Huhtikuu on minulle aina onnen kuukausi (vaikka siihen kuuluu myös rankkoja muistoja ja menetyksiä), silloin kaikki lähtee (uuteen) kasvuun, aurinko astuu esiin, ja alkaa kausi, jolloin tulee huono omatunto, jos jää nukkumaan liian pitkään (ja minä jos joku rakastan nukkumista!). Linnut laulattavat hereille auringonnousun aikaan, ja jo ennen kuin avaa silmät, silmäluomien läpi tietää, onko aurinkoinen päivä vai ei. Sen kuulee ja tuntee kaikilla aisteilla.
Täällä meidän alueella sanotaan, että huhtikuussa käydään kaikki vuodenajat läpi. Toivon, että reilun viikon takaiset myrskyt olivat se syksy, ja edessä on vain kevät ja kesä (yöt lienevät ne talvet, koska pakkasta on edelleen öisin, vaikka yöpakkaset jo kerran katosivat). Lunta en enää usko taivaalta tupsahtavan, niin harvassa se oli tänä (menneenä!) talvena.
Vuosi sitten olin muuton keskellä, työt melkein ohi, ja olin juuri pohtinut onnellisuuden salaisuutta. Luulen, että se salaisuus näyttää liepeensä alle juuri nyt. Nyt on se aika vuodesta, kun minä siirryn pihalle huuhailemaan - aamun paras hetki on nousta, laittaa tohvelit jalkaan ja hiipiä kahvikupin ja Koiran kanssa heräävään aamuun pihalle tutkimaan, mitä kaikkea tänään on luvassa. Hiljaisuudessa pyörimme hitaasti ihmettelemässä jokaisen penkin ja nurkan, korren ja oksan - miltä tämä näyttää, mikä tuo on, voiko tätä maistaa (usein maistamme molemmat). Muut asiat ja huolet siirtyvät taka-alalle, niille on aikaa myöhemminkin. Usein ne ratkeavat tällä aikaa itsestään.
Tänään luvassa on 15 astetta lämmintä, huomenna 17, ja perjantaina yli 20! Luvassa on myös omenapuiden kukinta, silmut jo aukeilevat; luvassa on mullan möyhintää, kesäkurpitsojen ulkoilutusta, liljojen, gladiolusten ja lisää liljojen istutusta, ja kasvimaan parantamista ja ehkä viikonloppuna jo kylvöt. Se tarkoittaa, että auringonlaskuun asti minusta näkee vain (pyöristyneen) pyllyn kukkapenkissä. Onnea joka päivälle! (Kyllä, tästä alkavat ne rasittavat puutarha- ja kukkapostaukset! :D )
 |
| Naapurilla jo kukkii |
 |
| Sireeni kasvattaa jo silmuja |
 |
| Olkoon narsissi - se kukkii! |
 |
| Tämähän on melkein kaunis |
 |
| Helmililjoja on joka paikassa |
 |
| Ja lisää mysteerikasveja, todennäköisimmin osastoon "egal" |
Sulle kyllä varmasti sopii tuo pidempi mullassa möyrimiskausi siellä! Hieman kateellisena luin noita lämpötiloja ja katselen vihreyttä ja kukkaloistoa... :)
VastaaPoistaKyllä tässä joku sairaus on iskenyt, kun pitää kasveja päivät pitkät tuijotella, eikä tämä sovi kaikille. Lapsena (maalla asuneena) melkein vihasin nurkikon leikkaamista ja kukkapenkkien kitkemistä, mutta nyt tämä on aivan ihanaa puuhaa.. Mutta ei kaikki tykkää, toiset tulee onnelliseksi muusta "puurtamisesta". Pääasia on minusta, että jokainen löytäisi sen oman juttunsa, ja saisi aikaa sille!
PoistaJa siinä Elina olet oikeassa, että kaikki varmasti nauttii keväästä ja palaavasta lämmöstä! Ja kameraakin innostuu taas käyttämään, kun tästä tasapaksusta massasta alkaa taas erottumaan värejä!
Ihana teksti taasen. Ja puutarhapostauksia odotellaan!
VastaaPoistaToivon että inspiroidun muutaman vuoden heitteillejätön jälkeen taasen huolehtimaan paremmin pihasta ja keittiöpuutarhasta. Ainakin nautin etänä tuosta teidän puutarhan loistosta!
Kiitos Eukko! Kotimaassa ehtii vielä hyvin kylvämään ikkunalaudalle, taikka vähän myöhemmin taimiostoksille - kaikkea hyvää, maukasta ja kaunista on niin paljon tarjolla!
PoistaItselleni kävi niin, että kun aloitin laatikosta niin kohta ei enää pihakaan riitä. Unelmissa olisi kasvimaapalsta, kun joskus palataan kotinurkille. Mutta se laatikkoviljely oli niin helppoa, että suosittelen sitä kaikille; hyvin vähän kitkettävää (jos ollenkaan!), ja jos muistaa kastella, satoa tulee varmasti. Teillä varmasti on siellä Kenkätalossa kaikkea ihanaa, mistä laatikkoa rakentaa!