"Dem Wahren, Schönen, Guten"

Todellisen kaunista ja hyvää on tarjolla Frankfurtin vanhan oopperan aukiolla, erityisesti juuri nyt. Opernplatzfest on järjestetty Alte Operin edessä jo yli 30 vuoden ajan, ja kestää tänä kesänä muuten vielä tämän viikon perjantaihin asti. Paikkana tämä aukio on ansaitusti ehkä kaupungin kaunein, vanha oopperatalo on upea ilmestys, ja aukiota koristavat tyyliin sopivat vanhahtavat, koristeelliset katuvalot ja suihkulähteet, jopa muutama kortteli vanhoja kerrostalojakin, pilvenpiirtäjien kainalossa. Oopperan kulmalla kulkee myös Frankfurtin keskustaa kiertävä puisto, joka tuo aukiolle hieman varjoa lehvästöllään. Minuun tämä aukio ainakin teki vaikutuksen jo ensimmäisellä kerralla, siellä tulee heti ylväs ja aristokraattinen olo!

Tämä oopperatalo avattiin kaikille "kauniille ja rohkeille" ensimmäisen kerran vuonna 1880, ja silloin sen salissa soi Mozartin Don Giovanni. Talo rakennettiin täysin yksityisten lahjoitusten avulla. Alte Oper pommitettiin pahasti toisessa maailmansodassa, tosin silloinkin sitä kutsuttiin Saksan kauneimmaksi raunioksi. Vuonna 1981 se avattiin uudestaan, fasadi ja etuaukio alkuperäisten piirustusten mukaan uudelleenrakennettuna. Mutta jo vuodesta 1978 asti aukiolla on pidettu tätä festivaalia, alkuun pitkään jatkuneiden rakennustöiden loppuunsaattamiseksi, sittemmin siitä on tullut yksi kaupungin suosituimmista tapahtumista. Itse oopperatalossa soi muukin kuin aariat, ohjelmistossa on kaikkea jazzizta rock-balettiin. Uudempi oopperatalo keskustan toisella reunalla tarjoilee klassisempaa kuunneltavaa (ei juurikaan silmänruokaa, ulkopäin ainakaan) .

Pääasiassa Opernplatzfest on ruokatapahtuma, aukio täyttyy kojuista, jotka tarjoavat maisteltavaa lähes kaikilta maailman nurkilta; on vähän paikallista, meksikolaista, argentiinalaista, intialaista, libanonilaista; kuppikakkuja ja vohveleita; drinkkejä ja minttuteetä. Alueen lavalla on musiikkia popista jazziin, ja iltaseitsemältä voi nähdä brasilialaisen sambakulkueen. Jos et mahdu kojujen eteen ja väliin ruokailemaan, ei hätää, saat silti posliinilautaset ja cocktail-lasit mukaan, koska niissä on parin euron pantti. Jälleen kerran jaksan ihailla tätä eurooppalaista vapaata liikkumista: voit ostaa ruuan tuolta, juoman täältä, ja istua puiston penkille tai suihkulähteelle nauttimaan tunnelmasta.

Lucae-brunnen oopperan edessä, ymmärrettävästi nyt kiinni,
mutta upea suihkulähde, varsinkin iltavalaistuksessa!

Libanonilainen välipala

Minttuteetä muistomerkin kupeessa

Talviseen kylmään ja autioon Frankfurtiin verrattuna tämä kesäinen kaupunki on miellyttävämpi ja eloisa. Silti kaupunkia vaivaa jonkinlainen jäykkyys ja virallisuus - kadut ovat pullollaan turisteja, pariskuntia, ystäviä, mutta vain kourallinen ravintoloita on auki, kaduilla ei tapahdu "mitään", muutamaa nähtävyyttä lukuunottamatta. Kuitenkin ne paikat, jotka ovat auki, ovat pullollaan ihmisiä. Täällä olisi tilaa ja kysyntää useammallekin tapahtumalle. Joka tapauksessa Frankfurt on ehdottomasti kesäkaupunki, ja arkena täällä tietysti riittää vilinää kauppojen ollessa auki, ja pankkiirien viipottaessa toimistojen ja terassien väliä. 

Uimapaikkojen puuttuessa jokaisesta suihkulähteestä tulee hellepäivien pelastus.

Ilahduttaa lapsien lisäksi myös koiria!

