Tauben, Statuen und Überschwemmungen in Paris

Tarkkasilmäiset huomasivat viime viikon postauksessa pulut Palais Royalin puutarhan patsailla. Suurkaupungit ja pulut kuuluvat yhteen, halusi tai ei. Itse en välitä city-linnuista laisinkaan, ellei kyse ole vaikkapa Düsseldorfin papukaijoista, jotka ovat todenneet, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, kun kaupungissakin voi viettää talven.. Oma painajaiseni on Trafalgar Square Lontoossa, missä puluja on enemmän kuin turisteja. Hitchcockin Linnut on kauhuelokuvista kamalin (jos mukaan ei lasketa pelleaiheisia kauhuelokuvia..).

Joskus kammoistaan pääsee (hetkellisesti) eroon huumorin kautta:

"Liisa, älä liiku, pulu huomasi sinut..!"

"Ei hätää Martti, heitä se tänne!"

"Ei, en saata!"

(Puhuu puhelimeensa (kädessä)) "Voi nolo!! Martti ja Liisa on taas pulujahdissa, just ku
Yks'käsi-Tomppa on puistojumpassa. Toivottavasti se ei huomaa, et mä katon.."

"Uuh, tämä marmoritooga painaa varmaan tonnin! No kasvaapa haba.."

"Katso Kalle, Yks'käsi-Tomppa jaksaa nostaa jo kokonaisen marmoritoogan! Sinulla ei ole mitään hätää, sinulla on sentään
pääsi tallella, toisin kuin Veikalla.."

No, pulut unohtuivat. Tarkoituksemme oli kulkea Jardin du Tuileries'n kautta l'Orangerien museolle katsomaan Monet'n lumpeenkukkia, mutta maanantaiaamupäivästä huolimatta museolla oli käsittämättömän pitkä ja hidas jono, joten jätimme kohteen väliin. Kuten kaikkiin suurkaupunkien suurimpiin museoihin, myös tänne olisi kannattanut ottaa ennakkolippu, jolla pääsee tiettyyn kellonaikaan suoraan ovesta sisään..

Ei se mitään, lumpeet on jo ikuistettu, ne odottavat kyllä (ja olen käynyt niitä katsomassa myös livenä Givernyssä), joten jatkoimme taidematkaamme Seinen vartta kohti Pont des Artsia, joka on minun lempisiltani Pariisissa. Tuo kepeän oloinen metallirakenteinen silta on aikanaan ollut täynnä rakastavaisten lukkoja - taiteen lisäksi - mutta jokin aika sitten lukot poistettiin, käsittääkseni sen vuoksi, että niiden paino alkoi vaikuttaa sillan turvallisuuteen (voin myös olla väärässä). 

Kun silta alkoi häämöttää utuisen maiseman keskellä, huomasimme sen olevan sekä suljettu, että vailla lukkoja. Seine tulvi alemmille rantateille, liikennettä ohjattiin pois joenvarren tunneleista, ja ihmiset kerääntyivät ihmettelemään veden valtaamaa joen penkkaa.

Taideteosten tunnelma sopi jokseenkin masentavaan tilanteeseen.. 

"Nyt kyllä painut Seinen syövereihin, Raimo!"

Rakkaus keksii aina keinot!

Sateet olivat jo loppuneet ennen Pariisiin saapumistamme, ja veden pinta oli jo lähtenyt laskemaan. Olisin halunnut nähdä Seinen rannoille kesäksi ilmestyvät "hiekkarannat" ja terassit, ja jäädä jonakin iltana katselemaan illan tummumista joen varrelle, mutta ne unelmat jäivät toiseen kertaan. Pariisi harvoin tuoksuu ihanalta muutenkaan, saatika nyt kun joki kuljetti ties mitä ihanaa poo-de-chienin ohella..

Square du Vert-Galantilla ei ollut sijaa piknikille..

