Sunnuntaiaamu valkeni vaihteeksi kirpakkana ja aurinkoisena, joten tuhdin aamupalan jälkeen lähdimme hankkimaan hieman D-vitamiinia. Sitä tarvitaan, koska pieni flunssa on seurannut matkassa melkein koko viikon. Tuuli oli kylmä, mutta aurinko lämmitti ihanasti suojassa.
 |
| Satunnaisesti ei ole ihan varmaa, onko tulossa talvi vai kevät.. |
 |
| Metsässä asia onneksi selviää |
Totesimme jälleen kerran, että vaikka karttaohjelmat näyttävät teitä ja polkuja ristiin rastiin metsiä, ennalta valittu reitti harvoin toteutuu. Päädyimme siis keskelle villisikojen mylläämää hylättyä metsää, ja tungimme itsemme piikkipuskien läpi löytääksemme taas väljemmille reiteille, täysin kartan mukaan.
 |
Tämä tie näkyy kartassa ihan yhtä isona kuin aiemman kuvan hiekkapäällysteisetkin..
Kohta tietä ei enää pystynyt kulkemaan pitemmälle.. |
 |
Ja possut olivat tehneet myös hieman maansiirtotöitä polun pohjalla. Ei voi kuin ihmetellä ja ihailla voimaa,
joka possujen kärsässä on, kun sillä saa revittyä kaiken juurinen mullin mallin..! |
 |
| Ei auttanut kuin tunkea piikkipuskien läpi, tai kiivetä pystysuoraa seinämää ylös! |
 |
| Rumia kauniita kasveja löytyy vielä silti |
 |
| Ja valoa! |
 |
| Ja puolen tunnin lisäkierroksen ja rämpimisen jälkeen taas ihmisten (ja ponien) ilmoilla! |
Retkellä ja ulkoilmassa tuli taas nälkä, eikä meillä tällä kertaa ollut eväitä mukana, joten suuntasimme kohti läheistä Braunfelsia, missä oli vain tänä viikonloppuna joulumarkkinat. Sieltä muutama kuva ja vähän legendaa paikallisista tavoista seuraavassa tarinassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!