Hauptwachessa on istunut 1600-luvulta asti moni, alkuun putkassa, sittemmin kahvilla

Kaltereiden sisään pääsee edelleen

Ja tiskaamaan pääsee, ellei ole rahaa maksaa kaupungin kalleimmista juomista. Tämän hinnalla saa 3-4 pulloa kaupasta..

Sijainti ja näkymät tosin ovat mukavat, Zeilin ostoskatu on vieressä,
ja aikaa näyttää ja soittaa Katharinenkirchen kellot.

Parkkipaikkoja on vaikea löytää aurinkoisena sunnuntaina

Alte Oper ja Opernplatz ovat ehdottomasti vilkaisun arvoisia myös muulloinkin kuin tämän festivaalin aikaan, ja aukiolla voi ottaa kakkukahvit oopperan kahvilan terassilla. Seuraavan kerran Frankfurt rentoutuu viimeistään Museumsuferfestin aikaan elokuun viimeisenä viikonloppuna, kun Mainin vastarannan museot avaavat ovensa iltamyöhään asti edullisella yhteislipulla ja rantabulevardi täyttyy ruoka- ja juomakojuista. Viime kesän tapahtumasta on joitakin kuvia täällä. Siihen asti voi viikonloppuhulinaa saada aikaan vaikkapa ajelemalla Ebbelwei-Expressillä. Henkilökohtainen arvostelu vielä tekemättä - ilmoita, jos olet tulossa tänne päin, niin mennään ajelulle! :)

Schattenbilder

Tunnelmakuvia viikonlopulta. 

Ruusut ovat vallanneet puutarhat, 

vilja kypsyy ja kahisee hiljaa tuulessa, 

laskeva aurinko piirtää varjokuviaan kaikkialle.

 

 

Mittsommerblumen

Die meisten Menschen wissen gar nicht, wie schön die Welt ist, 

und wie viel Pracht in den kleinsten Dingen, in einer Blume, einem Stein, 

einer Baumrinde oder einem Birkenblatt sich offenbart. 

- Rainer Maria Rilke

Guten Abend!

Treffen Sie meine Frau!

Ei juhannusruusu, mutta menköön!

Storchschnäbel (Geranien)

Waldreben (Klematis)

Mohnblume

Sonnenhüte (Echinacea)

Neubelgische Aster

Brombeeren

Ein Photobomber

Tuossa jokin aikaa sitten mainitsin mauricesta, joka arpoi aidatun laitumen ja vapauden välillä. Taisipa olla juhannusaaton taikaa, kun olin illan suussa kuvailemassa - mitäs muutakaan kuin kukkia! - kun jokin suhmuroi kuvani..

Joo, vielä riittää hetki valoa..

Ai kun nää tuoksuu h-y-v-ä-l-l-e, laitetaas kasarifiltteri tähän, noin..

Haa, kuvaanpa samalla tota yhtä pihaa, jota kadehdin..

Mikä toi ruskea möykky tuolla on, siirtäkää se..

Maurice, sind Sie das? :)

Juhannusta täällä Saksassa ei oikeastaan vietetä laisinkaan, joissain pikkukylissä saattaa olla keskikesän juhlia, tai tulia, mutta pääasiassa kukaan ei kiinnitä aiheeseen huomiota - piti itsekin tarkistaa kalenterista, milloin se edes on. Mitään vapaapäiviä ei ole, sunnuntaina toki sommeranfang, ja tulevana keskiviikkona on se oikea Johannistag, mutta siinä kaikki. 

Kelit olivat meillä yhtä viileät ja sateiset kuin Kotimaassakin uutisten mukaan, joten tänä vuonna emme menettäneet mitään. Viime vuonna oli sentään juhannusmarjat, johannisbeeren, eli herukat jo kypsiä.

Juhannuskukkia kyllä löytyi, niistä lisää seuraavalla kerralla (eli tule uudestaan vaikka ensi viikolla, jos kukkakuvat jo kyllästyttävät :).

Das Lokal

Päädyin erään kuvan vuoksi tekemään taustatyötä omasta kylästämme, eikä sitä ollut ihan helppoa löytää. Vitsailin juuri pari päivää sitten Miehelle, että meidän täytyy kyllä ehdottomasti käydä omassa kylämuseossamme, joka on ylpeästi auki muistaakseni ainoastaan kesäkaudella, joka kuun ensimmäinen sunnuntai..

