Messut. Meistä aika moni on varmaan käynyt joillain Saksan messuista, tai ainakin kuullut niistä. Halleja toisen perään, kipeitä jalkoja, askelmittareita, messuolutta. Sillä kuka muu olisi voinut keksiä messuoluen kuin saksalaiset (toim. huom.). Jos et ole käynyt paikan päällä, niin voin kertoa muutaman saksalaiskaupungin messujen kokemuksella, että Pasilan Messukeskus on aika.. hallittava kokonaisuus. Lue: pieni.
Jos sitten yhdistetään vaikkapa autot ja messut täällä Saksassa, niin puhutaan aika isoista jutuista. Auto kun on iso juttu Saksassa ja saksalaisille. Tosin en ymmärrä miksi parkkihalleista on pitänyt tehdä niin ahtaita, onhan autot täällä aika isoja.. Muuten - vinkkinä kaikille sukupuoltani edustaville - kaikissa (ahtaissa) parkkihalleissa on sisäänkäynnin lähellä frauenpark. Vähän leveämpi ruutu hissien/ keskuksen sisäänkäynnin/ oven lähellä, helpoimman ajoreitin varrella. Siellä, missä yleensä (ja myös) invaparkit. En tosin ole itse uskaltanut vielä kertaakaan laittaa autoa parkkiin tällaiseen ruutuun, koska minulla on yleensä Mies kyydissä. En siis tunnusta olevani huono kuski. Enkä äskettäin naarmuttanut autoamme, en!
Mutta takaisin messuihin. Olen (tauolla olevan) ammattini puolesta kiertänyt jonkin verran messuja, ja vaikka Ranskassakin asia osataan, niin kyllä saksalainen mielestäni vie voiton. Messualueet ovat niin suuria, että tarvitaan liukuhihnoja siirtämään väsyneitä ihmisiä paikasta toiseen. Jos haluat tutkia jokaisen (kymmenstä kolmeenkymmeneen) hallin tarkasti, et tule messujen aikana sitä ehtimään kunnolla - on pakko valita parhaat päältä. Nappaa siis aina mukaan kartta/ messuluettelo, ja valitse ennen liikkeelle lähtöä, mitä haluat nähdä. Valitse myös fiksuin reitti, niin ettet sahaa edestakaisin messualuetta turhaan, koska lupaan, että jo kahden hallin ja siirtymän jälkeen jalkasi kaipaavat taukoa. Huolimatta siitä, kuinka mukavat kengät laitoit.
No niin, sitten ne autot. En oikeastaan tiedä enkä ymmärrä niistä mitään. Toiset on olevinaan hienompia, toiset parempia. Osa halutumpia, ja yleensä toinen merkki keulassa maksaa enemmän kuin toinen, vaikka osa tulee samalta tehtaalta.. No, onhan niissä eroja, mutta niiden läpikäynti ei ole nyt tarkoitukseni. Autolla ajetaan, sen pitää toimia - täällä mieluiten myös kulkea, ettei jää jalkoihin - ja eihän se haittaa, jos se näyttää kivalta. Ja osaan tankata, ja vaihtaa renkaat. Ja viedä auton huoltoon myös täällä (asiaa tietysti auttaa, että merkkihuoltaja = naapuri).
Automessut sen sijaan tipauttivat minut polvilleni. Ei autot, ei messuhallit, vaan se miten autot esiteltiin. Mieslukijat voivat tässä kohtaa luovuttaa, ja poistua jollekin muulle sivulle, missä ehkä tiedetään, mistä puhutaan. Koska tästä eteenpäin en osaa enää sanoa mitään järkevää.
IAA eli International Autoausstellung lävähti Frankfurtiin pari viikkoa sitten, ja kesti kymmenisen päivää. IAA:ssa "julkaistaan" uusia malleja, siellä käy lähes miljoona ihmistä jne. Ja täytyyhän autoille olla tilaa vähän eri tavalla kuin vaikkapa pienoismalleille. Tai vaatteille. Vaatteista tuli mieleen, että naisena ensimmäisenä messuille astuessani huomasin eron Suomen auto- ja mopomessuihin: täällä vehkeet esitellään ilman puolialastomia pimuja. Asiaa!!
Mutta siihen kokoon takaisin. Frankfurtin messuhallit ovat kohtuullisen suuri kompleksi. Parkista messuille melkein tarvitaan oma kuljetusajoneuvo (itseasiassa osa messujen lisäparkeista sijaitsi lentokentän alueella, eli j o n k i n matkan päässä!!). Me onneksi menimme messuille sunnuntaina iltapäivästä, mikä tarkoitti, että saimme parkin lähempää (valitsimme kuitenkin vireisen Skyline Plazan, joka on muuten melkoisen SUURI ostoskeskus aivan messujen vieressä). Väkeä oli myös vähemmän (siis halleihin juuri ja juuri mahtui sisälle), tosin myös aikaa oli käytettävissä vähemmän. Audin omaan halliin oli arviolta noin tunnin jono, joten se jäi kokematta. Todennäköisesti siellä oli jotain vastaavaa kuin Mersulla ja Bemarilla.
