Lauantaiaamuna heräsimme sateeseen, joka päivän kuluessa muuttui rännäksi ja lumeksi, ja pyhä laakso hautautui pieneen lumikerokseen. Mies ei ollut ihan innoissaan, mutta minä ja Koira todellakin. Nämä alla olevat lumiset maisemat ovat lenkiltä ennen tottisharjoituksia paikallisella palveluskoirakerholla.
Tutustuimme jokin aika sitten yhteen lähikylän Australian karjakoirien kasvattajaan, joka alun perin huomasi meidät kadulla Koiran kanssa, ja tuli juttelemaan (näin on itse asiassa käynyt jo neljä kertaa, ja meille on selvinnyt, että Koiransukuisia on viidessä peräkkäisessä kylässä, vaikka rotu on harvinainen täällä Saksassakin!). Kävimme kesällä katsomassa heidän viimeisintä pentuettaan, ja kuulimme paikallisista harrastusmahdollisuuksista, ja ennen joulua meidät esiteltiinkin sitten jo paikallisella palveluskoirakerholla.
Täällä ei ole laisinkaan sisähalleja, ja valaistuja kenttiä ja koirakoulujakin paljon harvemmassa kuin Kotimaassa, ja viime vuosina koiraharrastus ja erityisesti palveluskoiratoiminta on ollut rajussa laskussa, tähän suurena syynä on kuulemma noin kymmenen vuoden takainen pienen porukan aiheuttama kaaos ja koirakammo, kun muutama koira pääsi puremaan ihmisiä, ja syntyi valtava häly nk. taistelukoirista, ja lopulta tätä kaikkea on seurannut erilaisia kieltoja omistaa tiettyjä koiralajeja. Jokaisella Saksan osavaltiolla on oma listansa, mitä koiria missäkin saa pitää.. Koirien mainetta koitetaan kovasti parantaa erilaisilla tapahtumilla ja toreilla (yksi niistä oli Kölnissä viime kesänä, sieltä pari kuvaa tässä postauksessa), ja on syytä muistaa, että omistaja tekee koirastaan mallikelpoisen (tai ei), ja että koira on inhimillistämisestä huolimatta aina kuitenkin eläin, joka toimii vaistonsa ja oppimansa mukaan.
Samasta syystä monet paikalliset myös pelkäävät nykyään koiria, eikä täällä tule koskaan kukaan koskemaan koiraa ilman lupaa, ja vielä varmistamatta sitä, ettei koira pure. Toisaalta se on erittäin hyvä tapa, ainakin minua Kotimaassa ottaa päähän, että Koiraa ja minua lähestytään valkoisilla housuilla (kyllä, Koira hyppii, jos sille lässyttää!), päästetään Koiraa pienemmät taaperot liian lähelle (tämä Koira rakastaa lapsia, mutta on suuri ja "kömpelö", eikä osaa varoa liikkeitään), tai kiinni olevaa Koiraa lähestytään kädet levällään ja pahimmassa tapauksessa ölisten (jolloin joku koira voi kokea tilanteen uhkaavana, eikä sillä ole mahdollisuutta perääntyä). Monet väistävät meitäkin mieluummin jopa kadun toiselle puolelle ja joidenkin mielestä Koiramme on pelottavan näköinen, vaikka sen välinpitämättömän (joskus superaktiivisen) kuoren alla asuu Suuri Rakastaja (isoine tassuineen ja kosteine pusuinen). Onpa eräs herra väittänyt, että Koiramme olisi kampfhund ja sillä pitäisi olla kuonokoppa..
Kurjaa, että muutamien pönttöjen vuoksi hyvä ja terveellinen harrastus on kärsinyt, ja koirakammo on lähtenyt käsistä, mutta maailmaan mahtuu valitettavasti kaikenlaista muutakin ikävää. Onneksi monet myös ilahtuvat koulutetusta Koirasta, joka ohittaa ihmiset, lapset ja toiset koirat kiltisti, ja onhan täälläkin kuulunut naurunpyrskähdyksiä meidän pirathundestamme. Hyvin usein pelokkaammatkin ihmiset kuitenkin kysyvät, että mikä Koiramme on koiriaan.
Joka tapauksessa halusimme liittyä säännöllisesti treenaavaan joukkioon, ja tämä Schäferhundeverein (johon nimestä huolimatta kuuluu kaikkien palveluskoirarotujen edustajia) otti meidät ilolla vastaan. Mies tosin on nyt ensin koeajalla muutaman kuukauden ja sitten molemminpuolisesti päätetään jäsenyydestä - halutaanko meidät mukaan, ja haluammeko me harjoitella ja toimia tässä seurassa. Fiksua. Jos kaikki menee hyvin, Koiralla on ensimmäinen tottelevaisuuskoe kesällä.
Tähän mennessä kokemukset ovat olleet positiivisia, vaikka harjoittelu onkin jonkin verran itseohjautuvampaa kuin Kotimaassa. Positiivisia asioita erityisesti Miehen mielestä ovat myös ne tosiasiat, että täällä treenikentällä on ohjaajina pääasiassa miehiä isoine koirineen (ja komeasti työskentelevätkin, vaikka osa liikkeistä tai metodeista näyttää meidän silmään hieman erilaisilta) ja kun kaikki ovat saaneet harjoituksensa tehtyä, siirrytään kerhotalolle (joka on kaminalla lämmennyt treenien aikana lämpöiseksi), missä otetaan oluset janojuomiksi! :)
 |
| Tarkkasilmäinen huomaa puiden takaa kerhotalon |
 |
| Pilkku keskellä vasemmalla on Onnellinen Koira |
 |
| Kyllä tällä harmaalla kelillä oli mukavampaa ulkoilla kuin muiden lauantaiden vesisateilla! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!