Der Schneesturm

Teimme toisen laskupäivän päälle vielä kaksi vaellusta Koiran kanssa; toisen jouduimme jättämään tunnin nousun jälkeen kesken, kun meidän kaksijalkaisten voimat vain uupuivat, ja nousua suunnittelemallemme ruokailupaikalle oli vastaantulijoiden mukaan vielä "reippaat puolisen tuntia".. Emme olleet reittivalinnoissamme kovinkaan onnekkaita, ja reitit lienevät "helppoja" vain paikallisille, jotka ovat aikanaan oppineet kävelemään pystysuoraa seinämää pitkin.. No, tässä on kuitenkin tavoitetta tuleville vuosille, ja nyt meidän "omat" paikalliset "vuoremme" eivät tunnu enää miltään!

Alkuun reitti oli lupaava..

Ja polut metsässä hyvät ja leveät..

..mutta hervottoman jyrkät! Polut olisivat oikaisseet matkaa satoja metrejä,
mutta kun pelkkä tiekin oli sopiva vain nelivetoisille (esim. koirille ja autoille)

Ja sää oli tosiaan muuttumassa..

Olimme myös suunnitelleet menevämme vielä kerran laskemaan, mutta sää astui kuvioon, ja toi niin sakeat lumisateet, ettei laaksosta nähnyt ylös vuorille enää kertaakaan. Lumisateet jatkuivat monta päivää, ja vaikka kirosimmekin säätä tuskaisen hitaalla kotimatkalla, olimme onnekkaita että pääsimme pois, ennen kuin vuoristotiet suljettiin. Vuorille satoi lunta niin paljon, että huippujen rinteet suljettiin lumivyöryjen takia, ja suru-uutinen tuli viime viikolla, kun Söldenissä harjoittelemassa olleet USA:n alppihiihtojoukkueen kaksi parikymppistä jäsentä kuolivat lumivyöryssä merkittyjen rinteiden ulkopuolella.. Nuo majesteettiset vuoret eivät turhaan aiheuta kunnioitusta ulkomuodollaan.

Kotimaan tuiskuissa Koiran kanssa kulkeneina lähdimme kuitenkin vielä kerran retkelle, ja tällä kertaa onni oli matkassa. Panoramawegiksi kutsuttu reitti kulkee rinteiden alareunalla, ja selkeällä kelillä poluilta näkee koko laakson komeudessaan. Tuiskun läpi ei paljoa näkynyt, mutta kokemus oli silti hieno - ja tästä selvisivät kaksijalkaisetkin kunnialla kastuneita pipoja, hanskoja ja kameroita lukuunottamatta.

Reitti kulkee alkuun rinnekylien kautta, joten poikkesimme sopivan paikan kohdalla "niityille" ja pois autoteiltä. Sain tuiskussa napsittua muutamia kuvia vuorotellen kameralla ja kännykällä, siksi tässä tulee hieman poikkeavia kuvakokoja.

Ollapa täällä kesällä pieni onnellinen vuoristolehmä!

Lähimpään kylään näkee juuri ja juuri..

..alas laaksoon ei kohta ollenkaan.

Pikkupurotkin alkoivat jo jäätyä

Mutta reittivalinta oli loistava ja käytännössä meidän oma tämän päivän ajan!

Ja voi lumiparran onnea!

Jos nyt aloittaisimme retkeilymme Söldenissä alusta, olisimme kulkeneet tämän reitin ensin, ja vasta sitten opiskelleet vuorille nousua. Suksilla ja hissien avulla homma toimii, mutta vaellukseen reitit ovat tottumattomille haastavat, korkeuserojen vuoksi. Kesällä vaellus lienee helpompaa, kun pääsee nousemaan puurajan yläpuolelle, ja tekemään päiväretket siellä korkeuksissa, ilman että joutuu ensin kiipeämään 300-500 metriä rinnettä ylös. 

Joka tapauksessa Itävallan tämän alueen maisemat ovat lumonneet meidät, ja raikas vuoristoilma tuuletti uutta intoa lenkkeilyymme, nyt vaan täytyy pitää haasteet "kotona" Saksan puolella vastaavina, jotta kenties kesällä pääsemme hieman pidemmälle! Ja ennen kaikkea oli ihanaa kohdata lunta kaikissa muodoissaan, kun oli varautunut siihen, ettei lunta pääse kokemaan pariin vuoteen..