Das Lokal

Päädyin erään kuvan vuoksi tekemään taustatyötä omasta kylästämme, eikä sitä ollut ihan helppoa löytää. Vitsailin juuri pari päivää sitten Miehelle, että meidän täytyy kyllä ehdottomasti käydä omassa kylämuseossamme, joka on ylpeästi auki muistaakseni ainoastaan kesäkaudella, joka kuun ensimmäinen sunnuntai..

Tänne muuttaessa pahoittelin ainoastaan sitä, ettei meillä ole täällä Ehringshausenissa sellaista hienoa vanhaakaupunkia, kuten viereisillä kylillä ja kaupungeilla. Täällä  on muuten muutama kuva ensitunnelmistani uudessa kotipaikassa (en muuten vieläkään ole saanut selville niiden vuohien kohtaloa). Mutta nyt kun tämän kylän katuja on tallustellut reilun vuoden, niin palasia vanhasta alkaa tulla esille. Monia rakennuksia on entisöity vähän turhan tehokkaasti, mutta tuolla sivukaduilla on muutamia puurakenteisia taloja suloisesti vinksallaan. Olen ollut arka kuvailemaan taloja ja pihoja kuultuani, että siihen suhtaudutaan täällä hyvin nuivasti, syytettäkin saattaa ropsahtaa niskaan, jos luullaan vakoilijaksi.. Ajattelin silti jonain iltana lähteä kameran kanssa kävelylle hiljaisille kujille, ja toivoa, että sonnenschutzrollot ovat alhaalla, jolloin kukaan ei huomaa minua..

Olen täällä blogissa nimittänyt asuinpaikkaamme aina välillä "pyhäksi laaksoksi" - nimitys, jonka olemme naapurin sedän kanssa keksineet, kun eri kanavien kautta olemme koittaneet ennustella säätä. Kun tuntuu, ettei yksikään ennuste pidä koskaan paikkaansa -- meillä on aina muutama aste lämpöisempää kuin lähialueilla, ja sateet kiertävät yleensä laaksomme (ihan niinkin yksinkertaisesta syystä kuin Westerwaldin kukkulat, jotka estävät pilviä pääsemästä laaksoomme).

Nyt heilige Talille on löytynyt ihan virallinen nimikin: Untere Dilltal ("alempi Dillin laakso"). Dill on tuo joki, joka laaksossamme virtaa. Ja kylämmepä on sijoittunut muuten jopa kahden joen kainaloon, nimittäin pohjoisesta laskee puropahanen nimeltä Lemp. Lemper Berg on taas viereinen "vuori", jolla käymme ulkoilemassa, ja jos ajelet autobahn A45:llä, näet sekä kylämme oman ausfahrtin, että Lemper Berg -nimisen levähdyspaikan (jolla on muuten geokätkö. Aina kun koitan etsiä googlesta jotain tietoa paikallisista asioista - erityisesti kartan kera - tulokseksi tulee vain geokätköjä. Se kertonee siitä, kuinka vähän täällä nettiin ilmoitetaan asioita. Koitapa käydä katsomassa kyläämme (Saksaa ylipäätään) street view'lla..).

No, luonto on ainakin lähellä.

Ehringshausenin alueella asuu reilut 9000 ihmistä, mutta ei suinkaan kaikki meidän kylällämme, vaan ripoteltuina lähi(pikku)kyliin: Breitenbach, Daubhausen, Dillheim, Dreisbach, Greifenthal, Katzenfurt, Kölschhausen ja Niederlemp. Nämä ovat kaikki niin pieniä kyliä (osaa ei edes erota toisistaan), ettei niissä ole kuin asutusta ja maatiloja. Naapurin setä sanoo, ettei osassa näitä kyliä ole edes vielä sähköä, juoksevaa vettä saatika lankapuhelinta (eihän täällä kyllä ole puhelinverkkoa yleensä käytettävissä, jos lähtee kylien ulkopuolelle retkeilemään. Soita siinä sitten apua, jos jalka katkeaa..). No, sehän on tietysti vitsi, Witz, mutta osassa noita paikkoja on kyllä idyllisempi (lue = maalaismaisempi) meininki kuin meillä.

Meidän kylää nimittäin määrittelee aika pitkälti juna-asema, ja sen läheinen teollisuusalue. Mutta jos sieltä tulee lähemmäs vanhaa keskustaa, löytää (museon lisäksi) palveluita, ja ainakin kaksi komeaa rakennusta; uuden ja vanhan kaupungintalon.

