Menschen und Hunden (und einige Hühner zu)

Kuuma, aurinkoinen sunnuntai - täydellinen päivä kyläjuhlille! Naapurikylässämme Aßlarissa vietettiin 8. Stadtfestejä viikonlopun ajan, ja sunnuntaina oli meidän tekosyymme mennä mukaan juhlahumuun, vaikkemme ihan paikallisia olekaan. Olen ohimennen maininnut aiemmin, että viime syksystä asti olemme käyneet paikallisen koiraseuran tottis- ja suojelutreeneissä, ja nyt Mies&Koira saivat kunnian olla seuran esityksessä näillä kyläjuhlilla.

Olutta pitää olla. Kyläjuhlilla harvoin maksetaan käteisellä; sen sijaan "portilla" vaihdetaan rahaa maksupoletteihin
tai -merkkeihin, joilla sitten maksu tapahtuu eri kojuilla. Yhdellä 1-1,5€:n poletilla/merkillä saa usein yhden
juoman, prosenteista riippumatta.

Musiikkia pitää olla. Tässä koululaisten bändi. Usein suosituimmasta päästä esiintyjiä (päiväsaikaan).

Ja mitä olisi kyläjuhlat ilman marssibändiä. Tosin nämä eivät koskaan marssi.
Mutta sunnuntai taisi olla muutaman poppoon välinen kilpailu, koska (samankuuloisia kaikki) marssi toisensa perään
kajahti alueen reunoille saakka, tuntien ajan..

Perinteisten juoma- ja ruokakojujen lisäksi paikalla on tietysti paikallisia yrityksiä ja yhteisöjä. Myynnissä oli taimia, yrttejä, käsintehtyjä koreja, paikallista lihaa makkarana ja hodarina. Pankilla oli oma koju, samoin kuin paikallisella tiedepainotteisella koululla, jonka kojulla tehtiin ties mitä tieteellisiä labratestejä. Eräät rouvat möivät ja maistattivat kaikkea hyvää mangosta; yhdellä kojulla paikallinen kalastuseura esitteli jokikaloja.

Postimerkkikerhon kilpailu - arvaa monta merkkiä tässä lasten uima-altaassa on..!

Lähikylien uusin hitti on tutustua nähtävyyksiin segwayllä

Miten olisi rotukanayhdistyksen jäsenyys?

Haaveilen salaa omista kanoista - monien muiden eläinten ohella - ja tekiväthän nämä vaikutuksen! :) Ehkä kuitenkin tyytyisin vähän vähemmän erikoisiin. Munivatkohan nämä pilkullisia ja raidallisia munia? :)

Makeet pöksyt!

Siisti fleda!!

Silkkikana?

Koripunontanäytöksen ja tekohärällä ratsastuksen jälkeen (omat luokat alle ja yli 15-vuotiaille; en osallistunut) oli aika siirtyä urheilukentälle päin.

Olen muutaman kerran kirjoitellut, että näillä "isojen koirien" omistajilla, itse koirilla ja seuroilla on valitettavasti edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen huono maine täällä Saksanmaalla. Muutaman kyseenalaiset omistajat (eräänlainen yhteiskuntavastaisuus), koulutusmetodit (piikkipannat, pelottelu, jopa väkivalta) ja muutamat surulliset tapaukset (joissa koira hyökkäsi ihmisen/ toisen koiran kimppuun) pilasivat jossain vaiheessa tavallisten harrastajienkin maineen, ja koiria alettiin pelätä. Eri osavaltiot joko kielsivät tai rajoittivat joidenkin koirarotujen omistamista tai liikkumista, ja huhut koirien pahoinpitelyistä ja muista kyseenalaisuuksista levisivät. Edelleenkin useita koirarotuja nimitetään kampfhundeiksi, ja joillain roduilla on toisissa osavaltiossa kuonokoppapakko.