Mutta rakkauslukot ovat löytäneet uuden kodin Henri IV:n patsaan ympäriltä!

Eikä Pariisifaneja voi estää edes tulvat

Päiväkävelymme reitti kulki Ile de la Citén läpi kohti Notre Damea, ja suosittelenkin tekemään näin ihan konkreettisesti: kulje saaren keskellä olevia pieniä kujia pitkin, älä sieltä, missä turistivirrat vaeltavat kohti kirkkoa. Kierrä krääsäkaupat ja kahvilat Notre Damen ympärillä, ja kurkkaa rohkeasti alkuun ankeille Rue de Chanoinesselle ja Rue de la Colombelle ja kulje sitten Rue des Ursinsin kautta kirkon taakse. Lupaan, että löydät kuvattavaa; hiljaisempia ja aidompia kahviloita ja ravintoloita! 

Pikkukujien aarteita

Notre Dame

Hartaushetki..

Ja taas..

Johannistag, Lostag

Jos kotona näyttää juhannuksena tältä..

..kannattaa ottaa Koira kainaloon ja lähteä ulos. Siellä näyttää tältä:

Juhannus ei ole Saksassa oikeastaan minkäänlainen juhlapäivä, se on arkipäivä, ja koko viikko menee normaalirutiinin mukaan. Koirakerholla meiltä kuitenkin muistettiin kysellä, miten keskikesän juhlat ovat sujuneet. Muutenkin heitä jaksaa kerrasta toiseen kiinnostaa Kotimaamme yötön kesä ja päivätön talvi..

Maaseudulla ja viljelijöiden keskuudessa juhannuspäivä ennustaa satoa ja loppukesän säätä. Regnet's am Johannistag, regnet es noch vierzehn tag, eli jos jussina sataa, niin sitten sataa vielä kaksi viikkoa. No, aatto oli kuuma ja kuiva, tänään satoi, mutta Johannistag on saksalaisen kalenterin mukaan 24.6., joten lämpimän kelin pitäisi tehdä viljelijöistä nyt sitten rikkaita: Johanni trocken und warm, macht den Bauern nicht arm..

Koko kesäkuun on kyllä satanut niin paljon, että ensimmäinen heinäsato on vaarassa pilaantua. Muualla Saksassa, erityisesti lännessä ja etelässä on satanut niin paljon, että joet tulvivat, pellot lilluvat ja taloja joudutaan remontoimaan ja kuivattelemaan vielä jonkin aikaa..

Vilja ehtinee kypsyä, jos sateet nyt vaan väistyisivät. Upeat auringonlaskut ja aaltoilevat heinäpellot ovat hemmotelleet meitä sadepäivien välissä - melkein unohdan olla kateellinen Kotimaan ihanista juhannuskuvista..

Säulen Garten

Edellisen postauksen vanhat kauppakujat johdattivat meidät edelleen erilaisten kujien varrelle Pariisin sydämessä. Seuraavaakin kohdetta nimittäin leimaa vahvasti erilaiset (pylväs)kujat. Tämä on nähtävyys, joka saattaa jäädä kiireisemmältä turistilta huomaamatta. Varsinkin, jos tätä paikkaa lähestyy pohjoisesta päin; sisäänkäynti on melko huomaamaton, eikä ensin usko, että on jo perillä. Hieno, rauhallinen keidas löytyy aivan Louvren vierestä ja se on nimeltään (Jardin du) Palais Royal (koska minä tulin tänne puutarhan vuoksi). 

Puutarhaa kiertää Les Galeries du Palais-Royal, aamupäivän kujateemaamme laajentaen.
Kolmen pylväskujanteen suojissa on ravintoloita, kahviloita ja pieniä putiikkeja.

