Zeichen des Frühlings

Sunnuntaina vietetään meteorologista kevään alkua, vaikka ehkä kevät monen mielestä alkaa kevätpäiväntasauksesta, jonne on vielä parisenkymmentä päivää. Merkkejä keväästä löytyy kuitenkin jo, niin kuin olette viime posteista huomanneet - joku täällä ainakin kyttää silmä kovana, milloin täyttyy tarpeeksi monta asiaa kevään julistamiseksi. 

Viikolla oli ihania aurinkoisia päiviä, jolloin pääsin kääntämään vanhan vadelmatarhan penkkejä - viimeisetkin vatut saivat nyt lähtöpassit, vaikka niiden kitkeminen pysyvästi on todennäköisesti vain haavetta. Jostain ne vielä putkahtavat esiin, koska juuria on melkein mahdoton poistaa, ellei ala siivilöimään maata. Juuri tuon vuoksi päätin poistaa loputkin varret, koska viime kesänä kurpitsaa ja tomaatteja ahdistelivat piikikkäät versot siellä täällä, eräs verso halusi välttämättä kasvaa polkulaatoituksen alta.. Selkäkipua sitten paranneltiin auringossa keväisemmillä kuplivilla, joita on taas ilmestynyt kauppoihin.

Viikko sitten kylvetyt siemenet itävät ikkunalaudalla kasvatuskuvun alla; parsakaali iti melkein heti, niinkuin vaahtera-auliokin, ja tänään kesäkurpitsat ja tomaatti (minun ei pitänyt kasvattaa enää yhtään tomaattia!!?) nostavat päätään, ja chilitkin nostelevat multaa niskoiltaan - tämä oli kyllä ennätysnopeaa itämistä!

Omenapuut leikkasimme pari viikkoa sitten, ja sisälle tuodut oksat puhkeavat kukkaan huomenna. Kerran satoi siis räntää oikein kunnolla, ja yöpakkasia on ollut; tänään sataa taas vaihteeksi (vettä), mutta lähden silti rakentamaan orvokeista ja kevätlumipisaroista nuutuneiden talvikukkasten paikalle pientä Frühlings Stilllebeniä (ja viikonloppuna Frankfurtin kevätmessuille!). Mummoilla on ollut istutukset kunnossa jo pari viikkoa.

Kellot selvisivät nuoskataakasta. Ja kärpäsetkin heräävät..

Krookuksiakin tunkee esiin sieltä täältä

Ja tietenkin niitä keltaisia, edellisen asukkaan värimaun mukaan!

Eniten jännittää, mitä tähän sokkelipenkkiin nousee, kun ei siinä pitäisi olla yhtään kasvia!