23. syyskuuta 2015

Waldmärchen

Tuleeko teille koskaan sellaista oloa metsässä, että tekee mieli laulaa ääneen? Toki ilosta aina välillä, mutta tarkoitan enemmän sitä oloa, että pieni lisämeteli ei tekisi haittaa. 


       


Miehen ja Koiran kanssa meillä on aina metsäretkellä omasta takaa tarpeeksi hälyä ilmoittamaan metsän eläville ja muille ulkoilijoille, että olemme liikkeellä. Mutta kun minä lähden yksin Koiran kanssa metsään - - 


                                


Villisiat ovat kyntäneet auki kaikki polkujen reunat, kauriiden jälkiä on joka paikassa. Niin no, onhan noilla possuillakin sorkat.. Kauempana oksat rasahtelevat, varjoissa vilahtelee, silmäkulmassa jokainen puu näyttää kummalliselta. Kivien seassa makaa männiäisiä, haukkojen huudot kuulostavat enemmän ajattarien huudoilta.. Kannot ovat kirottuja ja kivettyneitä metsänneitoja, ankeuttajat odottavat pohjoisrinteen kuusikoissa..


        

       



Ei ihme että Grimmin veljekset inspiroituivat näistä metsistä, maisemista ja tarinoista..


                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!