Marburg

Tämän sunnuntain retki vei meidät Marburgiin, suurehkoon yliopistokaupunkiin noin puolen tunnin ajomatkan päähän. Syy retkellemme oli nähdä keskiaikainen vanhakaupunki, joka säilyi ehjänä toisen maailmansodan pommituksissa. Onhan täällä keskiaikaisia vanhoja kaupunkeja joka kylässä ja kaupungissa, mutta aika pieniksi ne ovat jääneet, ja osa on hyvin huonossa kunnossa, tai restauroitu sekaisin uuden kanssa - ihan viehättävää, mutta ei aitoa.

Marburgissa näkyy yliopiston vaikutus - paljon kirjakauppoja, baareja, kansainvälistä menoa ja näköä, ja yliopisto on vanha, 1500-luvulta asti toiminut, joten se on varmasti muokannut kaupunkia aiemminkin. Myös vanha osa kaupungista erottuu selkeästi "uudemmasta" (ja ankeammasta) osasta kaupunkia, jonka kautta meidän suunnasta Marburgiin joutuu ajamaan. Sillä puolella näkyi Saksan rumempaa ja ahdistavampaa arkkitehtuuria, kansaa ja elämää.. Juna-aseman luona tehty pakko-u-käännös alkoi jo vaikuttaa vähän Ein Fall für zweilta..

Koska pidämme itseämme turisteina, siirryimme nopeasti Lahnin toiselle rannalle lähemmäs vanhaakaupunkia. Netissä peloteltiin, että Marburgissa on enemmän portaita kuin Venetsiassa kanaaleja, ja se osoittautui kyllä aika toteen, vaikka sille alkuun naureskelimmekin. Vanhankaupungin alimpaan osaan pääsee hissillä, mutta sen jälkeen kujat ja kadut muuttuvat pääasiassa portaiksi, ja ylös pääsee vain tamppaamalla tassua toisen eteen.. Minusta kaupunki oli rakentunut ainakin kolmeen tasoon.

Yksi reitti vanhaankaupunkiin, ilman hissiä..

Romantiikkaa
- talot oli todella kauniisti korjattuja ja koristeltuja.

Tämä "punainen" talo Wettergassella viehätti minua useampaan
 otteeseen, huomasin kuvanneeni sen monta kertaa.

Kaikkia värejä löytyy! 

Privaatteja pikkusoppia!

Ylemmäs kapeita kujia..

..ja portaita..

..ylemmäs..

Onneksi oltiin jo "kukonlaulun" aikaan liikenteessä
niin kylillä oli vielä kohtuullisen hiljaista.. :)

Vanhasta kaupungista katsoimme valmiiksi pari mukavan näköistä ruokapaikkaa paluumatkan varrelle, ja jatkoimme kahvien jälkeen kiipeämistä. Ensimmäisenä tuli vastaan vanha luterilainen kirkko - kaupungissa on värikäs historia, koska alempana Lahnin rannalla sijaitsee kuuluisa katolinen kirkko, siitä lisää parin kuvan jälkeen.. Hauska oli vertailla kahden erilaisen kirkon piirteita - ihan näin kameran takaa ja sen kummemmin hengistymättä (portaiden kiipeäminen hengÄstytti ihan riittävästi jo tässä vaiheessa). Näkymät alkoivat myös olla mukavat myös alas jokilaaksoon.

Näkymät kirkon pihalta alas vanhaan kaupunkiin ja laaksoon

Portaiden kiipeäminen jatkui ylemmäs edelleen kohti keskiaikaista Hessenin maakreivien linnaa, joka kukkulan korkeimmalla paikalla jälleen kerran vahtii alhaalla uinuvaa kaupunkia. Jätimme taas kerran sisätilojen kierroksen käymättä, loppujen lopuksi aiemmat linnakohteet tuntuivat hienommilta tutustua, Marburgissa parasta ehkä oli kuitenkin juuri se vanhakaupunki ja sen tunnelma.. Mutta ehdottomasti kiipeämisen arvoinen paikka!

