Ensimmäisen laskupäivän rankin osuus oli vuokrata tarvikkeet ja raahautua talvitamineissa ja monoissa hisseille ja rinteeseen, lämpötila laaksossa kun oli reilusti plussalla ja aurinko lämmitti rinteessäkin. Laaksosta on noustava ensin gondolihissillä ylemmäs kohti lunta ja muita rinnehissejä. Meidän tapauksessamme nousimme lähimmälle Giggijochille reiluun 2200 metriin, ja vasta siitä pääsimme ylemmäs Rotkogljochin rinteille. Ja aamulla sinne suuntaavat kaikki muutkin, ja vaikka vasta uudesta vuodesta alkaa pääsesonki, jonot olivat jo aika mehevät. Onneksi ylhäällä huipuilla on vaihtoehtoja, ja siellä hissijonot liikkuivat nopeasti.
Ensimmäisen rinnepäivän totuttelimme pitkästä aikaa laskettelun saloihin ja kävimme korkeimmillaan 2600 metrin korkeudessa, kyllähän silläkin huipulla jo tuuli ja näkymät olivat upeat. Myöhemmin toisena laskupäivänä kuljimme kuudella eri hissillä, pari rinnettä välissä laskien, yli kolmeentuhanteen metriin Tiefenbachin jäätikölle, jolla on kaksi Söldenin kolmesta yli kolmetonnisista huipuista. Siellä alkoi allekirjoittanutta jo pelottaa, kun hissistä näki jäätikön reunustan, kiinniolevat jäiset ja kiviset rinteet sekä mahtavat rotkot.. Onneksi rinteet olivat pääasiassa helpohkoja pitkiä loivia. Keli oli ihanan aurinkoinen ja vaikka tuulenpuuskissa lumi pöllysi ja poskia palelsi, aurinko paahtoi kuitenkin rinteet paikoin jäisiksi ja paikoin kamalaksi muhjuksi..
 |
| Näkymät vain paranevat ylöspäin mennessä |
 |
| Yhä ylös yrittää.. |
 |
| ..katolle hän kiipeää! |
 |
| Ensimmäisen päivän "harjoittelurinteet" |
 |
| 2668m saavutettu! |
 |
| Tuosta seuraavana päivänä alas ja kohti huippuja |
 |
| Jos nyt ensin saisi kaikki raajat tottelemaan..! |
 |
| Hengähdystauko! |
 |
| Vielä vilkaisu huipuille.. |
 |
| Ja kun jalat ei enää kanna, niin hissillä pääsee onneksi myös alas. |
Makeet on maisemat!
VastaaPoista