Palais Royal on nimensä mukaan kuninkaallinen palatsi. Sen rakennutti kardinaali Richelieu 1600-luvun puolivälin paikkeilla, ja hän testamenttasi sen aikanaan Ludwig XIII:lle, jolloin kardinaalisesta palatsista tuli pikkuhiljaa kuninkaallinen. Pariisilaiset eivät tosin päästäneet kuninkaallisiaan helpolla, vaan kapinoiden ja palatsiin tunkeutumisen myötä Ludwig XIV päätti rakennuttaa Versailles'iin palatsin, jossa saisi (jonkin aikaa) asua rauhallisemmin. Palais Royal on siis esi-Versailles! 

Kuninkaalliset patsaat ja ruusut, ensimmäiset pulujen suosiossa, toiset sateiden mädättämät..

Onneksi pylväskujien suojasta löytyi sateelta selvinneitä ruusuja - ja runoja!

Hiljentymisen paikka

Toiseksi paras kujanne!

Ja se upein kujanne keskellä pihaa!

Puutarhan ja lehmuskujanteiden vastapainona on itse Palais Royalin sisäpiha, jota koristaa erilaiset modernit taideteokset. Jos puutarhan puolella on tilaa istua rauhassa puiden varjoissa, ruusujen keskellä taikka suihkulähteen viileydessä, niin täällä päässä kuhisee. Visiittimme aikana oli käynnissä vielä jonkinlainen Ruusuja ja runoja -tapahtuma, jota kuvattiin telkkariin. Minua kiinnosti veikeät kaksoispenkit, joissa istuu kerralla kaksi ihmistä vastakkain, ja penkeissä oli maalattuna runoja.. En halunnut kameroiden eteen, joten hipsin kuvailemaan sisäpihaa..

Pol Buryn maapalloaiheinen vesiaihe

Les Deux Plateaux tai Colonnes de Buren, Daniel Burenin installaatio, jossa on 260 erikorkuista mustavalkoista pilaria.
Voitte arvata, että tämä veti eniten turisteja puoleensa, ja vaikka vielä oli hiljaista, joku osui aina kuvaan mukaan.
(Onneksi seuralaiseni Anoppi sulautuu kuvaan hyvin - etsi siis kuvasta Anoppi! :) 

Palais Royalia asuttaa nykyään mm. Ranskan valtioneuvosto, kulttuuriministeriö ja La Comédie Française, joka on Ranskan ainoa valtion omistama teatteri. Historiaa rakennuksella riittää kerrottavaksi, täällä on aloitettu vallankumouksia, pidetty kuuluisia puheita, tilat on poltettu ja vallattu kansalle, ja kortteleissa on asunut ja vaellellut kuuluisuuksia kuninkaallisista vallankumouksellisiin, kirjailijoihin ja taiteilijoihin.

Parasta tässä aukiossa (huikeiden rakennusten ja teosten lisäksi) on se, että se on niin lähellä Pariisin turistien vilinää, ja silti siellä on hiljaista ja rauhallista. Kuvasatoni jäi täältä loppujen lopuksi köyhäksi, vaikka kuvakulmia olisi ollut loputtomiin - jäin kerrankin katselemaan asioita ihan omin silmin, enkä aina linssin kautta.

Kuriositäten von Paris

Viime päivät olen kuvannut ja käännellyt huonekaluja ja muutossa ylimääräiseksi jääviä laitteita, etsinyt niistä tuotetietoja ja kääntänyt niitä saksaksi, ja tehnyt tavaroille myynti-ilmoituksia. Samaan sekaan olen kirjoitellut ja kääntänyt CV:itä ja työnhakuilmoituksia uudestaan ja uudestaan (koska kannettavan kovalevy hajosi taas kerran - edellisestä kerrastahan on vasta puolisen vuotta - kaikki olemassa olevat tekstit olivat taas kerran kadonneet.) Minusta tuntuu, että pystyn kohta myymään ihan mitä (tai kenet) vain, millä tahansa kielellä, kenelle vain - eilen asuntonäytön lomassa kauppasin Miehen moottoripyörää, jonka spekseistä en ymmärrä mitään..! Lass mich, ich kann das selber.. Oh, kaputt..

