat kuitenkin jo voimalla, ja tuuli alkoi muuttua kummallisen lämpöiseksi..

Sölden bei Tag (Ein Spaziergang durch das Dorf)

Sääennusteiden mukaan hiihtolomallemme oli tulossa melkoisen keväinen keli, aurinkoa muutamalla lämpöasteella ja pikkupakkasta yöksi. Ja juuri näin alkoi ensimmäinen päivämme kohteessa. Majoituimme saman omistajan toisessa huoneistohotellissa joen tällä (rinteiden) puolella, ja saimme tällä kerralla ylimmän kerroksen dachbodenin. No, kuulosti hienommalta kuin todellisuus, harjakaton alla asustaminen on pitkille ihmisille hankalaa - mm. suihkussa piti seistä pää kenossa! Mutta muuten asunto oli ehkä jopa parempi kuin jouluna, ja muita vieraita ei talossa ollutkaan, paitsi muutama kausityöläinen, joten elämä oli mukavan hiljaista.

Jopa taidetta on tarjolla, jos osaa pitää silmät auki ja kohdistettuina!

Sillä myönnettäköön, että ikä on vienyt pahimmat biletyshimot: näin suurella määrällä terveellistä ja raikasta vuoristoilmaa olimme useimpina iltoina paljon ennen puoltayötä jo punkassa rättipoikkiväsyneinä! Vasta viimeisenä yönä saapuivat meluavat viikonlopun viettäjät, ja ensimmäiset pääsiäislomalaiset. Ajankohtamme siis osui nappiin; rinteissä ja ravintoloissa oli aina tilaa kahdelle + Koiralle.

Ja siitä onkin pakko taas kiittää tätä Keski-Euroopan vapautta: liikkuminen ei voisi olla helpompaa (rajan ylitystä ei meinaa edes huomata); kohtuullisella ajomatkalla pääsee melkein minne vain; kielet ovat melko yhdenmukaisia (jos osaa edes vähän jotakin paikallisista) ja erityisesti Koiran kanssa liikkuminen ja elämystäminen on helppoa, koska karvatassut ovat tervetulleita lähes joka paikkaan (ovessa lukee wir müssen draußen bleiben, JOS turrukka ei saisi jostain syystä saisi tulla sisälle asti). Toki majoittuessa lemmikistä joutuu maksamaan hieman ylimääräistä, mutta mm. ravintoloissa on koirille omat kupit jo ovella, "pöytäänkin" tuodaan usein oma juomakuppi, ja parhaissa paikoissa saa jopa nameja..!

Työpäivän mittaisen ajomatkan jälkeen sallimme Koiralle kuitenkin vapaapäivän, koska Pikku-Ukkoa hieman hermostuttaa autossa matkustaminen. Mies painui rinteeseen (upea keli!!) ja minä lähdin linkuttamaan pitkin kylänraittia, koska olin onnistunut reväyttämään toisen pohkeeni edellisellä viikolla kellarin portaissa PikkuKartanon lämmitysongelmia ratkoessani - juuri ennen tätä retkeä! Arvatkaa tuliko itku kivun lisäksi harmituksesta..! Koitin kuitenkin pysyä vielä positiivisena siitä, että pääsisin pienen levon jälkeen myös rinteeseen..

Keli kohdillaan, vaikka talvesta ei enää näkynyt juurikaan merkkejä täällä laaksossa

Söldenin ja lähes koko Ötztalin läpi kulkee joki nimeltä Ötztaler Ache.
Juuri nyt ei joessa pääse harrastamaan vesiurheilua. Harmi.
Väri on upea, jos vettä olisi enemmän.

Jep. Kaikki muut ovat rinteessä, paitsi minä, nuo pommiin nukkuneet ja
pari kätensä katkaissutta raukkaa..

Sölden on ihan mukava paikka, mutta rehellisesti sanottuna ei läheskään niin sympaattinen kuin muut tätä edeltävät kylät Ötzin laaksossa. Itse Ötz - siis kylä, ei se muinaisasukas, eli Ötzi (joka on muuten aika kiinnostava tapaus, vaikka pötkötteleekin nykyään Italian puolella) - ja Längenfeld ovat huomattavasti idyllisempiä paikkoja vanhoine kirkkoineen ja koristemaalattuine taloineen. Sölden koostuu pääasiassa majoituspaikoista, ravintoloista, välinevuokraamoista ja ((ylihintaisista)) merkkimyymälöistä. Tästä on kuitenkin lyhyin matka suosituimmille rinteille, ja helpointa on kulkea majoituksen ovelta joko suoraan rinnehissille taikka vuokraamon ovelle. Koko laakson alueella kulkee myös hiihtobussi, ja lipusta riippuen busseilla ja rinteissä (Sölden; Ober- ja Hochgurgl; Hochötz - Kühtai; Vent; Niederthai; Gries)  voi suhata yhdellä hinnalla. Ruuhkasesonkina Söldenin hisseihin on aamulla (ja illalla) jonoa (muissa kohteissa väljempää), mutta meille osui yllättävävn rauhallinen viikko hiihtolomien ja pääsiäisen väliin. Menoa kaipaaville on silti afterskitä niin paljon kuin jaksaa humpata!

