Wie ein Hund..?

Susiuutisista innostuneita lähdimme katsomaan, josko törmäisimme turvallisemmalla tavalla tähän petoon. Weilburgin villieläinpuisto on siihen oiva tapa. Tästä puistosta kerroin viime vuonna täällä. Tieto siitä, että eläimillä on täällä paljon tilaa, ja "vapaus" valita piilopaikkansa, jos eivät halua tulla esille, helpottaa ajatusta siitä, että villieläimiä pidetään vankeudessa. 

Ja tätä eläinten oikeutta elää rotunsa ja viettinsä mukaan oli tälläkin kertaa noudatettu, susien läänillä nimittäin oli rajoitettu rajusti liikkumista, koska tällä noin viiden suden laumalla oli sisäisten paikkojen haku ja järjestys kesken, ja niille haluttiin suoda enemmän rauhaa selvittää välejään. Aitaus tosin on niin suuri, ettemme viime vuonna nähneet kuin vilauksen selkää runkojen suojissa, vaikka pääsimmekin kurkkimaan niiden oloja usemmalta kulmalta ja korkealta näköalatasaanteelta.

Yllätykseksemme sudet nousivatkin sijoiltaan, kun olimme hetken aikaa niitä kuikuilleet aitojen raoista. Aloimme jo uskoa susikuiskaajan voimiimme, kun ne yksitellen tulivat esittäytymään meille, siihen ihan muutamien metrien päähän!

Mitäs siinä toljotatte, ettekö oo ennen sutta nähny?

Esittelykierros 1

Tosta vähän kutittaa..

Toinen kaveri tulee esittäytymään

Tästä se A-Uros meni..

Mmm.. lämmin..

Upeita otuksia, vaikka turkki olikin vaihtumassa! Olen jotenkin ajatellut susien näyttävän vielä luihummilta, ja vaikka näillä olikin omanarvontunto kohdillaan (varmaan pieraisivat meidän suuntaan), niin en voi olla huomaamatta koiramaisia piirteitä ja tapoja näissäkin yksilöissä. Ihminen kun inhimillistää kaiken..

No, luonnossa ne kuitenin ovat petoja, ja on onnellisempaa molemmille olla törmäämättä siellä. Saksasta sudet katosivat aikanaan ihmisten vuoksi, mutta onneksi 1990-luvulla se havaittiin täällä uudestaan, ja vasta vuonna 2000 todettiin ensimmäinen pentue luonnossa.

Toivon siksi, että meidän lähimetsissä kiertelevä susihavainto jää havainnoksi, ja se tajuaa mennä syvemmälle metsään, pysyä poissa lammastiloilta ja moottoriteiltä.. Kaikki alueen susien ja karhujen metsästäjät kun on hälyytetty valmiuteen. Susia on kyllä tullut paikallisiakin vastaan mm. lenkkipoluilla. Eräs pieni lauma oli seurannut erästä lenkkeilijää jonkin aikaa tämän "eksyttyä" susien reitille.. Kummallekaan osapuolelle ei tullut onneksi kohtaamisesta mitään harmia.

Syy onneemme eläinpuistossa selvisi vähän ajan kuluttua, kun jouduimme jakamaan susihavaintomme muiden kanssa. Olimme osuneet paikalle hetkeä ennen yleisöopastusta, ja opas heitteli ruokaa esittelemilleen eläimille, joten siinä syy, miksi susilaumakin hetkeksi valpastui ja tuli piiloistaan.. No, emme voineet olla pettyneitä omiin kykyihimme, koska satuimme kohtaamaan muitakin onnekkaita tapahumia.

Oletteko koskaan nähneet ilvestä (näin paksua!) näin läheltä? Taisi olla pieniin päin, koska kauempana näkyi
hoikempikin tapaus. Näistäkin näimme viime kerralla vain vilauksen!

Sudet ja ilvekset olivat upeita katseltavia, mutta näimmepä jotain muutakin, ennen kuin opastetun kierroksen (ihmis)lauma sai meidät kiinni; mutta tulepa uudestaan lukemaan seuraavaa postia siitä, mitä löysimme. Bis bald!