Eine Burg auf einem Berg

Moottoriteille A5 ja A45 näkyy niiden kainalossa keskellä kumpuilevia peltoja pieni "vuori", jonka päällä komeilee kaksitorninen linnan raunio. Päivällä sitä ei voi olla huomaamatta, koska se vilahtaa horisontissa monesta eri suunnasta. Yöllä sen komea yövalaistus pitää huolen siitä, että tietää, missä kohtaa moottoritietä viiletetään.

Burg Münzenberg, "Kolikkovuoren linna", on yksi parhaiten säilyneistä korkean keskiajan linnan raunioista. Se on erikoinen kokoelma muureja, torneja ja rakennuksia; vuosisatojen kuluessa täydentynyt kompleksi.

Sukella sisään sisimmästä portista (n. v. 1160);
kaiken kaikkiaan niitä löytyy kolme, eri aikakausilta

Keskimmäinen portti (n. v. 1424) itäisen tornin alla

Romaaninen osa rakennettiin noin 1160-luvulla keisari Friedrich I Barbarossan määräyksestä, ja sen toimeenpani Kuno I, joka otti myöhemmin lisänimekseen von Münzenberg, rakennuttamansa linnan mukaan. Rooman valtakunnan ajan kunnianhimo näkyy linnan "palatsiosassa" (Palas), missä hiekkakivijärkäleistä rakennettu linna ja linnan muuri aukeavat etelään, ikkunanpuitteet ovat koristeelliset, ja sisäänkäynnit sekä isojen takkojen reunukset ovat edelleen nähtävissä. Ne tosin on uudelleenrakennettu, mutta alkuperäisiä osia säilytettiin pitkään. 

Münzenbergin kreivien palatsi 1160-luvulta 

Ehkä keisarillinen seurue haukkasi kuitenkin liian ison palasen, linnoitusta nimittäin rakennettiin vain tuon palatsin sekä yhden tornin verran, linnan muuriakin jaksettiin tehdä vain kolmelta sivulta. Kun Münzenbergin kreivit aikanaan "loppuivat" vuonna 1255, linnan valtasi useampi jalo suku kerrallaan. Eräs niistä oli Falkesteinin suku, joka rakennutti toiselle reunalle, vastapäätä ensimmäistä palatsia, goottityylisen palatsinsa noin 1260. Tämä rakennus ei yksityiskohdissa kuitenkaan häviä aiemmalle rakennukselle, sillä kolmiosaiset kaari-ikkunat ovat nekin komeat, ja valtavat vanhat takat näkyvät edelleen muurissa. Falkensteinit rakennuttivat loppuun aloitetun toisen tornin sekä loput (puuttuvasta) muurista.

Falkensteinien goottilinna, n.v. 1260-

Vajaan neljänkymmenen vuoden kuluttua suku kuitenkin muutti Lichiin, ja Wetteraun alueen jalosukuiset muuttivat tilalle vahvistaen linnaa toisella (ulko)muurilla ja bastioneilla, koska Hessen maakreivi joukkoineen (Marburgista) koitti saada poliittisesti tärkeän ja hedelmällisen maa-alueen valloitettua. 1500-luvulle asti linnoitus oli loistossaan ja puolustuksellisesti ajan tasalla. 

Sisäpiha ja itäinen (vanhempi) torni

Torni on kunnostettu ja sen huipulle (29m) voi kiivetä ihastelemaan maisemia

Ulkopuolella pelottaa korkeanpaikan kammoista

Sisällä tornissa taas ahtaanpaikan kammoista..
(en kiivennyt ylös asti; muuriltakin oli ihan hyvät näkymät jo)

Koko linnoituksen voi kiertää sisempää muuria pitkin - ja ihailla valtavia
hiekkakivilohkareita

Näkymät ovat todella huikeat joka ilmansuuntaan!

Ulkomuurin bastionit toivat näkyvyyden ja puolustettavuuden joka suunnalle

1600-luvulla uskonsotana alkanut kolmikymmenvuotinen sota muuttui pian yleiseurooppalaiseksi sodaksi, jonka aikana Münzenbergin linna raunioitui, ja jäi unohduksiin. Vasta romantiikan aikakaudella 1800-luvun alussa raunioista innostuttiin uudelleen ja niitä alettiin tutkia ja suojella. Muurien ulkopuolella kylä ja kaupunki kuitenkin oli kasvanut jo vuosisatojen ajan, ja vieläkin on nähtävissä erityisesti maanviljelyn tärkeys - nähtävyyden parkkipaikat esimerkiksi sijaitsevat upeilla sisäpihoilla, joita reunustavat vanhat, restauroidut ja jopa hulppeat kivilinnat, jotka on muutettu hienoiksi asunnoiksi.

Harmillista tässä kohteessa on se, ettei sisätiloja ole säilynyt kattojen alla. Monet näistä linnoista ovat raunioituneet, monia ei juurikaan suojella, ja ne, joita koitetaan pitää yllä, nielevät rahaa valtavasti. Oikeastaan vain ne linnat ja tilat, joissa jokin tietty suku on asunut pitkään, jopa edelleen pitää "valtaa", ovat hyvässä kunnossa, ja myös sisätiloja on säilynyt, tai ne ovat uudelleenrakennettuja. Näistä esimerkkejä ovat vaikkapa tutkimamme Braunfelsin linna ja Burg Eltz.

Hieno visiitti oli silti tämä Kolikkovuoren kohteemmekin; päivä oli kuuma, mutta linnan uumenissa kivimuuri viilensi, ja sisäpihalla kävi ihana tuuli. Kannattaa pysähtyä ohi ajaessa, sisäänpääsy oli huimat 3,5€ pro Person ja Koiruuskin sai tulla mukaan. Lipunmyynnistä saa jäätelöä, muutaman sadan metrin päässä on mukava ravintola-hotelli, jonka ruoka on erinomaista (tullut tutkittua sekä ruoka- että kakkulista, koska koitimme käydä täällä jo aiemmin, mutta kaatosade latisti tunnelmaa ensimmäisellä yrityksellä). Tämä on ehkä yksi komeimmista tähänastisista "raunioistamme".