Kirkko keskellä kylää. Miten voikaan olla, että aina "ulkomailla"
kirkko määräytyy yhdeksi nähtävyydeksi? Tätä olen tainnut pohtia aiemminkin.
Muuta kulttuuria ei juuri näkynyt tähän aikaan päivästä, joten kiipeämään portaita..

Ohhoh, aika modernia..

No löytyihän se vanha kirkkokin

Kirkonmaalla lepää moni. Jokseenkin eri näköistä kuin Kotimaan lehdoissa.
Jos joutuu valitsemaan, niin aika komea paikka vuorten kainalossa. 
Ja monen haudalla näkyikin hakku, köyttä ja (kevät)talvinen nukkumaanmenoaika; 
ei ole vuorien kanssa leikkimistä.

Ja niin kovasti ne vuoret silti kiehtovat!
Kylässä toimii ilmainen kaupunkihissi, jolla pääsee rinnettä vähän matkaa ylemmäs.

Oiva paikka kisulle tutkia päivän ateriavalikoimaa, suoraan "pakkasesta"

Siellä ne odottavat; sinua, kevättä, aikaa ikuista..?

Toisilla oli astetta huikeammat näkymät..!

Vielä minä nousen tuonne ylös (en ehkä ihan noin ylös kuin tuo riippuliitäjä), mutta tähän väliin oli kyllä pysähdyttävä after-spazierenille, sen verran lämmin tuli kylän päästä päähän ihmetellessä. Onneksi repussa oli kirja ja aurinkorasvaa, sisällä ei nimittäin istuta - keli oli aivan mahtava. Seuraavassa osassa enemmän lunta!

Frühling oder Herbst?

Hetken hiljaisuus täällä blogissa selittyy sillä, että teimme pienen hiihtolomaretken takaisin Söldeniin, tällä kertaa paremmalla matkaonnella (lähes) ilman ruuhkia ja lumisadetta. Tuntui hassulta kaivaa talvivaatteet ja pipot esille ja lähteä aurinkoisesta, lämpöisestä kevätsäästä ajamaan kohti talvea ja lunta.. Mutta sen kerran kun Alpit ovat säädyllisen matkan päässä meistä, onhan sinne lähdettävä vielä uudestaan! Päädyimme valitsemaan saman kohteen, koska pääsisimme nopeasti rinteeseen laskemaan, ja sopiville vaelluspoluille Koiran kanssa - kun nyt on jo pieni käsitys siitä, mitä alueelta löytyy.

Sää muuttui odotetusti vuorten noustessa edessämme sekä maan vaihtuessa, mutta ennen karuimpaan vuoristomaastoon nousua pidimme Koiran iloksi vielä yhden pienen leikkihetken mutkaisen Fernpassin vuoristotien jälkeen (kaikilla pää sekaisin mutkista, ja korvien naksumisesta). Maisema näytti aurinkoiselta, mäntymetsä tuoksui, ja kukkuloiden rinteet näyttivät lumisen sijaan kummallisen kukertavilta Ötztalin alueella. Kanervat kukkivat - keväällä?! 

Kontrasti valtoimenaan kukkivien kanerva"niittyjen" ja havunvihreän välillä on yhtä jännittävä kuin alppijokien ja -järvien huikasevan turkoosin ja vuorien tummuuden välillä. En ole koskaan nähnyt näin runsasta kanervikkoa Kotimaassa! Olin niin hämmentynyt tästä yllättävästä näystä, etten tajunnut napata oikeaa kameraa kävelylle mukaan, joten sain ikuistettua vain muutaman näkymän kännykällä, ja ilmeisesti kädet innostuksesta täristen.

Koiralla oli kotoisa olo, se juoksi mättäältä toiselle hullantuneena, ja kieri itseensä ihanan suomaisen tuoksun

Jokaisen mutkan ja kumpareen takana avautui vain lisää ja lisää kanervaista "merta"

Emme malttaneet pysähtyä ottamaan enempää kuvia, koska halusimme perille majoituspaikkaan ennen pimeän tuloa. Ehdimmekin tällä kertaa hyvin näkemään lumiset huiput, vaikka alhaalla laaksossa ei lunta enää ollut. Lisää tunnelmia lumesta ja muusta maisemasta muutamassa seuraavassa julkaisussa! Bleiben Sie dran!

