Ein wenig Sonntagsauflug

Sunnuntaina - lauantaisen Ikea-retken jälkeen - oli pakko päästä taas hieman ulkoilemaan. Keli oli epävakainen, lämmin mutta kostea, ja kurkku oli kipeä, joten päätimme tehdä vain pienen retken lähikylä Dillheimin takana sijaitsevalle kukkulalle nimeltä Himberg (291m). Ajattelimme, ettei nousu ole kovin rankka.

Ei se rankka ollut loppumatkasta mutta puoliväliin asti mäki oli kuin Keimolan vitosen äkkijyrkät mäet putkeen laitettuina! Ei auttanut kuin puskea, metsän kosteus ja hiki sekaisin iholla. 

Himberg alhaalta katsottuna, ei paha!

Sademetsäfiilistä, muratti on täällä rikkaruoho,
joka tappaa alleen kaiken muun.

Puolenvälin jälkeen kukkulalle noustiin ristiin rastiin rinnettä kulkevalla kärrypolulla, ja nousu oli maltillisempaa. Korkeuserot kahden polun välillä olivat niin jyrkät, ettei uskaltanut lähteä oikomaan. Kuvaan noita eroja on vaikea saada, mutta jos Koira ei jaksanut nousta (linnun perään alas syöksyttyään) takaisin ylös, niin se kertokoon asiasta jotain..

Metsä oli edelleen ihanan vehreää, tulee joka kerta mieleen Robin Hood ja Sherwoodin metsät, vaikkei olla siellä päinkään, ne vaan ovat ainoa vertailukohta tällaiselle tyttelölle, joka on vaellellut vain havumetsissä tähän asti!

Ötököitä ja lintuja metsät kuhisevat, vaikka minkäkokoisia koppakuoriaisia ja lentäviä hönniäisiä, ja linnut laulavat niin kovasti että välillä pitää huutaa, jos meinaa jotain jutella. Sateet olivat tuoneet esiin myös hirvittävän määrän etanoita, isoja ja pienia, vaaleita, tummia ja punaisia, ja osa niistä oli isompia kuin omat sormet.. Juuri kun vitsailin villisioista, metsästä kuului rasahdus, ja näimme hienon metsäkauriin! Onneksi Koiruus viipotti kaukana edellä, eikä huomannut mitään, muutoin olisi voinut tulla hieman pidempi lenkki.. Kameraa en ehtinyt tietenkään kaivaa esille ajoissa..

Pohjoisrinteellä kasvoi synkkää kuusimetsää, niin pimeää ettei päivänvalo riitä maahan asti. Aukioilla kukkivat kaikenväriset pensaat ja puut, vadelmapuskat olivat jo yli kaksimetrisiä, ja kärrypolun pohja tännä metsämansikkaa..

Tekstistä poiketen tämä on kyllä ketunleipä.

Kukkulan päällä piti olla taas retkeilymaja, ja sellainenhan löytyi. Suomen metsissä on tottunut kulkemaan pieniä polkuja, juuri ja juuri nähtävissä ja kuljettavissa; täällä "polku" on autolla ajettava hiekkatie. Suomessa voi levähtää laavulla tai grillipaikalla; täällä paikalle rakennetaan grillikatoksen (n. 20 hengelle) lisäksi hirsimökki ja kahdet wc:t. Paikan saa varata myös itselleen ennakkoon.

Himberg 291m.

Kukkulan toista reunaa alaspäin näkyikin oma kylä ja joka suuntaan näkyvä Dillheimin vanha kirkko, matka alaspäin oli tietysti taas helppoa, sinne puoleen väliin saakka, kunnes piti laittaa kokovartalojarru päälle, ettei vaan vyöry holtittomasti alas rinnettä :)

Maaseutuidylliä! :D Tarkkasilmäinen löytää kuvasta
neliskanttisen valkoisen uuden kirkon,
siitä sukelletaan pari korttelia alas meille.

Retken päätteksi lähdettiin metsästämään tulista ruokaa kurkkukipuun, maistuipa taas hyvin ruoka!

Kuvia muokattu suuremmaksi :)