Jotta aivoni saavat hieman lepoa ja mielenrauhaa kaiken listaamisen keskellä, kaivoin ja kääntelin tänä aamuna (parin CV:n lähetyksen jälkeen) hieman muutaman viikon takaisia lomakuvia Pariisin reissultani. Kävin siellä lähinnä valokuvaamassa kaupungin tuttuja ja vähemmän tuttuja kuvakulmia. Jos teitä kiinnostaa, kuvia olisi tarjolla taas useampi sata kappaletta (kaikki "turvallisesti" kameran muistikortilla), eli tiedossa on taas jonkinsortin kuvakollaaseja muutamaksi viikoksi! ;)

C'est vrai!

Pariisi on minulle jonkin verran tuttu paikka, pääasiassa työ- ja messureissujen jäljiltä, mutta myös turistin silmin. Tällä kertaa oli kuitenkin tarkoitus etsiä niitä nicht-so-berühmte -paikkoja, vähän aidompaa Pariisia, vanhempia "nähtävyksiä", Pariisin historiaa ja oikkuja. Pakko hehkuttaa, että niitä löytyi! Olette varmaan käyneet ainakin osassa näitä, mutta haluan silti jakaa muutaman vinkin siitä, minne suunnata, jos eiffeli ja luuvre on jo niiiin nähty ;) Eikä tällä ole mitään tekemistä Saksan Alkeiden kanssa, muuta kuin että täältä Saksanmaan sydämestä kestää junalla Pariisiin alle neljä tuntia, ja nopea varaaja saa junalipun 39 €:lla/ suunta! Nicht schlecht!

Majoituimme 9ème arrondissementissa, parin korttelin päässä suurilta tavarataloilta (suosittelen lämpimästi Hotel Palmia rue de Maubeugella: kompakti, siisti, moderni sekä minusta melko hyvällä paikalla). Grands Boulevardsin lähettyviltä alkaa yksi Pariisin useista osista, joilta löytyy vanhoja katettuja kauppakujia, passages couverts. Ne olivat sateelta ja säältä suojattuja kauppakujia 1800-luvulla, joita pitkin pääse oikaisemaan kadulta toiselle. Parhaimmillaan näitä kujia oli noin 150 ympäri kaupunkia, mutta nykyään niiden määrä on luultavasti enää alle parissa kymmenessä. Yhteistä kaikille on lasikatto, pienet (vanhahtavat) kaupat ja kuppilat, ja ne ovat hyvin koristeellisia. Näitä lähdimme tutkimaan, ja kuljimme läpi Verdeaun, Jouffroyn ja Panoramasin kujat.

Antikvariaatteja, kirjakauppoja, lelukauppoja..

Museoita (tässä Pariisin Madame Tussauds, eli vahanukkemuseo)..

..jopa hotelleja!

Uutta ja vanhaa..

.. ja pääasiassa kaikkea hieman kummallista.

Passage Panoramas lienee Pariisin vanhin kauppakuja vuodelta 1799.
Sen varrella on paljon (orientaalisia) ravintoloita, kahviloita, postikortti- ja -merkkimyymäliä,
ja se on mielestäni erikoisin ja tunnelmallisin kuja näistä kolmesta. 

Kiinnostaisiko illallinen Oriental Expressin tyyliin?

Varaa meno-paluu jälkiruualla Victoria Station -ravintolasta!

