Zum Wärme

Lämpötilaero päivän ja yön välillä on tällä hetkellä jopa 10-15 astetta, joten vaikka grillin ehtisi saada lämpimäksi ennen auringonlaskua, syödessä tulee jo liian kylmä. Ja koska on toimittava "maassa maan tavalla", ulkona on syötävä silti. 

PikkuKartanon entiset asukkaat olivat sitä mieltä, että ainakin aamiaista syödään toisen kerroksen terassilla aamuauringon lämmittäessä, mutta meitä se paikka ei innosta yhtään, kallellaan roikkuva natiseva rakennelma, vuorattu matoilla, ja Jeesus-tauluilla/ tekokukilla.. Jostain syystä tätä osastoa ei entiset asukkaat pakanneet mukaansa, vaan jättivät melkoisen perinnön.. (Löytyi sieltä hienoja olut- ja snapsilaseja, sekä minulle oma "kristallinen" skumppalasi!)

Ööö.. ei.

Ei.

EI!!! (en voi itse katsoa tätä kuvaa, enkä kuvata paremmasta kulmasta)

Ei??!

Asthmabrause??? Nein!

Noh. Tätä voi ehkä harkita käyttävänsä vaikkapa iltapäiväteellä :)

Alakerran veranta taas vaikutti siltä, että pienellä järjestelyllä sinne saisi mahtumaan pöydän ja tuolit pihalta..

No, onhan sinne kertynyt vähän roskia, siivousvälineitä, Koiran tarvikkeita, puutarhavajaankin on näköjään
ollut liian pitkä matka.. ja kuka tiesi, että kaksi ihmistä tarvitsee niin paljon kenkiä, ettei ne mahdu eteiseen?!

Potentiaalia kuitenkin löytyy, joten samalla periaatteella kuin kellarin tuunaus, tämäkin tila rakentui uudelleen sillä mitä on.

Ovelle "syysterassi" niitä aamukahveja varten.
Huomasin muuten eräänä aamuna, että minusta on tullut saksalainen, löytyy meinaan tohvelit,
joilla voi mennä pihalle, sekä se pieni aamiaistarjotin, jolle mahtuu kahvikuppi ja leipä! :D

Halloween lähestyy!

"Teevetuloa!"

Kukat on siirretty turvaan hallaöiltä

Mahtui se siihen juuri ja juuri, ja 4-5- henkeä mahtuu sopuisasti syömään.
Grilli jäi tietysti ulos markiisin alle, ovi on heti oikealla, taikka tuolla takaseinällä.
Ehkä tätä pitäisikin kutsua Orangerieksi!

Pakkohan nuo ihanat pitsiverhot on säilyttää, en ehkä Kotimaassa laittaisi mihinkään,
mutta täällä ne vähän niinkuin kuuluvat asiaan :)

Meidän "talvipuutarhan" avajaisia vietetiin jo heti eilen illalla, ja naapurikin kävi testaamassa tilan - hyväksyi, ja alkoi suunnitella oman terassinsa kattamista. Kuvat eivät onnistuneet, koska valonlähteitä oli vielä vähän kitsaasti, mutta kuin ihmeen kaupalla katon rajasta (??) löytyi pistoke, joten verannalle saa viritettyä valoa, ja kynttiläthän toimivat aina. Tunnelmalliset illalliset astukoon voimaan, ja tärkeintä: vielä saadaan istua "ulkona"!

Die Hengste von Dillenburg

Viime sunnuntaina automme keula kääntyi kohti Dillenburgia, tavoitteena tutkia maalaismarkkinat ja tutustua samalla tarkemmin tähän pikkukaupunkiin, jonka läpi olemme usein ajaneet. Kaupungin tunnusomaisin nähtävyys on joka puolelle lääniä näkyvä hieno Wilhelmsturm, jonka minä luulin olevan kokonainen prinsessa Ruususen linna, mutta se osoittautuikin vain yhdeksi säilyneeksi linnantorniksi, muun linnan ollessa enää komea raunio seudun korkeimmalla kukkulalla.

Wilhelmsturm on museokäytössä, ja linnan raunioissa on myös valtavat
kasematit, joihin pääsee opastetulle kierrokselle.

Dillenburgin ja linnan historiaan liittyy tiiviisti Wilhelm I Oranialainen

Linnan alueelta löytyy myös komea Villa Grün, taloushistorian museo

Maalaismarkkinat olivat oikeastaan tekosyy muille tapahtumille, käynnissä oli hyväntekeväisyysjuoksu ja ostossunnuntai (täällä ei ole mikään kauppa sunnuntaisin auki), ja sitä luvattua markkina-aluetta etsiessämme huomasimme, että kaupunki olikin paljon suurempi kuin tiesimme.

Dillenburgin läpi virtaa meidänkin kylää halkova Dill

Wilhelmsturmille saa kiivetä miljoona rappusta - jos haluaa

Vanhakaupunki on taattua saksalaista pikkukaupunki-idylliä

Hienoin yllätys oli löytää Hessisches Landgestüt eli Hessenin osavaltion oritallit (miten noita talleja oikeasti kutsutaan, jalostustoimintaa ja kasvatusta). Ja hups, siellähän oli avoimien ovien päivä, ja millaiset tilat esillä olikaan! Ponitytön unelma, aihe, josta yksikään purtu tyttö ei koskaan kasva aikuiseksi. Tosin täällä olisi mahdollisuus kasvaa hevosaikuiseksi opiskelemalla itselleen hevosista ammatin! Tiloissa toimii hevosalan ammattikoulu, kaiken muun muassa.