Ymmärrän itse pelon suuria koiria kohtaan; minua puri lapsena naapurin susikoira, josta jäi pieni kammo ja edelleenkin suhtaudun vieraisiin (varsinkin suuriin) koiriin varoen. Koira tosin haistaa aina pelon, tai luulee hysteeristä toimintaa leikiksi, joten parasta on vain olla rauhassa, ja vaikkapa kääntää koiralle selkä, sen sijaan että alkaa huitoa, huutaa ja pahimmassa tapauksessa juosta karkuun. Toivoisin, että kaikki vanhemmat myös opettavat tämän lapsilleen, ja pyytäisivät aina ensin luvan koiran luokse tulemiseen, ja koskemiseen. Tämä koskee myös aikuisia, olitpa tottunut koiriin tai et (varsinkin jos olet humalassa, mitä koira ei voi ymmärtää). Koiran omistajana minulla on vastuu aina huolehtia, ettei mitään käy, ja että koirani on ihmisystävällinen ja yhteiskuntakelpoinen (ihminen voi käytöksellään ja koulutuksellaan (sen puutteella) pilata koiran; koira ei luonnostaan juuri koskaan ole aggressivinen ketään kohtaan), mutta jos koira kokee tilanteen pelottavaksi tai ahdistavaksi, se v-o-i käyttäytyä eläimen tavoin, ja puolustaa itseään - vaikka olisi kuinka kiltti ja pitkäpinnainen!

Voin myöntää myös sen, että kun hankimme meidän nykyisen Koiramme (= australiankarjakoira, aussikarjis, karjis, ACD, blueheeler, cattle dog.. rinderhund, rakkaalla lapsella on monta nimeä!), olin alkuun epäileväinen rodusta (energinen ja aktiivinen, mutta myös itsepäinen, nopeasti tylsistyvä ja varautunut vieraita kohtaan), mutta kasvattajalla käyntien jälkeen aloin ymmärtää rotua ja sen erikoisista piirteistä tuli ominaisuuksia, joita nyt arvostan (esim. varautuneisuus vieraita kohtaan tarkoittaa sitä, ettei Koira ole yltiökiinnostunut kaikista vastaantulevista, vaan ohittaa niin ihmiset kuin eläimetkin (yleensä) välinpitämättömästi, ja innostuu vain tutuimmista perheenjäsenistä ja ystävistä). Mies oli aikanaan varma, että pystymme kouluttamaan Koirasta kunnon perheenjäsenen, ja olemme mielestämme siinä onnistuneet (Mies paremmin kuin minä, taidan olla edelleen vasta kolmas tässä perheessä ;). Se ei poista tietysti muiden mielipiteitä, Koira saattaa näyttää jonkun silmään vihaiselta tai epäluuloiselta, ja onpa muutama täällä väittänyt/ kysynyt, onko Koira taistelukoira.. Ei ole, vaan kiltti paimenkoira, jolla nyt vaan sattuu olemaan tympeä ilme ja raju tapa rakastaa :D .

Vielä yksi tunnustus, joka johtui tietämättömyydestäni: pidin suojeluharrastusta epämiellyttävänä ja koiraa stressaavana harrastuksena. Monet ystävämme harrastavat lajia, ja Mies oli jo Koiran pentuaikana päättänyt, että Koira tulee myös harrastamaan tätä lajia. Tästä käytiin meillä kotona aikanaan useita keskusteluja :D . Nyt, kun olen nähnyt, miten palveluskoiria koulutetaan, miten suurin osa niistä rakastaa tehtäviään, sekä nähnyt oman Koiran innon sekä treeneissä, viettitestissä että nyt ensimmäisissä (oikeissa) puruharjoituksissa - ja ennen kaikkea sen, että Koira on täysin rauhallinen suoritettuaan tehtävän, ja toimii saalisvietillä, ei hermostuneisuudella tai pahantahtoisuudella - olen alkanut muuttaa mieltäni. En edelleenkään kokonaan, mutta ymmärrän nyt paremmin, mitä koulutuksella tarkoitetaan tai haetaan. Ja pääasia minulle on, että Koira oppii hyviä tapoja, ja tykkää siitä, mitä tekee. Ja Tämä Kaveri kuulkaa tykkää!