Tuonne pitäisi vielä jaksaa, kuva kirkon kulmalta ylös..

Hengähdystauko puolessa välissä..

Kirkon tornin puolessa välissä..

Melkein perillä..?

Perillä!!

Alhaalla katot alkoivat jo pienentyä!

Ja takaa alkoi laskeutuminen taas alas vanhaankaupunkiin!

Linnan takana sijaitsi rauhallinen asuinalue, ja vastapäisen kukkulan asunnoilla onkin hieno näköala linnalle päivittäin. Kaupungista päin linnalle kulku ohjattiin eri kautta, täältä takaa reitti oli helpompi ja viileämpi, mutta ymmärsimme, että asukkaat haluavat rauhan omalle kotikadulleen..

Muurin reunalla oli "noitatorni" ja joku sielläkin asui..

Jokainen tyylillään!

..ja osa piilossa katseilta.

Palasimme syömään ja kiertelemään vanhaakaupunkia, ja mietin, että yliopistoelämä tällaisessa paikassa mahtaa olla kiinnostavaa, pikkuinen asunto jostain keskiaikaisesta talosta (joka ikkunan takana vaikutti olevan opiskelijakämppä), joku synkkä keskiaikainen aihe, ja vanhankaupungin tunnelmaa. No, liekö yhtä mukavaa talvipakkasilla, en tiedä, enkä aio kokeilla, mutta iloinen ja vitsikäs kaupunki joka tapauksessa oli! Täällähän asuivat aikanaan myös Grimmin veljekset; Tähkäpään torni ja Punahilkan esiäiti löytyvät lähialueilta, ihan varmasti kaupunki on tunnelmallaan inspiroinut muitakin tarinoita!

Laskeuduimme kaupungilta vielä alas kohti Pyhän Elisabethin kirkkoa, joka on Saksan vanhin goottikirkko 1200-luvulta. Pyhä Elisabet oli aikanaan prinsessa Unkarista, joka naitettiin 14-vuotiaana, jäi leskeksi 20-vuotiaana, ja kuoli neljä vuotta myöhemmin; joka julistettiin pyhimykseksi suuren työnsä vuoksi - auttoi köyhiä ja orpoja. Pyhän Elisabethin kirkko on katolinen, ja melkoinen rakennus onkin; harmi että se jää uudemman kaupungin jalkoihin alhaalla laaksossa, eikä sen ympärille jää sen ansaitsemaa tilaa.. Syynsä löytynevät siitä, että kaupunki aikanaan muutettiin luterilaiseksi pakolla. Minusta tämä oli vaikuttavampi kuin se rinteellä sijainnut "kilpailijansa", muutamalla eurolla täällä saa opastetun kierroksen, jolla kuulee koko tarinan Elisabethin kovasta elämästä.

Kirkko on pitkään kuulunut myös pyhiinvaellusreittiin

Goottitornit nousevat niin korkealle ettei kuvaan mahdu

Ei ylety tavis kolkuttamaan tämän kirkon ovelle..

Kirkon huhutaan olleen Kölnin tuomiokirkon esikuva

Viereisellä tontilla on Pyhän Elisabethin
sairaalasta rauniot jäljellä..

Marburg oli ihan mukava sunnuntaikohde, lisää iloa varmaan saisi perjantaina tai lauantaina, kun kaupat ovat auki, ja opiskelijat bilettämässä, melkoisen krapulaista nuorisoa notkui ruokailemassa aamupäivällä :). Kaupungissa on jotain jännittävää historiaa (onhan Marburgilla myös oma nimikkotautinsakin, Marburg-virus..), paljon katseltavaa ja kiivettävää, reilusti kahviloita ja ravintoloita, paljon hauskoja yksityiskohtia ja kaiken kaikkiaan tunnelmaa. Lahnin rannalla on myös kasvitieteellinen puutarha, mutta se jääköön toiselle retkelle.