Wandern rund um den Fjord

Lupasin aiemmin kertoa hieman lisää retkestämme Schlei-vuonon "ympäri". Ympyräreitillä kuluisi oikeasti aikaa hieman pidempään kuin meidän päiväretkellä, vuono nimittäin on 40 kilometriä pitkä ja sen ympärillä kulkee lukemattomia reittejä, jotka voi venyttää aina Itämeren rannalle saakka.

Meidän retkemme kulki Kappelnista kohti Arnista, ja sieltä vastarantaa takaisin. Kilometrejä tuli noin 12, aikaa meni useampi tunti: suunnittelimme pysähtyvämme lounastamaan ja kahvittelemaan matkan varrella, joten emme pitäneet kiirettä.

Kappelnin kuvia näkyikin jo tässä postauksessa, ja kun satama-aluetta kulkee toiseen suuntaan (höyryjunien ohi), voi alkureitin ajan seurata sataman elämää. Purjelaivat odottelivat sään kirkastumista satamalaiturin varrella, ja reitti jatkuu kohti peltoja vanhan museo-sataman ohi. Siellä voi käydä katselemassa hieman lähempää vanhoja purjelaivoja.

Astrid Lindgrenin innoittama PippiLotta opettaa lapsia ja nuoria purjehtimaan.
Täällä Pohjois-Saksassa sekottuvat lähimaiden kulttuurit sulavasti sekaisin,
kielestäkään ei aina tiedä, mitä oikein puhutaan..

Kun purjelaivat, venesatamat ja telakat jäävät taakse, sukelletaan vihdoin hiekkapoluille puu- ja pensaskujien kautta kohti peltomaisemaa. Vinkki: täällä tervehdittän myös kaikkia vastaantulevia, ja se tapahtuu sanomalla moin! Moin-moin taas tulee toisaalta Saksanmaalta, ja sen sanominen nauratti paikallisia kovin. Kuuntele huviksesi, miten kukin venyttää tuota pientä, mainiota, jokatilanteen kattavaa sanaa!

Reitin ihananimpia hetkiä oli sukellella aina uuteen maisemaan!

Polkujen ja vuonon väliin jää rehevää joutomaata, joilla laiduntaa pääasiassa lehmiä

Ja mitä lehmiä! Ehkä maailman hauskimpia tyyppejä!

Sie hätten mich an Hallo! <3

Kuten kuvasta näkyy, reitti on tasaista ja helppokulkuista. Samalla polulla kulkevat myös pyöräilijät, joten ole valppaana. Kaikille riittää kuitenkin tilaa!

Ja nämä talot! <3 <3
Tämän talon puutarha oli yksi upeimpia, kukkaistutukset vimpan päälle, aidalla kasvoi ruusupapu,
portin pielessä oli pieni myyntikoju, josta sai ostaa muutamalla eurolla rouvan keittämiä hilloja.
Ja rouva itse oli vilvoittavalla aamupäivän uinnilla meressä tuolla kuvan taka-alalla!

Reittimme vajaassa puolivälissä saavuimme Schlein ylityspaikalle. Kovin monesta paikasta vuonoa ei pääse ylittämään, ja Arnis-nimisessä kylässä asia hoidetaan lossilla. Arnis oli kerrassaan viehättävä kylä, veikeä saarimainen niemi, jonka keskellä kulkee käytännössä tasan yksi katu. Sen molemmin puolin on pitkä rivi taloja vierivieressä. Kahviloita, pieniä putiikkeja ja asuntoja, kaikki jotenkin piparkakkutalomaisesti kutistuneessa koossa - en ole nähnyt tällaista arkkitehtuuria oikeastaan missään. Se tuntuu sekoitukselta hollantilaista maaseutua, tanskalaista pikkukylää ja saksalaista jämptiyttä.

Mitfahrerbankille voi istahtaa, jos kaipaa kyytiä.
Sitten vain odotellaan, josko joku autollinen samaan suuntaan liikkuva sattusi kohdalle.

Arnisin keskikatu

Ainoa risteys löytyy lossin luota

Kappelnin kaduilta tutut kalat seikkailevat täälläkin vaikka missä..