Näitä pelkoja, ja vääriä käsityksiä halutaan selvittää ja oikaista myös täällä, ja paikalliset koiraseurat haluavat houkutella mukaan uusia jäseniä, koirarodusta piittamatta. Mekin harjoittelemme saksanpaimenkoiraseurassa, mutta treeneissä käy niin eri paimenkoiria, terriereitä, boksereita, huskeja kuin perinteisiäkin palveluskoiria. Seura on kaukana saksalaisesta muodollisuudesta: kaikki ovat tervetulleita; alkuun saa vain seurata, jollei halua osallistua; jokainen saa haluamaansa tukea, tietoa ja koulutusta (tottiksen, jäljen ja suojelun lisäksi kerholla on mahdollisuus vain tutustuttaa koiria muihin koiriin ja ihmisiin tai harrastaa ja kokeilla agilitya ja muita temppulajeja); kerholla sinutellaan, ja kaikki tuovat kortensa kekoon niin treeneissä kuin talkoissakin. Kerholla myös viihdytään useita tunteja treenipäivinä. Siellä viimeistään näkee, kuinka paljon näitä(kin) koiria rakastetaan, kuinka erilaisia luonteita ne ovat, ja kuinka motivoituneita ne ovat tekemään töitä, kun niitä kannustetaan ja palkitaan oikealla tavalla.

Siksi tämä jo yli 50 vuotta toiminut hundeverein osallistui kyläjuhlille näytöksellä, jossa kokeneemmat koirat ja kouluttajat esittelivät tottistaitojaan ja nuoremmat koirat (meidän Haukku!) esittelivät jokaviikkoisia koulutustilanteita ja oppejaan. Tarkoituksena oli pitää myös suojelunäytös, mutta koska lämpötilat lähenivät nopeasti kolmeakymmentä astetta, näytös vaihdettiin pikaiseen kierrokseen agilitya, minkä jälkeen koirat pääsivät viereiseen jokeen uimaan ja vilvoittelemaan (meikäläiseltä paloi niska ja olkapäät, vaikka olin kentän reunalla auringossa kuvaamassa vain reilut puolisen tuntia..).

Seuraamista juoksussa

Nouto

Nouto esteen yli

Oi, mikä loikka!

Ja vielä kerran!

Kuljetaan ihmisryhmän ympäri ja keskellä..

Kouluttaja antaa ohjeet seuraavalle liikkeelle. Tämä "junioriryhmä" esitteli eri tapoja palkata koira.

Jokainen odottaa vuoroaan

Ensin tehdään työt..
(Heh, klassikko, poika etsii mamia yleisön joukosta..)

(Mutta malttoi se odottaa kiltisti!)

..sitten leikitään!

Näytös oli näppärä ja nopea, eräs ohjaajistamme selitti koko ajan yleisölle, mitä kentällä tapahtuu, ja ihmisille (ja koirille) jäi hyvä mieli. Taustajoukot jakoivat esitteitä lajeista, pentukouluista ja koiraseuroista, ja yleisöä saapui paikalle mukavasti suhteessa koko juhlien kävijämäärään. Meille tilaisuus oli ensimmäinen isompi tapahtuma Koiran kanssa - toki olemme olleet kaupungilla harjoittelemassa ihmisjoukossa liikkumista, terassilla rauhoittumassa ja ravintoloissa syömässäkin - kiitos tämän maan kuitenkin loppujen lopuksi suopean suhtautumisen karvaisiin perheenjäseniin. Ja iloisesti kaikkiin karvakuonoihin ainakin näillä juhlilla suhtauduttiin.

Me jatkamme tästä kohti syyskuun ensimmäistä BH-koetta (=käyttäytymiskoe), jonka osa-alueet Koira kyllä jo hallitsee, mutta muutama pieni paikallinen hienosäätö vielä vaaditaan. Samaan aikaan aloittelemme suojelun alkeita. Jälkiharjoitukseen palaamme myös syksyllä, kun ilmat viilenevät; nyt on liian kuumaa ja kuivaa oikeille harjoituksille. Koiran lempi"leikkiä", eli esineruutua voi sentään tehdä melkein missä vain.

Juhlat jatkuivat vilvoittavan tuulen (ja pakollisen huurteisen) voimin, kunnes oli aika paeta paahdetta (ja loputonta torvisoittokuntien kilpailua). Nämä kyläjuhat muuten vasta aloittavat lähikylien ja kaupunkien juhlaputken, joten todennäköisesti pääsette mukaan myös muille juhlille. Viimeistään oman kylämme juhliin, jotka lienevät tietysti parhaat! ;)


Jos lajit tai sanat olivat outoja, tai haluat lukea aiheesta tarkemmin, käy vaikkapa Suomen palveluskoiraliiton sivuilla, tai mene katsomaan Vantaalle elokuussa kisoja, niin näet itse, mitä siellä tapahtuu. Voit myös kommentoida alle, jos ihmettelet jotakin =)