Aiemminkin olemme ihmetteleet retkillämme sumuisia päiviä ja pilvien peittämiä vuoria, "kotona" ja Itävallassa, mutta tuhdein sumu ja pilvi löytyi viimeisenä retkipäivänämme Söldenissä, jolloin eteensä ei enää kerta kaikkiaan nähnyt. Reittivalintammekin meni uusiksi, koska heti alkuun edessämme oli tämä näky:
 |
| Tie suljettu |
 |
| Ei hätää, tunnelin päässä on valoa |
 |
| Uudelleenreititys |
 |
Metsää ei näe puilta, vai miten se nyt oli?
|
 |
Välillä ei kyllä nähnyt näitä kahtakaan!
|
 |
| Onneksi on oma pelastuskoira! |
 |
| Hyvää lunta! |
Jonkin aikaa seikkailtuamme sumuisessa vuoristometsässä, eteemme avautui pelkkää valkoista maisemaa vailla mitään kontrastia. Jostain lähistöltä pilvimassan seasta kuului kuitenkin ääniä, joten päättelimme löytäneemme perille Gampe Almin ja Gampe Thayan luokse.
Ensin mainittu on mainio after-ski -paikka, ja toinen on persoonallinen paikallisruuan ravintola - molempiin pääsee joko lasketellen rinnettä pitkin, tai jalan (kesällä pyörällä ja autollakin), kuten me tällä kertaa. Paikan meille keksi Mies, joka oli ensimmäisenä laskupäivänä viilettänyt näiden "niittyjen" poikki suksillaan. Kirjaimellisesti keskeltä läpi, paikat erottaa vain kapea laskettelurinne.
 |
Siellä näkyy jo jotain
|
 |
Ja hetkeksi pilvikin aukeni
|
 |
| Jossain rinteiden puolivälissä siis ollaan! |
 |
Ja vaikka mitä on tarjolla, kaikki tehtyinä paikallisista aineksista!
|
 |
| Ja vielä palveluakin luvataan! |
 |
| Siis sukset narikkaan! |
 |
| Vieraita on käynyt ilmeisesti jo melko kauan! |
 |
Sisällä tuvissa oli täyttä ja kuumaa, joten istuimme ulkotelttaan, missä penkit oli vuorattu villaisilla pehmusteilla
ja vilteillä - hyvin tarkeni ruokailun ajan! Oli muuten hyvää!
|
 |
| Koiruus tietää ottaa lepoa sillä aikaa kun astiat kolisevat |
Matka taittui huonosta näkyvyydestä huolimatta pitkin (hiekka)tietä, siksakkia rinnettä ylös ja myöhemmin takaisin alas. Alkuperäinen tarkoituksemme oli kävellä tänne Hochsöldenistä poikittain rinteiden poikki, ja välttää siten korkeuserot, mutta nousua jäi vaihtoehtoiselle reitillemme lopulta vain parisataa metriä, eli ei niin haastavaa, kuin joulun retkillämme. Ja maha pullollaan on aina mukavinta palata alaspäin!
 |
Paluumatkalla vielä vähän lisää lumisukellusta
|
 |
| Ei kai vielä tarvitse lähteä kotiin? |
 |
| Jossain vaiheessa alempana näkyvyys taas palasi |
Siinä oli viimeisin Söldenin matkamme, joka onnistui mukavasti, vaikka reissuun lähti Koira, joka ei pidä pitkistä automatkoista (mutta joka selvisi tällä kertaa haasteesta upeasti), sekä yksi jalkavammainen vailla tietoa siitä, pääseekö liikkumaan lainkaan. Oli aurinkoa, lumimyrskyä vuorilla, vuoristolehmiä ja -kisuja, kevättä ilmassa, pilvissä kävelyä, saunomista ja hyvää ruokaa. Retkille päästiin, ja kaikki kohteet saavutettiin, ja minäkin pääsin laskemaan edes kerran. Aufgabe abgeschlossen!
Seuraavissa tarinoissa seikkaillaan taas tutuissa ja uusissakin paikoissa Saksanmaalla! Bis bald!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!