Altes Rathaus

Pelkkä Rathaus

Meillä on toki myös kaksi vetonaulaa (yleisimpien pankkien konttoreiden, apteekkien, Kaiserin Auguste Victoria -sairaalan, kahden ruokakaupan ja TV-, patja-, laukku- sekä lihakaupan lisäksi): alueen paras imbiss-paikka Lezzet Grill (ihanaa lämmintä ja rapeaa leipää, maukasta jugurttikastiketta, ja mureaa gyrosta!), ja niin hyvä jäätelöbaari Eiscafe Dolomiti, että tänne asti ajetaan kymmenien kilometrien päästä! Sunnuntaisin ruuhkaksi asti! Jos eksyt tänne päin, niin löydät kummankin paikan kahdesta liikenneympyrästämme (toinen toisessa, toinen toisessa - riippuen mistä suunnasta pääväyliämme lähestyt). On meillä muuten kolmet liikennevalotkin, tosin niissä harvoin joutuu pysähtymään.

Ja jos nyt ihan kansainvälisiksi aletaan, niin onhan meillä kolme ystävyyskaupunkiakin (ja niiden mukaan nimettyjä "nähtävyyksiä")! Roquemaure (Ranska) on myös jalkapallostadionimme (!!) nimi; Haverhill (Iso-Britannia) tunnetaan kylällä ennemmin Haverhillbadina (uimahalli) ja uusin Neustadt (Thüringen, Saksa)  taitaa olla kuntatalomme nimi. Näistä tulee melkein mieleen Kotimaassa yläasteen ystävyysluokat, joille kirjoiteltiin mm. ranskaksi kirjeitä Kuninkaantien historiasta :) .

Laitetaan tähän nyt vielä että Ehringshausenin historiaa on kirjattu vuodesta 802 alkaen, ei ihan surkea saavutus. Kylän vaakunaa komistaa sininen kolmio, joka kuvaa tietysti myöhäisgoottista kirkontornia (kellot soittavat täällä kaikki tasatunnit ja varttitunnit, sekä ainakin klo 8, 12 ja 18, sekä kirkonmenojen aikaan - mikä ärsyttää Koiraa suunnattomasti. Hauskaa kuitenkin on se, että olemme oppineet laskemaan ajan kellojen lyönnin mukaan - ensin kuunnellaan toisesta kellosta varttien määrä, sitten toinen kello lyö tasatuntien määrän), ja punainen rataspyörä taas kertoo kaivoshistoriasta.

Dillheimin kylässä on Dillheimin kirkko, kuva on Dillparkista, joka on Dill-joen rannalla, Dilltalissa.
Tuo torni lienee vaakunassa; meidän talon takana mäellä oleva kirkko on uusi kirkko,
eikä yhtään noin komea goottirakennelma. Dillheim on ihan meidän kyljessä kiinni.
Ja kirkonkellot kuuluvat joka paikkaan. Dill-kello, joka sanoo dill-doll..
Arvatkaa onko täällä mahdollista ottaa autoon paikalliset kilvet, alkutunnus siis DIL,
ja joidenkin mielestä on hauskaa laittaa seuraaviksi vapaiksi kirjaimiksi vaikkapa DO.

Postauksen otsikko Das Lokal lupailee tietoa paikallisesta "paikallisesta", mutta sitä emme ole (vielä?) valitettavasti löytäneet. Kylällä on kyllä yksi oikea - ja ihan hyvä - ravintola, La Cascata, jonka omistaa italialainen perhe, ja siellä syö ja juo neljän hengen seurue alle neljälläkympillä! Kaksi kuppilaa löytyy, mutta ne luokitellaan enemmänkin kneipeiksi, joilla on vähän "rähjäinen kuppila" -maine. Olemme käyneet kerran molemmissa, ja tunsimme itsemme ensin väärän värisiksi, ja sitten ulkomaalaisiksi. Muutama leipomo-kahvila täällä myös on, mutta ne ovat auki vain aamulla.

Mielestämme joen varrelle keskustaan pitäisi ehdottomasti perustaa yksinkertainen ruokapaikka terassilla, auringonlaskuun päin tietysti. Kylämme läpi kulkee bundesstrasse 277, joka on vilkas tie, jota ajetaan, jos ei halua kaahata autobaanalla. Kyläämme tullaan jo imbissille ja jäätelölle, miksi ei ihailemaan auringonlaskua Dillparkiin joen rannalle? Sillan kupeessa olisi yksi autiotalo, jonka suuret ikkunat aukeavat aurinkoiselle joen rannalle, siihen eteen mahtuisi juuri suuri aurinkoterassi. Tarjolla voisi olla loimulohta ja erilaisia wursteja, korvapuusteja ja apfelstrudelia, ja tietysti Hessen Rheingaun viinejä, Seltersin mineraalivettä, ja kymmeniä, ellei satoja Hessenin alueen oluita.. Maistuupa saksalaisille kuulemma lonkerokin!