Näitä tunnelmallisia ja kummallisia kujia voisi tutkia vaikka koko päivän. Olimme liikkeellä aikaisin aamu(päivällä), jolloin myöhään uinuva Pariisi vielä nukkuu edellisyön juhlia pois mielestään, ja siihen liitettynä vielä maanantaipäivä, joka on viikonpäivistä ehkä epäsuosituin - kujilla oli vielä hiljaista ja tilavaa. Iltapäivällä ja iltaisin nämä taatusti pursuavat elämää, ja voisin kuvitella löytäväni itseni täältä sateisina ja kylminä syys/talvipäivinä. Ottaisin mukaan (muisti)kirjan, tilaisin café gourmandin (espresso, jonka kylkeen tulee lajitelma minikokoisia jälkiruokia - suosittelen rakkaudella!) ja tarkkailisin ihmisiä touhuissaan, kunnes on aika tilata kir royal, ja siirtyä seuraavaan pöytään illalliselle.. (Kuka vielä väittää, etteikö Pariisi olisi kaikkien taiteenlajien, nostalgian ja romantiikan kaupunki!).

Illan kruunaa varietee-esitys..

.. ja muutaman absintin jälkeen on aivan normaalia, että susilla on siivet!

Jos kiinnostuit tutkimaan näitä kauppakujia tarkemmin, ne löytyvät google mapsistä, ja jos haluat kylkeen hieman faktoja ja historiaa, kurkkaa vaikkapa tälle sivustolle. Sivun alusta ja lopusta löytyy linkki pdf-oppaaseen, jonka voi ladata vaikka matkalle mukaan. Sisäänkäynnit pienemmille passageille ovat melko piilossa, koska ne ovat niin kapeita, ja osittain huonosti merkittyjä, joten pidä silmäsi auki!

Guude wiie?

Tiesitkö, että Frankfurt on Helsingin kokoinen kaupunki? Siellä asuu reilut 700 000 ihmistä, Frankfurt-Rhein-Mainin alueella 2,2 miljoonaa, ja koko metropolin vaikutusalueella 5,5 miljoonaa ihmistä. Näistä monet käyvät Frankfurtissa töissä, ja kun joukkoon lisätään muut (työ)matkustajat ja turistit, kaupungin kaduilla ja teillä on aika paljon päivisin porukkaa.

Nähtävääkin riittää, vaikka olen haukkunut Frankfurtia kylmäksi bisneskaupungiksi. Omia postauksia olen tehnyt mm. Palmengartenista, joulumarkkinoista (useammankin, kurkkaa vaikkapa joulukuita 2015 ja 2014), nähtävyyksistä ja maisemista jokiristeilyllä ja loppukesän Museumsuferfesteiltä. 

Ostoksia voi tehdä ympäri kaupunkia tarpeen ja kiinnostuksen mukaan: on luksusmerkkien Goethestrasse, kansan valloittama Zeil, ja pienemmiltä kujilta löytyvät ne kiinnostavammat pienemmät putiikit, joen toiselta rannalta taide- ja sisustuskaupat. 

Nähtävyyksistä suosittelen itse edellä mainittujen sekä museoiden lisäksi Alte Operia, vanhaa oopperataloa, (jonka pihalla alkaa muuten taas tällä viikolla Opernplaztfest, jolla olemme käyneet "joka kesä", niin kauan kuin olemme täällä Saksanmaalla asustaneet!), jolta kannattaa kävellä keskustaan päin tuota em. Goethestrassea pitkin Hauptwachelle asti. Siinä voi pysähtyä ehkä Frankun kalleimmalle oluelle/viinilasilliselle, mutta kaupan päälle saa kyllä hyvän paikan tarkailla kaupungin menoa ja ihmisiä.

Kun nälkä yllättää, ravintoloita on niin paljon, etten ala mitään suosittelemaan erikseen, mene ja löydä omasi. Jos haluat autenttisia elämyksiä ja lähituottajien ruoka-aineita, käy kiertelemässä Kleinmarkthallella, joka löytyy Konstablerwachen ja Domin välimaastosta. Kleinmarkthallen terassi on suositun oloinen paikka napata vaikkapa lasi ebbelweitä, frankfurtilaista omenaviiniä.

