Tällä viikolla on ollut jo kaksi isoa ukkosmyrskyä, jotka kaatoivat puolitoistametriset tomaattini (raakileita ja kukkia ihan miljoonasti!), romahduttivat papuköynnökset, ja leväyttivät krassit kaiken päälle.. Toisaalta kastelusta ei ole tarvinnut huolehtia, koska maa on pysynyt satunnaisessa auringon paahteessakin kosteana. Pakkasin reippaana tyttönä kameran, kuokan ja Koiran pihamaalle hommiin pelastaakseni mitä on pelastettavissa.. Aurinko paahtoi kuumasti selkään, linnunpoikaset huutelivat ruokaa, pääskyset kirkuivat; tomaatin karheat lehdet ja varret raapivat, auringonkukissa oli valtavat kirvakolhoosit, kolmannelle kädelle olisi ollut tarvetta - ihanaa!
Enpä ehtinyt kuin sitoa tomaatit säälittäviin väliaikaisiin tukiinsa, selvittää papu/krassipöheikön solmuistaan ja tutkia retiisipenkkiä, kun Koiruus alkoi tunkea syliin, ja samassa jyrähti ukkonen aivan korvan juuressa (tai ehkä sen yllä kuitenkin). Koira ei ihan hirveästi rakasta ukkosta, sen nousu, kova tuuli ja painostava ilma hermostuttaa kovasti - mutta sisälle päästyään kaveri ei korvaansa enää lotkauta. Ei auttanut kuin kaapata Koira kainaloon, kamera suojaan ja juosta sulkemaan kaikkia luukkuja ja räppänöitä pienoispyörremyrskyssämme.
 |
Pienoispommitus käynnissä..
Huono juttu on se että kovalla sateella vettä tulvii meidän pihatason verannalle oven alta.. |
 |
| Salkoruusukin joutuu taipumaan sateen alla.. |
 |
No juu, tässä tämä minun huolella kitkemä, rahaa niellyt kukkapenkki. Säästin tuon hemmetin horsman tuolla
keskellä, koska sitä löytyy paremminkin hoidetuilta pihoilta, mutta se valtaa kaiken tilan, ei kuki vieläkään
ja nyt se retkottaa muiden kukkien päällä.. Älkääkä sanoko tuosta pihakaivosta mitään, se ei liikahdakaan vaikka kuinka moukaroi..! |
 |
| Marjoista ei ole kohta enää poimittavaa.. |
 |
| Sateen määrää on vaikea saada kuvaan.. |
 |
| ..mutta kukkuloista näkyy tässä enää häivähdys, hetken päästä ei ollenkaan.. |
Terassilta päädyin sitten kuvailemaan, mitä pystyy. Ukkoskuurot on todella kovia täällä, silloin kun ne meidän laaksoon pääsevät, monesti on katseltu ympärillä ohi meneviä mustia pilviä ja salamointia, eikä meillä ole satanut pisaraakaan. Näin päivällä ne synkentävät tunnelman kunnolla, mutta illalla ne ovat huikean hienoja, kun ensin nousee kauhea tuuli, joka lennättää autot ja lehmät nurkkiin, sitten tyyntyy täysin hiljaiseksi, ilma on sakeaa ja sähköistä, ja sen jälkeen koko laakso välkkyy ja jylisee! Pitäisi opetella kuvamaan salamoita!
 |
| Kukat tykkää, mutta hukkuu samaan aikaan |
 |
| Minttu haaveilee sateesta turvallisesti ikkunalaudalla, on muuten taivaallisen hyvää tämä sitruunaminttu! |
 |
| Perintörahapuusta säilyneet oksat juurtuvat |
 |
| Ja mun eka chili kukkii kohta! |
Mikäs tässä on kuvia purkaillessa koneelle, ja teekupin ja jaffakeksien kera seuratessa, kuinka vastapäisen talon maalareille tuli kiire asentaa suojamuoveja vastarapatulle ja maalatulle julkisivulle..! Ai niin, tämän verran ehdin kerätä satoa, ennen kuin oli juostava viimeisen kerran sisään! Näitä on tänään ruokalistalla! Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!