2. syyskuuta 2016

Ein Monat als Rückkehrer

Tasan kuukausi sitten ajoimme laivalta ulos ja kaarroimme PikkuKodin pihaan. Kannoimme tavarat sisään; paluumuutto noin konkreettisesti oli helppo, koska kaikelle oli jo paikka ennestään. Sohva meni samaan nurkkaan, mistä se oli Saksanmaalle muuttanutkin, makuuhuone on edelleen pohjoisen puolella, jotta siellä on viileää ja pimeää.

Ensimmäinen, ehkä toinenkin viikko meni muuton huumassa: tavarat hukassa, syötiin kun muistettiin, ystäviä ja tuttuja tuli ja meni, jossain vaiheessa olo oli kuin vanhalla grammarilla: pölyinen, vähän väsynyt, sama kohta levystä jauhamassa.. "Hyvin meni muutto, ihan mukavalta tuntuu, katsellaan nyt, miten elämä lähtee rullaamaan". 

Muutto piti nollata pienellä pakkolomalla, pakenimme mökille luonnon rauhaan. Saunoimme, söimme kaivattuja herkkuja (karjalanpiirakoita, raejuustoa, itse savustettua lohta..) ja tuijottelimme järven pintaa. Pikkuhiljaa mieli rauhoittui ja tajusimme, ettemme ole vain lomalla Kotona, vaan olemme palanneet. 

Lomamme loppui aikaisemmin kuin osasimme odottaa, molemmilla alkoi työt samaan aikaan (sain töitä ehkä hieman yllättäen - olin varautunut siihen, että saan hakea unelmieni paikkaa jonkin aikaa!), ja varsinkin Koiran kannalta arki palasi kertaheitolla: aamulla ylös kukonlaulun aikaan, lenkki, ruoka eteen ja ja tschüß - koita keksiä jotain tekemistä. Illalla lenkki, ruoka eteen ja tehotouhuamista ennen auringonlaskua. Onneksi Koira tykkää aikataulutetusta elämästä.

Yksi asia tähänastisessa elämässämme täällä Kotimaassa on sellainen, josta haluaisin reklamoida. Elokuu. Tuo (minusta) Kotimaan paras lomailukuukausi. Mikä alarömpötin sinuun meni, olit surkea, sateinen ja kylmä. Kateellisena katselin säätietoja PikkuKartanon luota, siellä on Täysi Kesä, Spätsommer, hellettä, valoa ja kukkia. Mitä täällä kurjassa Kotimaassa..? 


Pieniä pilkahduksia auringosta


Mitä muuta ihminen kaipaa, kuin oman pikku saaren?



Rumuudessakin on kauneutta. Karu ei ole rumaa.

Onhan täällä elämää, kun katsoo tarkemmin!



Kanervan kukka onkin haasteellinen!

Varo, ettei mene mesi päähän!




Mielenrauha saavutettu!


2 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin Suomeen! Elokuu oli todella surkea. Toivottavasti syyskuusta tulisi kaunis. :) Onnea uudesta työpaikasta! Aiotko jatkaa bloggailua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos! :) Toivotaan, että syksy olisi kaunis ja kuulas!

      Blogin kohtalo on auki; on ollut todella kivaa kirjoitella ja saada retkiä ja kuvia talteen meidän ihanasta seikkailusta Saksanmaalla, ja toki edelleenkin kiinnostaisi kirjoittaa (kamerahan on lähes aina mukana..). Ehkä tästä poikii vielä jotain, tai sitten pitää aloittaa jotain uutta joltain toiselta kantilta. Saksan Alkeiden alla ei ehkä riitä enää kauaa kirjoitettavaa ;)

      Poista

Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!