Jos et ole nähnyt Römeriä, eli jäljellä olevan vanhankaupungin kaupungintaloa, sekä aukion toisella puolella olevia (uudelleenrakennettuja) Römerbergin vanhoja puurakenteisia taloja, niin kannattaahan ne käydä kerran katsastamassa. Frankfurt pommitettiin pahasti toisessa maailmansodassa, joten kovin vanhaa tässä kaupunginosassa ei ole.. Omasta puolestani sanon, että jos haluat välttää turistitungoksen, pysy poissa täältä. Ellet tullut alueen museoihin tai Domille. 

Ja pysy myös poissa Hauptbahnhofilta - tai kulje sen kautta ripeästi ja turhia huuhailematta - ja muista kulkea keskustaan Kaiserstrassea pitkin, siitä rautatieaseman pääsisäänkäynnin edestä suoraan, eikä koskaan Taunusstrassea pitkin, varsinkaan pimeällä. Tuo 'punaisten lyhtyjen alue' ei ole missään tapauksessa nähtävyys, eikä miellyttävä reittivalinta kenellekään.

Jos olet nämä perusnähtävyydet jo nähnyt (tai välttänyt!), sadepäivä yllättää tai muuten vain kävely alkaa jo riittää, niin suuntaa Mainin yli museorannalle, Museumsuferille, ja valitse kiinnostava kohde. Vaella sieltä Sachsenhausenin alueelle syömään ja iltaa viettämään.

Tai hyppää Ebbelwei-Expressin kyytiin ja näe kaikki tämä tunnin kiertoajelulla. Niin me teimme Anoppilaisten kanssa pari viikkoa sitten (monen henkilökohtaisen yrityksen ja erehdyksen jälkeen - tarkista reitti ja aikataulut täältä).

Ebbelwei-Expreß kierrättää sinut reilussa tunnissa ympäri Frankfurtin

Lipun hintaan kuuluu ajelun lisäksi vapaavalintainen juoma ja pussillinen pretzeleitä;
maista ihmeessä omenaviiniä, ebbelweitä.

Kuskia ei saa häiritä, eikä pulloja heitellä ikkunasta,
eikä kukkasia saa lähteä keräilemään kesken ajon.

Vanhassa ratikassa on tunnelmaa

Liput voi ostaa kyytiin noustuaan, ja pysäkit ovat samoja tavallisen ratikan reiteillä.

Tästäkin päässee kyytiin, mutta me lähdimme eläintarhan asemalta..

Kun hyppäsimme kyytiin Zoon asemalta, ajelimme tuolta Ostendistä keskustan kautta Westendiin, ja sitten Mainin yli Ebbelwei-Vierteliin, joka on kaunis asuinalue museorannan takana, täynnä pieniä puistoja, kauniita vanhoja taloja, kujia, kahviloita ja kuppiloita. Alue on meille uusi, enkä osaa siitä enempää kertoa, mutta kuin että se tuntui kiinnostavalta ja paikallisten suosimalta (asuin)alueelta. 

Kierroksen aikana soi ihana hesseniläinen hanurimusiikki, opastusta ei ole, mutta Ebbelwei-Expressin nettisivujen kautta voi kuunnella opastusta podcastinä, kieleksi voi valita englannin ja hochdeutschin lisäksi myös Hessenin murteen, Hessisch, josta ei kyllä sitten saa mitään selvää.. (Tämän postauksen otsikossa kysytään 'heippa, mitä kuuluu'.. :)

Omenaviinilasin mallinen pilvenpiirtäjä

Minusta Frankfurtissa jännittävintä on tuo viimeisessä kuvassakin näkyvä yhdistelmä vanhaa ja uutta. Matalien vanhojen kivitalojen takaa nousevat lasiset ja metalliset pilvenpiirtäjät kuin kummituksina - hienoimmat niistä koittavat sulautua maisemaan heijastaen punatiilisiä taloja, puiden lehvästöjä ja taivasta parhaansa mukaan..