Hessenin hevoskasvattajat. Tallien ja koulun lisäksi löytyy myös heppamuseo jne.

Vanhassa Orangeriessa on näyttävä vaunukokoelma

Tässä Hessenin isoille pampuille kivat pikkukärrit

Onkohan näissä istunut kuninkaallisiakin..?

"Oriparaati"

Ja komea paraati olikin, tässä kunniaesiintyjät, Rheinish-Deutsches Kaltblut, eli reininsaksalainen kylmäverinen
(anteeksi kamala käännös, jos tällä onkin komeampi nimi olemassa!)

Hannoverilaisia tietysti. Koulusta ja hevostilalta löytyy menestyjiä jalostuksen lisäksi
myös koulu- ja esteratsastuksen saralta.

Tässä talli nro 2. Upeimmat tallit, mitkä olen koskaan nähnyt!

Tallipihat olivat myös hienot, ja kuvan valkoinen rakennus kouluratsastusmaneesi
(kristallilamppuineen!)

Pääasiassa jalostettavat rodut olivat saksalaisia, mutta löytyi sieltä nämä söpöstykset myös

Maitobaari auki!

Namskis!

Kaikki hepot eivät aina ole valokuvauksellisia.
Nauratti kun tätä vikuria kuvailtiin loistavaksi ensimmäiseksi hevoseksi ja lapsille sopivaksi ratsuksi :D

Friisiläinen on aina upea ilmestys <3

Nämä "paikalliset" jytkyt kyllä sulattivat sydämen. Todella suuria ja raskaita, mutta liikkuivat upeasti! Aivan kuin hidastettuna..

Ammatinvalintakysymyksiä. Viikonlopun aikana ilmoittautumalla olisi saanut alennusta hevosenhoitajan tutkinnosta, ja täällä jos jossain saisi varmasti kattavan ja ihailtavan opetuksen, niin hulppea tila on kyseessä. Ei vaan taida tämäkään ammatti kantaa pitkälle Kotimaassa. Mutta aina saa haaveilla!

Guten Appetit

Saimme Miehen työpaikan kautta kutsun Willkommen in Mittelhessen -tapahtumaan, jossa paikallinen alue ja yritykset esittäytyvät ja toivottavat uudet asukkaat tervetulleiksi. Tapahtumapaikka oli idyllinen Eventscheune Dagobertshausenissa, Marburgin laitamilla.

Dagobertshausen tuntui (maaseutureittivalinnastamme johtuen) sijaitsevan keskellä
ei-mitään, mutta oli todella viehättävä kylä, jota tosin hallitsi tämä kohtuullisen
suuri tapahtumapaikka, sen viereinen ravintola, ja valtavan suuri talli.

Yritystapahtumien lisäksi täällä järjestetään juhlia, viereissä rakennuksessa oli häät meneillään

Scheune tarkoittaa latoa, ja tämä oli upeasti restauroitu vanha lato!

Tunnelmaan ja sisustukseen oli panostettu kunnolla,
tällaisen takkahuoneen kun saisi itsekin..

..ja vain minä kuvaan myös vessoja, mutta tuo lattia oli niin viehko.
Ja noista tauluista osa oli peilejä, mutta osasta näki keittiöön!

Ohjelmassa oli lähialueittemme yritysten ja toimintojen esittelyä, ja pienimuotoiset "messut", joilla saattoi liittyä sairaskassaan, etsiä asuntoa, opiskelupaikkoja, ulkoilureittejä ja vaikkapa lasten sirkuskoulua. Paikalla oli noin satakunta uutta hesseniläistä, suurin osa saksalaisia, mutta myös pari pientä pöytää meitä "kielivammaisia" ympäri maailman.

Meille sattui ihana aurinkoinen syyspäivä, ja kakkukahvit oli katettu ulos

Tilan kautta saa myös ostaa elintarvikkeita, tällä kaudella mm.
erikoisperunoita..

..kuten etualalla näkyvää punaista Rote Emmaa..!

Ruokatarjoilut olivat huikeat,
vesi herahti kielelle jo heti paikalle tullessa!

Loimulohta! <3

Tunnelma laskevassa syysauringossa oli taatusti tilattu& maksettu! :)

Meillä oli tietysti muuttoon liittyneet asiat aika hyvin tänne muuttaessa, ja olemmehan oleskelleet täällä jo kohta puolisen vuotta, joten kassat, työt ja kielipoliittiset asiat ovat jo hoidossa, mutta oli ihan mukavaa jutella paikallisten yrittäjien kanssa, ja nähdä jälleen yksi hieno paikka, jonne emme olisi omilla retkillämme eksyneet. Tämä "lato" on myös oikein hieno paikka järjestää juhlia, tai yöpyä muuten vain, majoitusta löytyy moneen eri makuun ja tasoon, ja Marburgiin pääsee oman auton lisäksi myös paikallisbussilla. Harvoin pääsee hemmotelluksi ja palvelluksi näin hyvin, ja mukaan sai vielä korruptiokassin maistuvine lahjoineen! :) Saattaa tosin olla, että nuo siniset "NEWCOMER" T-paidat jää tässä kylillä käyttämättä, eivätköhän nuo ole jo huomanneet meidät!