Tasapuolisuuden vuoksi jokaisella on takapihaltaan merinäkymä

Lossi kulkee Arnisin luona Schlein poikki jatkuvasti. Kyytiin pääsee jalankulkija eurolla,
pyöräilijä parilla, ja autot muistaakseni noin viidellä.

"Lossia odotellessa" virkistystauko!

Kappelnin vastarannalla reitti kulkee jonkin aikaa peltojen ja asutusalueiden poikki, tällä puolella joutuu hieman suunnistamaan, ettei joudu liian kauaksi rannasta. Jos siis haluaa rannan suuntaisesti kulkea. Harmiksemme tällä puolella kylissä ei ollutkaan kahviloita, tai edes kauppaa - kylämäiset ryppäät taloja ovat silkkaa asutusta ja vuokramökkejä.

Uimarantaa ei täältä "pohjoispäästä" Schleita löydy, tätä kummoisempaa.

Ja aina ei ihan tiedä, missä maassa ollaan, kun joka toisessa lippusalossa liehuu vieraat värit.
Kappeln on muuten kaksikielinen kaupunki, ja sieltä löytyy niin saksalainen kuin tanskalainenkin koulu.

Reitin loppuosa kulki hieman kauempana rannasta, jolloin ihana merituuli ei päässyt virvoittamaan meitä, ja tuskan hiki alkoi jo hieman puskea päälle, kun viimeiset vedetkin kuluivat nopeaan tahtiin loppuun. Olimme haaveilleet tässä kohtaa reittiä kunnon kakkukahveista saksalaiseen iltapäivätyyliin, mutta missään ei näkynyt edes pienen pientä kioskia..

Kunnes viimein saavuimme Kappelnin nostosillan kupeeseen, ja
siellä pieneen keitaaseen nimeltä Cafe Obstgarten, kirjaimellinen hedelmäpuutarha!

Kruunasimme hienon retkemme paikallisilla herkuilla, joihin kuului tämä etualan ihanuus!

Ylläolevassa kuvassa on kaksi asiaa, jotka ansaitsevat omat mainintansa (tai oikeastaan kolme!). Yksi: Flensburg on Saksan ja Tanskan rajalla sijaitseva kaupunki, ja sieltä tulee paikallista olutta, Flensburgeria, eri tyyliin valmistettuna, makuja ja vivahteita on toistakymmentä! Yhteistä kaikille on tuo plopsahtava korkki, jonka asiakas itse aina avaa. Raikasta ja ah, niin virkistävää janokuoleman äärirajoilla!

Kaksi: Obstgartenin erikoinen: kirsikkahillolla ja kermavaahdolla täytetty jättimäinen tuulihattu. Oih, ja nam!

Ja kolme: Bourbonvanille-Eis. Vaniljajäätelö vailla vertaa. Kotimainen vaniljajäätelö on parhaimmillaan ok, vähän tylsää, valkoista ja kylmää, kaipaa rinnalleen jotain potkua, kuten hilloa, mustikkapiirakkaa tai karamellikastiketta. Mutta bourbon-vaniljalla maustettu saksalainen jäätelö! Oih, voih ja Nam! Kultainen väri, pienet vaniljan papanat, ja maku, joka muistuttaa karibianmeren rommia, rommirusinaa, täyteläistä, ihanaa Maailman Parasta Jäätelöä. Kerran tätä maistettuasi mikään ei enää ole kuten ennen!

Retkemme Schlein "ympäri" kruunautui siis ansaitsemallaan tavalla - koko reitti (loppua lukuunottamatta) oli yhtä ihastelua: maisemat, eläimet, talot, tarjoilut; kaikki ansaitsevat ensiluokkaisen arvosanan! Jos haluat suunnitella oman reittisi (kävellen, pyörällä, tai vaikka ponilla!), suuntaa vaikkapa tänne tai tänne. Schlein ranta on luonnonpuistoa, ja sieltä löytyy vaikka mitä tutkittavaa viikinkikylistä liinoihin, museoihin ja puutarharetkiin. Raapaisimme tätä hienoa aluetta vain muttaman kilomertin matkalta, joten paluu näille rannoille on käytännössä pakollinen.