Ensimmäinen oli saanut kunnian vallata Frankfurt Festhallen, ja olikin tehnyt sen kunnialla. Jonotus sisälle kesti ainakin parikymmentä minuuttia. Se tarkoitti pääsyä rullaportaita ylös valtavan areenan ylle, lavan taustalla oli arviolta koko hallin korkuiset näytöt, joiden takaa paljastui kolmikerroksinen "parkkihalli" - vähän kuin sellainen japanilainen kerrosparkki, missä autot siirtyvät automaattisesti omiin lokeroihinsa.
Miestä ehkä kiinnosti autot enemmän, mutta minä olin esitysten vallassa. Valoshow, liverumpali, autoja ajaa pitkin lavaa, videokuvaa suuremmalta näytöltä kuin missään elokuvateatterissa ikinä, pyöriviä lattioita ja kilpa-ajoa. Olen myyty! En Mersulle, vaan show'sta. (Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta asialle).
Toisessa hallissa oli useita hienoja autoja, jotka kaikki halusivat kuvata (miksi ihmiset kuvaavat autoja ja mopoja messuilla, yleensä vielä itsensä tai seuralaisensa kanssa?) - minä jouduin kuvan kautta selvittämään, mitä sen ihmismassan takana oikein on. Ai, tuollainen. Kiva. Tällä väen paljoudella päädyin tuijottelemaan enemmän ihmisiä, kuin autoja. Ja päiden yläpuolella vilkkuvia näyttöjä.
Kuten vaikkapa Volkkarin mainoksia, wau! Ainahan automainokset ovat olleet hienoja, isolla rahalla tehtyjä. Nyt kun ne pyörivät seinän kokoisina edessäni, meinasin kaatua kaikesta tästä ilotulituksesta. Ei se mitään ihmeellistä ollut, mutta kun äänentoisto ja liikkuva kuva lyö laudalta, lähes kirjaimellisesti. En ikinä enää lähde rakentamaan messuosastoa itse (sitäkin on tullut tehtyä), koska nämä kuvat mieleni sopukoissa estävät mitään muuta enää tekemästä vaikutuksen.
Matkan varrelta, ehkä noin kahdeksan kuljetun kilometrin kohdalla nurkan takaa löytyi jokaisen kasarilapsen unelma: DeLorean. SE DeLorean, ainoa merkki, jonka tytötkin ehkä tietää, elokuvista Zurück in die Zukunft I-III (Paluu Tulevaisuuteen)! Marty McFly für immer! Harmi ettei se ollut saanut taustalleen vaikka itse elokuvia pyörimään..
Ehdimme juosta vielä ennen messujen sulkeutumista Bemarin (ja Minin!!) halliin, missä pääni meni taas pyörälle: autot ajoivat ympäri hallia eri tasoissa, kuin Shanghain elevated roadeilla konsanaan! Suih, tuolla katonrajassa vilahti joku; wroom, siinä meni maasturi; äääk, tuosta ei edes kuulu ääntä.. Wwooouuu... (Liitäisin teille tähän videon, jos koneemme olisi kunnossa, tässä mobiiliversiossa se ei valitettavasti onnistu.)
No, itse autot jäävät unelmiksi, hinnat esitellyille malleille ovat pilvissä jopa saksalaisittain, ja tavallisia perheautoja ei täällä paljoa näytelty. Onhan messuilla näytteilleasettajien tarkoitus toki koittaa erottautua muista ja esitellä aina jotain uutta. Uutuudet ovat pääasiassa tekniikkaa, luksusta ja brändiä, ja - älkää nyt ammattilaiset ja harrastajat ampuko - vähemmän muotoilua. Jos minulta nimittäin kysytään, niin vanha rolssi ja kupla ovat silti ja edelleen hienompia kuin niiden moninkertaiset toisinnot, uusinnot ja päivitykset.
(Olisihan se oma pikku Mini silti hieno....)
Lähdin näille messuille vain ajatuksena saada sunnuntai kulumaan toisenlaisessa maisemassa, mutta palasin kotiin päästäni pyörällä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, messut olisivat käyneet myös aikuisten huvipuistosta - piha-alueet olivat täynnä ruoka- ja juomatelttoja, koeajeluille olisi voinut varata ajan, maastureiden kyytiin olisi päässyt temppuradoille, ja kaikenlaisia simulaattoreita formuloista ja ralleista aina kolariin asti olisi voinut käydä testaamassa. Pari olutta, currywurstia, hattaraa ja sen päälle kiepautus koneessa - lopputulos olisi ollut yhtä hauska kuin päivä Lintsillä lapsena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!