Die Einhundert

Tämä on sadas teksti, jonka kirjoitan Saksan alkeisiin. Tuntuu hassulta, että olen tehnyt jotain näin paljon - sata kappaletta. Sata namia, sata lintua, sata euroa - tuntuu paljolta. Nämä ovat olleet vähän kuin kirjeitä kotiin, "täällä voidaan hyvin, kävimme vähän katselemassa nähtävyyksiä". Vähän se idea tässä olikin - vaikka kirjoitan kirjeitä ihan henkilökohtaiseen lukemiseenkin - kertoa, miten täällä menee. On ollut mukavaa, että teitä lukijoitakin on ollut, moni varmaan tuntee minut, mutta luulen että teitä on siellä jokunen uusikin, kiitos kun olet tullut lukemaan juttujani!

Valokuvien ottaminen on ollut tapani tehdä yksittäinen postaus. Pidän itse valokuvista, ja blogeista, joissa on paljon kuvia. Rakastan toki lukemista, mutta kuvan avulla kertoo niin paljon. Ja tavallaan tämä on myös kuvapäiväkirja itselleni siitä, missä on tullut käytyä, mitä tehtyä ja ajateltua. Olen ottanut täällä Saksanmaalla ollessani ainakin 4000 valokuvaa, 2300 pelkästään tästä omalta kylältä ja lähialueita. Niistä parhaat tai kertovimmat ovat päätyneet tänne. Pitäisi varmaan tehdä kuvakirjoja, jotta parhaat muistot olisivat käsillä aina.

Blogin nimeksi tuli viime keväänä Saksan alkeita. Kuvaamaan kaikkea sitä, mitä tulee vastaan, joutuu opettelemaan ja oppimaan, kun muuttaa toiseen paikkaan. Ulkomaille muutto ei ehkä ole se pääasia, vaan että elämässä tapahtuu jotain uutta, sellaista, mitä ei ehkä suunniteltu. Pari vuotta sitten muistan miettineeni, että tässäkö "susirajalla" asutaan, kierretään samoja kortteleita, Sinä siinä, Minä tässä, ja koira jaloissa lämmittämässä. Ei siinä ollut mitään vikaa, tuli vain ensi kerran eläessä sellainen tunne, ettei ole mitään suunnitelmaa siitä eteenpäin, koska kaikki aiemmin suunniteltu oli nyt siinä ja "valmiina".

Ja sitten pakattiinkin se elämä niihin muutamiin laatikkoihin ja tultiin tänne. Kuin uuden kielen tai taidon oppiminen, mutta ei niin kuin ala-asteella, täysin alusta, vaan soveltamalla, muistelemalla vanhoja oppeja ja tutkimalla. En nyt listaa sataa uutta asiaa tai oppia, mutta muutaman:

Kieli on vaikeaa. Tai minusta on tullut vanha. Koulussa opiskelu on tietysti vähän eri asia, kun samaa ainetta tankataan viikkoja, kuukausia, vuosia putkeen. Ne saksan alkeet ovat unohtuneet, ja sanat kadonneet päästä. Tänne tullessa kävin kertaamassa aikuisopistossa taitojani, ja se oli vaikeinta, mitä olen aikoihin tehnyt! Saattoi tulla itku silmään kerran tai kaksi, ja paniikki. Aikuinen oppii eri tavalla kuin lapsi. Nyt Miehellä on yksityisopettaja, ja minä opiskelen itsekseni, koitan kuunnella radiota, katsella telkkarista saksalaisia ohjelmia, luen sanomalehtiä, ja yhtä romaaniakin koitan "lukea". Tilanteet yleensä auttavat arvaamaan, missä mennään, mitä sanotaan ja mitä tulee seuraavaksi; ymmärrän siis asian, mutta en kokonaisia lauseita sanasta sanaan. Suomi on vaikea kieli, mutta miksi näiden saksalaisten sanojen pitää olla niin pitkiä? Landschaftsschutzgebiet ei ole edes pisimmästä päästä! Ensi vuoden puolella joudun taipumaan muiden ausländerien seuraan koulun penkille.

Kasvukausi on pidempi ja lempeämpi; kevät tulee aikaisin, kesä on kuuma ja kostea, syksy pitkä ja lempeä. Talvesta en vielä tiedä.. Olen muutaman vuoden vanha harrastelijapuutarhuri, ja Kotimaassa aloitin parvekeviljelijänä ("kuiva aavikko") ja kun sain Oman Pihan, olin taivaassa - tyhjän täyttäminen on vaikeaa, mutta helpompaa kuin vanhan oppiminen ja hoitaminen. Täällä kaikki on jo "paikallaan", juurtunut syvälle, oli sitten kunnossa tai ei. Maa-aines on savista ja kovettuvaa, vaikka säät lämpimät ja kosteat - härmä on vaarana, mutta kaikki kasvaa silti kamalaa vauhtia. Parasta kuitenkin on se, että saan kasveja, joista en voi kuin unelmoida Kotimaassa! Oliivipuu, bougainvillea, isot heinät, ikikukkivat kukat, kasvit joiden nimiä en edes tiedä..! Täällä saan jopa huonekasvit pysymään hengissä! Voihan kaikkea Kotimaassakin kasvattaa, mutta talvettaminen on vaikeaa, varsinkin jos ei omista kellaria.. Kasvit ovat myös edullisempia, joten jos joku kuolee, se ei ole rahapussin loppu. Vaikkei Hausfraulla olekaan paljoa käytettävissä.

