Alkaa tuntua kovin alkukantaiselta tämä meidän (syys)elämä, kun kaikki toimet tehdään auringonvalon mukaan. Syödään ja ulkoillaan. Nukkumaankin joutuu ainakin tuntia aiemmin kuin ennen, kun pimeys laskeutuu meidänkin kyläämme. Valaistuja reittejä ei ole, ja harvassa kylässä on kummoisemmat katuvalot. Otsalampuille tulee siis käyttöä! Tähdet ja kuu sentään kuumottavat oikein urakalla, niitä en olekaan kunnolla nähnyt kuin viimeksi Kotimaassa mökillä! Upeasta tähtitaivaasti pisteet tälle maalle, vaikka Otava onkin ihan hassussa paikassa..
Ulkoilumaastoja täytyy taas kartoittaa lisää, koska päivät lyhenevät, ja illat pimenevät todella nopeasti; pian ei töiden jälkeen ehdi enää ulkoilemaan Koiruuden kanssa pitkäksi aikaa, tai ainakaan (päivän)valossa. Siirrymme siis syysrytmiin, ja päälenkki tapahtuu päivällä alkuillan sijaan. Jos illalla vielä mielii valoisaan aikaan ulkoilemaan, vaihtoehdot täällä on mennä ylös kukkuloille taikka alas peltolaaksoihin..
Vaihtoehto 1. Turvallinen avara alue, hyvä näkyvyys, vaikka pimeä pääsisi yllättämään.
 |
| Auringonlasku on nopea, mutta kirkkaalla säällä ja avaralla peltoalueella siitä saa melkein puoli tuntia lisäaikaa |
 |
| Tässä on hyvä viilettää minkä tassut kantavat! Tosin puskat vilisevät kauriita ja peuroja, jotka alkavat illalla hiipiä vilja- ja kaalipelloille herkuttelemaan.. Peurat on jo nimetty: Maurice on se, jonka useimmiten näemme kylän liepeillä, sen tyttöystävä Maureen, isä Morris, serkku Moritz.. riippuen siitä kuka jättiperheen jäsen sattuu reitille :) |
 |
| Muista pysähtyä ennen Asslarin lentokenttää! Tänne voi koittaa hypätä Suomen koneesta, kun laskuvalmistelut alkavat ennen Frankfurtia; laskuvarjo vaan niskaan! :) |
Vaihtoehto 2. Kiipeä äkkiä metsän läpi kukkulalle, missä valoa vielä riittää.
 |
| Tämän pitäisi olla pysyvä kielto/ suositus pimeään aikaan kaikilla metsäalueilla. Tällä kertaa se oli kuitenkin ainoa valoa kohti vievä reitti.. |
 |
| Ja sinne oli päästävä! Reitti lieni olevan jonkinlainen karjan ruokintaan liittyvä apuväline ylä- ja alalaitumien välillä, tosin se vastasi pientä alppihaikkia.. |
 |
| Ja vaikka näkymät ylhäällä olivat komeat, reitti oli umpikuja! Eikun alas taas, ja juoksujalkaa metsästä ulos samaa reittiä kuin sinne tultiinkin, ennen kuin possut alkavat vaeltaa nälkäisinä! |
Kaikille lähialueillemme on merkitty ulkoilureittejä, ja niistä saa ostaa paperikarttoja ja ladata erilaisia karttaohjelmia, mutta kuten "gooplemaksikään" ei näe täällä kaikkea, ei ole kaikki samanarvoisiksi merkityt polutkaan enää olemassa, ja vaihtoehtoisia reittejä joutuu melkein joka kerralla keksimään! Perussääntö kuitenkin on, että vartin sisään auringonlaskusta on paras ehtiä ulos metsästä avarammille laitumille! Villisioilla alkaa kohtapuoliin "uusi sesonki", ja kevään possut ajetaan emojen luota omilleen, joten jokainen isompi rasahdus metsässä alkaa jo pelottaa! Jännittävää tämä reippailu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!