Tänne muuttaessa pahoittelin ainoastaan sitä, ettei meillä ole täällä Ehringshausenissa sellaista hienoa vanhaakaupunkia, kuten viereisillä kylillä ja kaupungeilla. Täällä  on muuten muutama kuva ensitunnelmistani uudessa kotipaikassa (en muuten vieläkään ole saanut selville niiden vuohien kohtaloa). Mutta nyt kun tämän kylän katuja on tallustellut reilun vuoden, niin palasia vanhasta alkaa tulla esille. Monia rakennuksia on entisöity vähän turhan tehokkaasti, mutta tuolla sivukaduilla on muutamia puurakenteisia taloja suloisesti vinksallaan. Olen ollut arka kuvailemaan taloja ja pihoja kuultuani, että siihen suhtaudutaan täällä hyvin nuivasti, syytettäkin saattaa ropsahtaa niskaan, jos luullaan vakoilijaksi.. Ajattelin silti jonain iltana lähteä kameran kanssa kävelylle hiljaisille kujille, ja toivoa, että sonnenschutzrollot ovat alhaalla, jolloin kukaan ei huomaa minua..

Olen täällä blogissa nimittänyt asuinpaikkaamme aina välillä "pyhäksi laaksoksi" - nimitys, jonka olemme naapurin sedän kanssa keksineet, kun eri kanavien kautta olemme koittaneet ennustella säätä. Kun tuntuu, ettei yksikään ennuste pidä koskaan paikkaansa -- meillä on aina muutama aste lämpöisempää kuin lähialueilla, ja sateet kiertävät yleensä laaksomme (ihan niinkin yksinkertaisesta syystä kuin Westerwaldin kukkulat, jotka estävät pilviä pääsemästä laaksoomme).

Nyt heilige Talille on löytynyt ihan virallinen nimikin: Untere Dilltal ("alempi Dillin laakso"). Dill on tuo joki, joka laaksossamme virtaa. Ja kylämmepä on sijoittunut muuten jopa kahden joen kainaloon, nimittäin pohjoisesta laskee puropahanen nimeltä Lemp. Lemper Berg on taas viereinen "vuori", jolla käymme ulkoilemassa, ja jos ajelet autobahn A45:llä, näet sekä kylämme oman ausfahrtin, että Lemper Berg -nimisen levähdyspaikan (jolla on muuten geokätkö. Aina kun koitan etsiä googlesta jotain tietoa paikallisista asioista - erityisesti kartan kera - tulokseksi tulee vain geokätköjä. Se kertonee siitä, kuinka vähän täällä nettiin ilmoitetaan asioita. Koitapa käydä katsomassa kyläämme (Saksaa ylipäätään) street view'lla..).

No, luonto on ainakin lähellä.

Ehringshausenin alueella asuu reilut 9000 ihmistä, mutta ei suinkaan kaikki meidän kylällämme, vaan ripoteltuina lähi(pikku)kyliin: Breitenbach, Daubhausen, Dillheim, Dreisbach, Greifenthal, Katzenfurt, Kölschhausen ja Niederlemp. Nämä ovat kaikki niin pieniä kyliä (osaa ei edes erota toisistaan), ettei niissä ole kuin asutusta ja maatiloja. Naapurin setä sanoo, ettei osassa näitä kyliä ole edes vielä sähköä, juoksevaa vettä saatika lankapuhelinta (eihän täällä kyllä ole puhelinverkkoa yleensä käytettävissä, jos lähtee kylien ulkopuolelle retkeilemään. Soita siinä sitten apua, jos jalka katkeaa..). No, sehän on tietysti vitsi, Witz, mutta osassa noita paikkoja on kyllä idyllisempi (lue = maalaismaisempi) meininki kuin meillä.

Meidän kylää nimittäin määrittelee aika pitkälti juna-asema, ja sen läheinen teollisuusalue. Mutta jos sieltä tulee lähemmäs vanhaa keskustaa, löytää (museon lisäksi) palveluita, ja ainakin kaksi komeaa rakennusta; uuden ja vanhan kaupungintalon.

Altes Rathaus

Pelkkä Rathaus

Meillä on toki myös kaksi vetonaulaa (yleisimpien pankkien konttoreiden, apteekkien, Kaiserin Auguste Victoria -sairaalan, kahden ruokakaupan ja TV-, patja-, laukku- sekä lihakaupan lisäksi): alueen paras imbiss-paikka Lezzet Grill (ihanaa lämmintä ja rapeaa leipää, maukasta jugurttikastiketta, ja mureaa gyrosta!), ja niin hyvä jäätelöbaari Eiscafe Dolomiti, että tänne asti ajetaan kymmenien kilometrien päästä! Sunnuntaisin ruuhkaksi asti! Jos eksyt tänne päin, niin löydät kummankin paikan kahdesta liikenneympyrästämme (toinen toisessa, toinen toisessa - riippuen mistä suunnasta pääväyliämme lähestyt). On meillä muuten kolmet liikennevalotkin, tosin niissä harvoin joutuu pysähtymään.

