Die Weihnachtsüberraschung

Meidän perheyksikön joulu oli tänä vuonna hieman poikkeuksellinen. Toki tähänkin kuului lunta, aurinkoa, pitkiä kävelyretkiä ja niiden jälkeistä saunomista; riisipuuroa, glögiä ja muutama lahjakin, mutta nyt yhtälöön lisättiin vähän rommikaakaota, lumihuippuisia vuoria ja jännitystä. Ajoimme jouluksi nimittäin Itävaltaan Söldeniin. Koira ja lahjat mukanamme.

Jos joulun meno(paluu)liikenne Kotimaassa ahdistaa, kokeilepa ajaa saksalaisten, hollantilaisten, belgialaisten ja brittien kanssa nelikaistaista stauta kohti yhtä (yksikaistaista) Alppien alittavaa tunnelia ja sitä seuraavaa kapeaa, kiemuraista ja jyrkkää alppitietä hotellien vaihtopäivänä. Kuuden tunnin matkaan meni mennessä 9,5 ja palataessa 12,5 tuntia. Paluumatkalla Alppien Itävallan puolella oli lumimyrsky, ja Saksan puolella "talvikeli", joka paiskoi niskaamme kaikkea vedestä rännän kautta lumeen. Oi, että oli ikävä Kotimaisia talvirenkaita nastoineen! Mutta "onneksi" keskimatkanopeutemme oli n. 60km/h..

Saksan puolen kosteita jonoja

Itävallan puolella valoisammat näkymät

Mutta aivan liikaa porukkaa..

Talvella Itävaltaan (Alpeille) suositellaan mukaan lumiketjuja (pakolliset alppiteillä) ja jokaisella matkalaisella pitää olla autossa mukana myös heijastinliivi. Molemmat oli, ja saatiin joululahjaksikin, mutta kumpiakaan ei onneksi tarvittu missään vaiheessa matkaa; Söldenin kylässä laaksossa (n. 1400m korkeudessa) ei ollut lunta - mistä paikalliset olivat kovin pahoillaan. Ylhäällä (2000-3700m) vuoren huipuilla ja jäätiköillä lunta sen sijaan oli parikin metriä.

Aurinko katosi horisonttiin monta tuntia ennen kuin näimme vilaustakaan lunta.. Mutta illan rusko on aamun pasko.. eiku..!

Ruuhkan vuoksi saavuimme siis huoneistohotelliimme illalla pimeän aikaan. Olin matkalla kuikuillut auton ikkunoista mahdollisia lumisia rinteitä, mutta pimeässä tehtävä oli lähes mahdoton. Oli hassua mennä nukkumaan, kun ei kunnolla näe, missä on, ja tietää että siellä horisontissa häämöttää jotain.. Aamulla herätessämme siis ensimmäisenä ryntäsin ikkunaan katsomaan, missä olemme, ja upeat olivatkin näkymät!

Lunta bongattu!

Aurinko vastaa hiipii laaksoon

Yksi rinne oli vasta auki alas asti, parhaimmillaan jäätiköiltä pääsee laskemaan 15 km (melkein) putkeen!

Näitä näkymiä minä sanon Vuoriksi isolla V:llä, toisin kuin meidän kylän lähikukkuloita. Ensimmäisen päivän retken tarkoitus oli saada talvipentumme eli Koiruus lumelle leikkimään, ja muutoin totutella ohueen vuori-ilmastoon ja vältellä vuoristotautia :D Ensimmäisen retken kuvia parin tuhannen metrin korkeudesta seuraavassa tarinassa.

Jouluista tunnelmaa jäätiin hieman kaipaamaan, Söldenin pääkadulla oli jouluvalot, ja kirkolla joulukuusi, mutta muutoin tunnelmaa väritti enenmmän after ski -meininki ja neonväriset lasketteluvaatteet.. Mutta sää teki muutosta hiljaa jossain kauempana. Edessä oli kiinnostava, jännittävä, pelottava ja raskas viikko upeissa maisemissa. Ja pientä joulutunnelmaa matkalaukkuversiona.

Ja auringonlaskukin oli kaunis