(Voi kun sen kaiken värin olisi saanut talteen paremmin!)

Komisches Wochenende!

Kuvausretkillä välillä tulee kuvattua kummallisia asioita. Joskus jonkun idean näkee, mutta siitä ei ota kuvaa, joskus kamera taas ei olekaan mukana, ja hyvä idea jää toteuttamatta. 

Tämä lusikkapari on piinannut minua joka kerta kun kävelen tästä ohi - nyt se on ikuistettu. Mikä lienee näiden tarina? Todennäköisesti teinit ovat ruokatunnilla käyneet kaupassa ostamassa herkkuja. Kesällä näitä ei varmaan edes huomaisi, mutta nyt muun värin puuttuessa, turkoosin aidan alla, näitä ei voi olla huomaamatta. Sattumaltako ne tuohon asettuivat, sylikkäin? Kuvaako kukaan muu roskaa?

Tämän turhan pohdinnan kautta vitsikästä viikonloppua! Tällä tosin toivotetaan viikonloppua vasta lauantai(-ilta)na, koska lauantai on täällä werktag, työpäivä. Mutta minusta viikonloppu on aina alkanut perjantaista. Ehkäpä käyn ostamassa jäätelöä, kahdella lusikalla.

An der Dill

Vaikka puutarhassa jo krookukset ja lumikellot kukkivat, tulppaanien ja narsissien varret puskevat lisää pituutta joka päivä, ja ruoho on melkein vihreää, pelloilla ja joen varsilla kevään merkkejä ei kauheasti vielä näy. Koira menisi jo mielellään uimaan, mutta vesi on aivan liian kylmää. Lähemmin tutkimalla jotain elämää löytyy silti..

Hiljaa virtaa Dill

Tulva nosti veden pintaa melkein metrillä, roskaa löytyy joka paikasta

Tiukka syleily

Koira kuulee

Mennään tutkimaan!

Voisiko täällä asua Fuchs? Tai Waschbär?!

Kornelkirsche eli punamarjakanukka on hauska,
näetkö miten kukat ovat puhjenneet kuin pienestä siemenkodasta?

Winterschneeball, Duftschneeball

Pesäkolo joen törmässä voisi olla ketun kolo, mutta epäilyttää, olisiko se tehnyt pesän näin lähelle ihmisiä; pesää ja kävelytietä erottaa vain joki.. Kettuja kyllä näkee silloin tällöin, ja oli meillä viime kesänä paikallislehteenkin päässyt veijari. Tosin myös pesukarhuja on nähty, viimeksi erään paikallisen keittiössä mussuttamassa eväitä. Minun havaintoni noista raitahännistä ovat valitettavasti maanteiltä.. Pesukarhut asuvat ihmisten läheisyydessä, yleensä kyllä hylätyissä rakennuksissa tai puun koloissa, mutta mielellään veden äärellä.. Ehkä siellä asustelee Koiran villi versio..! Asetan kyttäyspaikan vastarannalle!

Das Gartenfest

Sataa, on harmaata. Pääsylipussa lukee puutarhajuhla. Tuuli riepottelee pihalla tulisijojen liekkejä, wurstin tuoksu leijailee nenään. Äkkiä sisälle lämpöiseen! Edellisillä "puutarha"messuilla oli vain muutama oikeasti puutarhaan liittyvä näytteilleasettaja, ja niistäkin kaksi hollantilaisia kukkasipulimyyjiä. Tarkemmin tutkittuna messujen kuvailussa mainittiinkin vain sanat landlust, genießen ja frühling. No, olihan siellä paikallisia viini- ja ruokatuottajia, sekä muutama maatilan asukki. Nyt olin kuitenkin tarkkana, että seuraavassa tapahtumassa todella lukee g a r t e n jossain kohtaa. Ja nyt luki. Ja sisällä tuoksui hyasintti, kevätesikko ja kielot!

Sisällä oli lämmintä, ja myyntikojuja neljässä hallissa - iloinen yllätys. Paras yllätyksistä oli kuitenkin se, että suurin osa todella möi kasveja. Täällä on nimittäin kaikilla messuilla (myös mm. mopomessuilla) hirveästi korujen, vaatteiden ja koristeiden myyntiä, kaikki suloisessa sekamelskassa keskenään. Ideoita ei oikeastaan tarjota, messuille on tultu myymään. Joten annan kyllä Kotimaan puutarhamessuille siitä pisteet, että siellä tarjotaan ideoita, (hiipuneen) myynnin lisäksi. Mutta Gießenin puutarhamessut olivat silti kiinnostava tuttavuus, erityisesti siltä osin, että sain selville monien kasvien nimet. Tosin minua vaivaa huono nimimuisti - kuten ihmistenkin kanssa - muistan kasvot/ kasvin, mutten nimeä. Joten ne kasvit, joiden nimistä en muistanut ottaa valokuvaa, jäivät taas nimettömiksi. Ainakin seuraavaan kohtaamiseen asti.

