21. huhtikuuta 2015

Ich lerne Griechisch!

Joitakin kuukausia sitten naapuriimme muutti Koiran uudet tyttöystävät, Labbis ja PikkuKarjis. Yhdessä on leikitty ja lenkkeilty jo jonkun aikaa, ja saimmekin toissa viikolla koirien omistajilta kutsun kreikkalaisen pääsiäisen viettoon. Ortodoksinen maailma viettää pääsiäistä viikkoa "muita" myöhemmin, ja pääsiäissunnuntai on yhteisen grillijuhlan aika. Ja parempaa ajankohtaa ei olisikaan voinut toivoa, ihana auringonpaiste sai koko lammaskukkulan grillhütten metsän hehkumaan vihreänä!


Saavuimme paikalle takavasemmalta metsän poikki

Perillä odotti sekalainen seurakunta ja valtavat määrät ruokaa ja juomaa!


Paikalle oli eteläeurooppalaiseen tyyliin kutsuttu ihan kaikki sukulaiset, ystävät ja naapurit, ja varmaan matkaltakin porukkaa. Perillä lapset kiipeilivät puissa, koirat leikkivät metsässä, ja  kaikki paikalle saapuvat toivat ruokaa mukanaan - herkkujen valikoima oli ihana sekoitus kreikkalaista ja saksalaista. Oli kaalisalaattia ja makkaroita, fetasalaattia ja oliiveja, grilliltä kantautui nenään isännän erikoisen huumaava tuoksu: ihanaa höyryävää, mureaa lihapataa. Laseissa ei pinta päässyt laskemaan, kun retsinaa, punaviiniä ja olutta tarjottiin jatkuvalla kaadolla.

Show'n varasti kuitenkin ehdottomasti kaksi lammasta grillivartaissaan, niitä alettiin lämmitellä jo aamukahdeksalta, ja kuuleman mukaan iltakahdeksalta toinen oli saatu syötyä, ja toinen piti laittaa suvun kesken palasiksi ja kotiinviemisiksi! Nyt silmät kiinni, jos et halua nähdä jotain ällöttävää..



Grilli kuumana

Rullaati-rullaati..

Tuijotus, joka palaa öisin mieleen..


Emme voineet jäädä herkuttelemaan pitkäksi aikaa, koska Miehellä oli lähtö messuille vielä samana iltapäivänä, muutoin olisimme kyllä viihtyneet iloisessa seurueessa vaikka koko päivän. Ihan ei ehkä meikäläisten kunto jaksaisi 12-tuntista grillifiestaa, on hieman opettelemista ainakin tuon jatkuvan, hitaan syömisen kanssa (me kun edelleenkin ruokailemme koulussa opittuun tyyliin: vartin hiljaisuus, ruoka suussa ei saa puhua, ja lautanen on syötävä tyhjäksi, ettei Afrikan lapset kuole nälkään). Mutta luulen, että meidät pian adoptoidaan tähän kreikkalaisten sukuun, vieraanvaraisuus ja ystävällisyys oli omaa luokkaansa!


Yia sou! Pinao! Yia mas!

PikkuKarjis on kuin Koiran peilikuva!

Ja Labbis saa vanhempana rouvana arvoisensa kohtelun

Meidän monsteri odottaa hyvää hetkeä..

Rakkautta ilmassa, kaikin puolin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!