Braunfelsissa kävimme usein kesällä tutkimassa linnaa, oluella tai muuten vain kävelyllä, koska a) sinne pääsee molempien lempimutkapätkää pitkin ja b) kylä on tunnelmallinen ja kompaktin kokoinen. Teiden jäätyessä tänne ei ole asiaa, ellei omista hyviä talvirenkaita ja voimaa, koska mutkaisen ja mäkisen tien päätteeksi noustaan korkealle vuorelle linnan juurelle. Olisimme muuton aikaan saaneet vuokra-asunnon Braunfelsista, jolloin olisimme voineet ihailla linnaa olohuoneen ikkunasta joka päivä, mutta koska paikka sijaitsee keskellä ei-mitään, työmatkasta olisi tullut tuskainen, ja talviolosuhtessa kamala, plus hintataso on tässä kylässä kovempi, koska linnan ympärillä ja kylässä on paljon turismia.
Joten viikonloppuna oli viime hetkiä kavuta linnanmuurin reunaa pitkin torille toistaiseksi viimeistä kertaa. Joulukuisella Braunfelser Christnikelsmarktilla oli kohtuullisen tunnelmallista, ja kaikki pikkupuoditkin olisivat olleet auki, mutta kamalan kylmä tuuli tuiversi läpi kylän, joten kauaa en jaksanut kuvata ja kierrellä kojuja, varsinkin kun olimme juuri tulleet edellisen postin kuvaillulta retkeltä ja valmiiksi kylmissämme, vaikka suoritimmekin pienen vaatteiden vaihdon parkkipaikalla.. Onneksi huomasimme ihanan roihun loimulohta myyvällä kojulla, ja parkkeerasimme tulen ääreen syömään. Sitten kuumat omppuviinit kourassa kohti kotia lämmittelemään.
Joten viikonloppuna oli viime hetkiä kavuta linnanmuurin reunaa pitkin torille toistaiseksi viimeistä kertaa. Joulukuisella Braunfelser Christnikelsmarktilla oli kohtuullisen tunnelmallista, ja kaikki pikkupuoditkin olisivat olleet auki, mutta kamalan kylmä tuuli tuiversi läpi kylän, joten kauaa en jaksanut kuvata ja kierrellä kojuja, varsinkin kun olimme juuri tulleet edellisen postin kuvaillulta retkeltä ja valmiiksi kylmissämme, vaikka suoritimmekin pienen vaatteiden vaihdon parkkipaikalla.. Onneksi huomasimme ihanan roihun loimulohta myyvällä kojulla, ja parkkeerasimme tulen ääreen syömään. Sitten kuumat omppuviinit kourassa kohti kotia lämmittelemään.
Tänä viikonloppuna markkinoilla näkyi myös Sankt Nikolaus, meidän (laihan) joulupukin näköinen pyhimys, joka jakaa lapsille pieniä lahjoja sen mukaan, ovatko he olleet kilttejä ja lukeneet rukouksensa. Joulukuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä lapset laittavat saappaansa ulos odottamaan, ja pyhä Nikolaus käy apulaisensa Knecht Ruprechtin kanssa laittamassa saappaisiin joko lahjoja (kilteille) tai keppejä (tuhmille). Jos Knecht Ruprecht löytäisi vierailullaan tuhman lapsen, ravistelisi tämä lapsen päälle tuhkaa säkistään tai jopa antaisi keppiä! Jos oltaisiin eteläisessä Saksassa tai Itävallan puolella, Nikolauksen seurassa kulkisi kamala pirullinen hirviö Krampus, joka raahaa tuhmat lapset pesäluolaansa!! Käypä laittamassa googlen kuvahakuun krampus, niin näet kuinka hirveä tapaus on kyseessä! Kotimainen tapa jäädä ilman lahjoja kuulostaa paljon mukavammalta vaihtoehdolta, mutta parasta olla kuitenkin kiltisti!
Erään tarkistamattoman lähteen mukaan tänä viikonloppuna (6.12.) myös talojen isännät kiertelevät tarkistamassa ja kehumassa naapureidensa joulukuusia - snapsin toivossa! :)
 |
| Vasta toivotellaan mukavia juhlia, ei vielä joulua |
 |
| Väenpaljoudesta huolimatta talvinen tuuli kylmetti alta aikayksikön, eli glühweinin |
Jouluna Saksassa ei välttämättä käy kotona joulupukkia, ja lahjatkin jaetaan paikasta riippuen joko jouluaattona tai vasta jouluaamuna. Joulupukki kulkee täällä nimittäin nimellä Weichnachtsmann, "joulumies", ja hän eroaa hieman yleisesti tunnetusta joulupukista. Lienee kuitenkin todennäköistä, että tännekin on levinnyt kaupallinen hässäkkä, ja paksu jenkki-joulupukki tunkee itsensä piipusta sisään.. Vanhan ajan Weichnachtsmann pysyttelee piilossa ja käy yöllä jättämässä lahjat odottamaan vastaanottajiaan. Olisi mukavaa saada tämä vanhan tavan herra kiinni jossain.
 |
| Weihnachtsgrüße! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!