Pääsiäinen on niin valtava juhla, että suurin osa koristeista oli pupuja ja munia

Vesiaiheet ja lammikot pienessäkin koossa (astiassa) ovat ilmeisesti nousussa

Ja jos puutarha on tosi moderni, voi kasvitkin olla ikikasveja

Opasteita tarvitaan suuremmassa tarhassa

Helsinki-Vantaalle on kuulemma saapunut unimunia, minä nukkuisin mieluiten tässä.
Merenrannalla.

Syksyn messuilla ja tapahtumissa suosituin tuote oli (aito) jättilaukan kukka, nyt niitä saa myös kestävässä jättijättikoossa!

Pinkki, valkoinen vai lila?

Uusimpia trendejä ei näillä messuilla tosiaan kauheasti esitelty, paikalla oli pääasiassa paikallisia yrityksiä, joista monet ovat erikoistuneet omaan alueeseensa, kuten bonsaipuihin, kiinalaiseen puutarhaan, eksoottisiin kasveihin tai vaikka tuoksuviin kasveihin. Muistot tulvahtivat mieleen, kun kävin hieraisemassa mummolta tuttuja tuoksupelargoneja.. 

Kevätkukkivat puut olivat suuresti edustettuina, kirsikat, luumut, omenat, pajut.. Harmi ettei niitä oltu hyödetty kukkaan.. Täällä näkee todella monilla pihoilla upeita sateenvarjon muotoon pakotettuja riippapajuja, joissa on nyt melkein peukalon kokoiset "kissat". Esillä oli tietysti kaikki saavuttamattomat unelmat kuten ihanat, upeat magnoliat ja kameliat, joihin en uskalla edes täällä satsata, vaikka magnolia näyttää talvehtivan useammalla naapurilla. Hintatason puolesta siihen kyllä voisi ryhtyä - tarjontaa on, joten hinnat ovat kohtuulliset, ja jos joskus jäämme tänne, niin laitan sitten kyllä kaikki unelmat penkkiin ja ruukkun! Nyt en raaski ostaa mitään sellaista, jota en voi muuton tullessa pakata kuormaan mukaan..

Sininen lienee nyt trendiväri, koska kaikista tutuista kukista oli paljon sinisiä versioita.
Kaunis tämä kruunuvuokko ainakin.

Esikossa sininen on hieman outo? Makuasioita..

Esikkoja oli todella paljon, ja erilaisia, tällainen tummalehtinen versio oli minulle uusi. Loisteputkivalo kääntää sen tässä
hieman kuolleeksi, oikea sävy oli hieno tummanpunertava, ja tällä punaisella kukalla se oli aika upea.

Hamamelis, taikapähkinä, kukkii juuri nyt monella pihalla

Kuten myös tämän "lumipallon" - jonka nimeä en saa taipumaan suomeksi - eri versiot, jopa keltaisena!

Tämän kirjopikarililjan myötä terveisiä neulovalle ja huovuttavalle ystävälleni!

Onko siinä valkoiset ruudut tummalla pohjalla, vai toisinpäin? :)

Kaktuksia näin pitkästä aikaa paljon, olisiko niidenkin aika palaamassa, ja mehikasveja jos jonkinnäköisiä;
hauska tämä muotoiltu turvealusta, vähän kuin suomalaista kunttaa!
Karpalo oli muuten yksi paikallisia kovasti kiinnostava kasvi, ja yhdeltä myyjältä löysin sinivuokkoja järkyttävään hintaan..

Olin päättänyt ostaa messuilta vain tarpeeseen, ja lähdin alunperin etsimään sellaisia yrttejä, joita en malta kasvattaa (esimerkiksi rosmariini, joka kannattaa ostaa taimena tai isona kasvina, ja lisätä itse pistokkaina), mutta yllättäen näitä ei löytynyt. Ei hätää, vappuna on Hessenparkissa kevätmyyjäiset, sieltä yrttejä saa vaikka autollisen. Sillä aikaa ihailen mukaan tarttuneita kerrottuja esikoita, ja muuta hölmöä rompetta, jota en sitten kuitenkaan voinut vastustaa.

Pink champagne

Miss Indigo