Ruoka on edullisempaa sekä kaupassa että ravintoloissa. Ulkona syömisestä on tullut viikoittainen tapa, joka ei kaada budjettia. Paikallisessa ravintolassa syö ja juo neljä henkeä neljälläkympillä! Paikallinen ruoka on tosin melko epäterveellistä, varsinkin suositut imbissit - todella suolaista ja rasvaista, ja terveyskäsitykset on erikoiset - monet naiset luulevat, että annos on terveellisempi, jos jättää kastikkeen ja proteiinin pois. Siis lautasellinen pelkkää pastaa! Miesten ruokavalio koostuu pääasiassa lihasta ja oluesta. Salaatti jätetään oman ruuan ruuaksi, siis eläimille. Onneksi isoissa kaupungeissa asiat ovat paremmin, ja hullua urheilukansaa nämä ovat myös onneksi (vaikka sielläkin on se nakkisämpylä ja olut aina kädessä). Ja kaupasta saa valtavat valikoimat luomua, paikallista ja tuoretta. Edullisesti. Hedelmiä ja marjoja nämä rakastavat! Ja kakkua!

Ulkoilumahdollisuudet ja -maastot ovat ihanat. Metsä on aina ollut rakas paikka, ja luulin ettei havumetsään kyllästy, mutta on ihanaa vaihtelua katsella lehtimetsän elämää ja muodonmuutosta. Pelkäsin, että tukehdun täällä kukkuloiden keskellä, kaukana merestä, mutta kun tuonne vuoren päälle pääsee kirkkaalla ilmalla, ja näkee pidemälle kuin osasi odottaa, tuuli tuivertaa koko kropan läpi ja puhdistaa, silloin olo on (melkein) yhtä hyvä kuin myrskyävän meren rannalla. Vuoriksi en noita kukkuloita ja mäkiä osaa edelleenkään kunnolla sanoa, mutta korkeuskäyrä ja nimet väittävät, että vuoristossa ollaan. Siis silloin kuin ei olla omassa pyhässä laaksossa omine vuodenaikoineen.

Saunakulttuuri - toisaalta samanlainen, toisaalta aivan erilainen. Ei siitä enää sen enempää. Emme ole hetkeen käyneet, mutta joulusaunaan pitäisi päästä..

Omat tavat ja tottumukset on kuitenkin sovitettava paikalliseen - mach' es, wie es die Römer machen! Jos ei ole kaikkea tuttua samassa paketissa saatavilla, niin sitten sovelletaan tai ollaan ilman. Yksinkertaiset asiat, kuten leivinjauhe, jauhot ja mausteet ovat vähän erilaisia, eri vahvuisia tai eri tavalla toimivia, juusto on rasvaisempaa, "kermaviili" on oikeastaan hapankermaa, mutta hyviä silti. Pannukakku ei kohoa, tai lehtitaikina kohoaakin aivan liikaa. Kokeilukeittiössä tässä on onneksi eletty aina. Ruohoa ei missään nimessä saa leikata sunnuntaina, ja lauantai on kirjoittamattoman säännön mukainen kadunsiivouspäivä. Jokainen siis huoltaa talonsa kohdalla olevan kadunpätkän - ja talvella tulee varmasti syyte, jos ei ole katua suolattu ja joku liukastuu! On myös ihan OK istuttaa kukkapenkkiin viikon välein uusi kukkiva kukka, ja kaivaa se kuihtunut pois. Koristeita pitää olla.

Kolmessa asiassa saksalainen on suvaitsematon ja kärsimätön: jonottaminen, autoliikenne (kaupungeissa) ja ulkomaalaisen kanssa puhuminen. Mutta jokaista vastaantulijaa tervehditään aina ja yhtä iloisesti (pienillä paikkakunnilla), ja jos maksat kaupassa tasarahalla - niitä pikkusenttejä myöden - olet kunnioitettava, säästeliäs ihminen!

Joulumarkkinat ovat juuri niin ihania kuin odotin, vaikkei tänne suunnalle olla saatu sitä pientä ripausta lunta - luistelukenttiä sentään löytyy melkein kaikilta toreilta! Kammoan postausta, johon en saa yhtään kuvaa mukaan, joten päätän tämän listaan kuvia Wetzlarin pieniltä joulumarkkinoilta. 

Talot paketoitu, ja sateilta suojaan katetulle torille

Toisella aukiolla omat menonsa

Glühweinia pienten lämpökatosten alla

Tärkein joulukoriste on itse rakennettu jouluasetelma. Tapoja ja kokoja on miljoona.

Wetzlarin Domia on vaikea nähdä miltään kulmalta kokonaisena, onneksi oli jääveistos.

Joululaulut soi ja herkkuja kannetaan pöytään, lämpimässä torimökissä on tunnelma katossa!

Kiitän kaikkia ystäviä, sukulaisia, kollegoja ja juuri Sinua siitä, että olet ollut matkassani tähän asti mukana. Olisin iloinen, jos kommentoisit ja kertoisit, mistä olet pitänyt, ja mistä haluaisit kuulla lisää. Voit kommentoida täysin anonyyminä, jos haluat, tosin olisi kivaa myös tunnistaa sinut jostain. Blogi hiljenee pikkuhiljaa loppuvuodeksi, mutta toivottavasti olet taas ensi vuonna mukana! Joulut toivotan vielä jossain välissä, siispä ihanaa jouluodotusta vielä hetkeksi!