Olen viimeisen parin kuukauden aikana hakenut töitä, kirjoittanut hakemuksia, ollut työhaastatteluissa, pohtinut omaa osaamistani, miettinyt motiivejani ja kuvaillut itseäni eri olosuhteissa. Jos nyt kaiken jälkeen pitäisi tiivistää itsensä johonkin asiaan, niin se olisi tämä: minä olen erämaa.
 |
| Tuulenpuuska veden pinnalla |
 |
| Tyyntä lummelahdella |
 |
Sarkkisen rannalla alkaa jo paistaa.
Kuvittele hiljaisuus, mäntyjen ja kuivan kankaan tuoksu, kuuma kallio, viileä erälampi.. |
Olen sitkeä, joskus vaikutan hiljaiselta, mutta jos kuuntelee, osaan pitää meteliä. Rakastan istua metsälammen äärellä, katsoa, miten tuuli paijaa veden pinta, miten sen sävyt vaihtuvat synkästä suloiseen - olen tarkkailija.
Haluan tehdä työni hyvin, siksi pakkaan eräretkelle eväät, vaihtovaatteet ja kaikenlaista, mitä matkalla saattaisi tarvita. Syötävää, josta saa energiaa, juomaksi teetä (lämmin toimii aina, varsinkin jos on juuri huuhtonut hien pois uimalla raikkaassa lammessa). Mikään ei saa painaa liikaa, eikä hiertää. Muuten matka loppuu heti alkuunsa.
Jaksan nykyään vaeltaa paljon pidemmälle, Saksanmaan maastoissa oppi tekemään töitä aivan eri tavalla. Siellä mäet (paikallisittain vuoret) ovat korkeita, eivätkä tunnu koskaan loppuvan. Tiet ovat naurettavan helppoja, mutta retket kilometreissä pitkiä. Täällä Kotimaassa maasto on vaikeaa, juurakkoista ja kivikkoa. On katsottava, mihin astuu. Ja löytyy täältäkin mäkiä, jotka tuntuvat vuorilta!
 |
| Ensin tutkitaan ympäristö, sitten sukelletaan! |
 |
| Synkkyyskin on kaunista |
 |
| Kauneus on.. lammen pinnassa |
 |
| Koiramaailman ongelmia |
Retkellä ei saa olla kiire minnekään, muutoin ei ehdi seurata alati vaihtuvaa maisemaa. Pitää jaksaa olla myös hiljaa, vaikka tuolla on ihana maisema, tässä erikoinen kasvi, ja tämä reitti tuntuu täysin uudelta. Omat ajatukset työstyvät kuin itsestään, ja rauha laskeutuu mieleen. Erämaan keskellä ihminen on pieni, ja pienen ihmisen murheet pääsevät oikeaan perspektiiviinsä. Ei ne asiat nyt niin huonosti olekaan, ole ja nauti elämästä!
 |
| Evästauko on Koiran mielestä paras tauko |
Vaikka matkassa on tärkeää päämäärän lisäksi myös se kuljettu reitti, niin perille on myös mukava päästä. Minä onnistuin, selvisin, jaksoin! Hymy on leveä vaikka jalat painavat. Olen tehnyt jotain, saavuttanut jotain, saanut aikaan jotain.
 |
| Kuulinko keksipaketin rapinan..? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!