Die Tour ohne Ziel

Rinnepäivän jälkeen on aina Koiran päivä, ja edelliskerroista viisastuneena etsimme reitin, joka ei olisi pelkkää nousua, jotta pääsisimme myös jonnekin perille! Meitä jäi joululomalta harmittamaan retki, jonka jouduimme jättämään kesken voimien loputtua reilusti ennen määränpäätä. 

Tämänkertaisen majapaikkamme takaa lähtikin heti karjapolut kohti vuorenrinteiden laitumia, ja heti niiden takaa lähtisi Kreutzkogelin alarinteellä metsäinen polku kohti Gransteinin kylää. Siellä olisi ravintola, jossa tankkaisimme paluumatkaa varten. Eikun tassua toisen eteen - Koiralle nousu oli aivan liian helppo!

Polku oli varjoissa vielä vähän jäinen..

Puolen tunnin päästä oltiin vasta etwa.. tässä..!

Laitumia risteilee siellä täällä, ja porttien läpi kulkiessa pitää muistaa sulkea ne,
vaikka ihan vielä ei laitumilla ketään ollutkaan

Hetkinen!

Onhan täällä karjaa! Ja vielä Tiroler Grauvieh! Tämä rotu on erityisen sopiva ja ketterä tällaisiin rinteisiin.

Ja yksi kisu

Vielä puron poikki

Sinne jäävät taakse lumihuiput ja aurinko

Tällä vuorella ei nimittäin enää aurinko paista. Sää vaihtuu pelottavan nopeasti.

Toivottavasti tämä on onnenluu..

Haukku ihailee maisemia!

(Tule jo! Kuvaajaa odotetaan taas)
Polku oli kapea ja ihan jyrkänteen reunalla, mutta ah, niin mukava kulkea! Neulasten pehmustama,
kiemurteleva ja kumpuileva, tätä kulkisi vaikka koko päivän!

Puut on suorastaan kuorrutettu naavalla, ilma on raikasta ja puhdasta!

Reitillä ollaan, kun kyltitkin löytyy! Mies olisi halunnut oikeasti Edelweiss-Hüttelle (tunti vasemmalle),
mutta reitti on puhdasta nousua satoja metrejä, eli meille se olisi päivän haikki. Plus siellä ei olisi
mitään auki talvella. Pysyimme siis suunnitelmassa - kohti Gransteinia, ja sen ravintolaa.
Pelottavaa sen sijaan oli, että Hochwald on ihan joka suunnassa..

Jee, lunta!!

Sonnenterasse horisontissa!

Putkahdimme mukavan vaelluksen päätteeksi ulos metsästä kylän lähellä, ja pinkaisimme kohti ravintolaa pieni huurteinen ja höyryävä gulassikeitto toiveenamme, mutta terassille päästyämme jouduimme toteamaan, että ennakkomarkkinoinnista huolimatta ravintola ei ole auki. Sisätilat kyllä näyttivät mukavilta, mutta pimeänä oli koko mökki. Itseasiassa koko kylä oli aivan autio..

Kirkko keskellä kylää, vaikka kuinka pieni kylä/ kirkko olisikin.
Täällä muuten huomataan, jos et ole sunnuntain messussa paikalla! :D

Hupuksissa oli mökitkin, vain tontut vartioimassa paikkaa - äkkiä karkuun!

Onneksi olemme oppineet pitämään aina matkassa vähintäänkin vettä ja jotain energiaa nostavaa, ja istuimme kylän laitamille niitylle ihmettelemään seuraavaa siirtoamme. Ruuan puutteessa emme jaksaisi pidemmälle, ja seuraava lähin paikka olisi Söldenin puolella. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata samaa reittiä, ja etsiä ruokaa lähempää majapaikkaamme.

Nälkähourailua.
Tässä pohdittiin pitkään, josko laitettaisiin mökki tuonne. Siis tuonne ihan ylös.

Koira oli fiksumpi

Onneksi polku oli helppokulkuinen, ja mukava tallustella, paluu sujui vauhdikkaasti. Palattuamme "omalle" puolellemme vuoren rinnettä, maisema oli jo muuttunut, ja pilvet haukkoivat huimaa vauhtia vuoria kitaansa.

Huomenna pitäisi lähteä rinteeseen, jos sinne vielä pääsee..