Sutta suuremmalle ei oikein ole Keski-Euroopassa tilaa. Saksasta karhut ovat kadonneet jo 1835, ja Italian ja Itävallan puolelta Baijeriin eksynyt "viimeinen" karhu Bruno kaadettiin vuonna 2006. Vaikka karhut ovat pääasiassa kasvissyöjiä, oli tuo Bruno ilmeisen verenhimoinen (voit lukea siitä vaikkapa
täältä).
Weilburgiin adoptoidut nallet olivat huomattavasti leppoisemmalla tuulella, ja ottivat aurinkoa lampensa rannalla. Ehdimme seurata näiden karvaturrien auringonpalvontaa hetken aikaa yksin, kunnes nallet päättivät siirtyä pusikkoihinsa piiloon, kun ihmisiä alkoi valua liikaa niiden näkyville.
 |
| Rennosti vaan! |
 |
| Toiselle poskelle myös.. |
 |
| Ihanku joku tuijottaisi.. |
 |
| Pöö |
 |
| Unet kesken |
 |
| Saukkojen ateria taitaa tuoksua kirsuun.. |
 |
| Omnomnomnom... |
Nalleja ja saukkoja näkee toki Kotimaassakin, ihan luonnossakin, uutisten mukaan ainakin. Nuuksiossa vaellellessamme olemme aina olleet jotenkin tietoisia siitä, että nalle tai kaksi saattaa tulla jonain päivänä vastaan. Täällä ne ovat erikoista herkkua, ja vielä näin hyvässä hoidossa.
* * *
Loppuun vielä muutama kuva tarpaaneista, joilla oli tänäkin kesänä jälkikasvua, ja tämä pikku villiponi oli kovin hellyydenkipeä ja nälkäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!