Meine Finnland

Ihanaa, yksi luonnoksista oli kuin olikin jäänyt talteen bloggerin saloihin, joten tässä pieni maistiainen lomaltamme. Toivottavasti huollon jälkeen pääsen jakamaan muutaman kuvan myös muista maisemista!

Loman aluksi lensimme koko porukka (Koira mukaan lukien) Suomeen, ja siellä suuntasimme suoraan mökille. Jos voisin, asuisin siellä aina. No ainakin lumettomaan aikaan. Elämä pysähtyy ja rauhoittuu, kaikki tehdään sen mukaan, kuinka paljon aikaa tarvitaan - ajan näyttää auringonvalo. Aamulla, kun auringon säteet siirtyvät verhon takaa sivuun, on aika nousta. Kun aurinko siirtyy tiettyjen puiden kohdalle, alkaa saunan lämmitys. Ja kun valo muuttuu kellertäväksi ja tuuli tyyntyy, on aika siirtyä sytyttämään puita grillille. Nukkumaan mennään kun ei enää näe lukea, tai kun takkatuli hiipuu hehkuvaksi hiillokseksi.

Vaikka asumme Saksassa pienessä kylässä, on sielläkin Suomeen verrattuna paljon ihmisiä ja liikennettä, ääniä, autoja ja kirkonkellojen kalkutusta (kalkkunoista puhumattakaan) koko ajan, ja lähes kellon ympäri. Hiljaista hetkeä ei meinaa löytää, ellei mene syvälle metsään. 

Mökillä oli ihanaa kuunnella vain laineiden liplatusta, tuulta koivikossa, satunnaista lintujen lauleskelua. Koirakin leikki itsekseen tuntikausia rannassa läträten, kävi välillä kanervikkoon nukkumaan, juoksenteli saunan ympäri häntä onnesta heiluen.

Suomalaiset puhuvat aina säästä, joten minun on pakko sanoa, että säät suorastaan hellivät meitä. Ei ollut ikävä yli kolmenkymmenen asteen tukahduttavaa kuumuutta, reilut parikymmentä riittää oikein hyvin, ja viileät yöt - voi kuinka ihanaa on vetää paksu peitto päälle ja nukkua viileässä!

Jos jotain olen todella ikävöinyt näiden puolentoista vuoden aikana täällä Saksassa asuessamme, niin mökkeilyä. Saunaa (ilman mitään kommervenkkejä), uimista, kurkien huutelua auringon laskiessa, savun hajua ja hiljaisuutta. Aikatauluttomuutta ja kiireettömyyttä. Karjalanpiirakoita, raejuustoa, ja oikeaa ruisleipää, niin hapanta, että irvistyttää.