Ja jos nyt ihan kansainvälisiksi aletaan, niin onhan meillä kolme ystävyyskaupunkiakin (ja niiden mukaan nimettyjä "nähtävyyksiä")! Roquemaure (Ranska) on myös jalkapallostadionimme (!!) nimi; Haverhill (Iso-Britannia) tunnetaan kylällä ennemmin Haverhillbadina (uimahalli) ja uusin Neustadt (Thüringen, Saksa)  taitaa olla kuntatalomme nimi. Näistä tulee melkein mieleen Kotimaassa yläasteen ystävyysluokat, joille kirjoiteltiin mm. ranskaksi kirjeitä Kuninkaantien historiasta :) .

Laitetaan tähän nyt vielä että Ehringshausenin historiaa on kirjattu vuodesta 802 alkaen, ei ihan surkea saavutus. Kylän vaakunaa komistaa sininen kolmio, joka kuvaa tietysti myöhäisgoottista kirkontornia (kellot soittavat täällä kaikki tasatunnit ja varttitunnit, sekä ainakin klo 8, 12 ja 18, sekä kirkonmenojen aikaan - mikä ärsyttää Koiraa suunnattomasti. Hauskaa kuitenkin on se, että olemme oppineet laskemaan ajan kellojen lyönnin mukaan - ensin kuunnellaan toisesta kellosta varttien määrä, sitten toinen kello lyö tasatuntien määrän), ja punainen rataspyörä taas kertoo kaivoshistoriasta.

Dillheimin kylässä on Dillheimin kirkko, kuva on Dillparkista, joka on Dill-joen rannalla, Dilltalissa.
Tuo torni lienee vaakunassa; meidän talon takana mäellä oleva kirkko on uusi kirkko,
eikä yhtään noin komea goottirakennelma. Dillheim on ihan meidän kyljessä kiinni.
Ja kirkonkellot kuuluvat joka paikkaan. Dill-kello, joka sanoo dill-doll..
Arvatkaa onko täällä mahdollista ottaa autoon paikalliset kilvet, alkutunnus siis DIL,
ja joidenkin mielestä on hauskaa laittaa seuraaviksi vapaiksi kirjaimiksi vaikkapa DO.

Postauksen otsikko Das Lokal lupailee tietoa paikallisesta "paikallisesta", mutta sitä emme ole (vielä?) valitettavasti löytäneet. Kylällä on kyllä yksi oikea - ja ihan hyvä - ravintola, La Cascata, jonka omistaa italialainen perhe, ja siellä syö ja juo neljän hengen seurue alle neljälläkympillä! Kaksi kuppilaa löytyy, mutta ne luokitellaan enemmänkin kneipeiksi, joilla on vähän "rähjäinen kuppila" -maine. Olemme käyneet kerran molemmissa, ja tunsimme itsemme ensin väärän värisiksi, ja sitten ulkomaalaisiksi. Muutama leipomo-kahvila täällä myös on, mutta ne ovat auki vain aamulla.

Mielestämme joen varrelle keskustaan pitäisi ehdottomasti perustaa yksinkertainen ruokapaikka terassilla, auringonlaskuun päin tietysti. Kylämme läpi kulkee bundesstrasse 277, joka on vilkas tie, jota ajetaan, jos ei halua kaahata autobaanalla. Kyläämme tullaan jo imbissille ja jäätelölle, miksi ei ihailemaan auringonlaskua Dillparkiin joen rannalle? Sillan kupeessa olisi yksi autiotalo, jonka suuret ikkunat aukeavat aurinkoiselle joen rannalle, siihen eteen mahtuisi juuri suuri aurinkoterassi. Tarjolla voisi olla loimulohta ja erilaisia wursteja, korvapuusteja ja apfelstrudelia, ja tietysti Hessen Rheingaun viinejä, Seltersin mineraalivettä, ja kymmeniä, ellei satoja Hessenin alueen oluita.. Maistuupa saksalaisille kuulemma lonkerokin!