Silloin, kun on aikaa odottaa jotain, kaikki kestää liian kauan. Jostain syystä olen tänä syksynä päättänyt nähdä täydellisen ruskan, täällä. Viime syksynä sellaista ei oikeastaan tullut, ensin kaikki oli vihreää, lokakuun lopullakin oli vielä todella lämmintä, ja sitten kaikki vain kuivui pystyyn talven ajaksi.
Nyt viileät yöt punastuttavat puita ja lehtiä kiduttavan hitaasti ja kauniisti. Joka päivä kuikuilen kukkuloille, ja odotan hetkeä, jolloin värit ovat kohdallaan, milloin ruska on kauneimmillaan. Pelkään sen menevän ohi.
Mitään ei kuitenkaan saisi odottaa liikaa, koska jonain päivänä huomaa, että se on jo ohi, koska kulutti aikaa odottamiseen, täydelliseen hetkeen. Pitää siis katsoa yksityiskohtia, ja nauttia pienistä hetkistä ja asioista. Niistä jotka tapahtuvat nyt, ei huomenna tai ylihuomenna. Niistä, jotka tekevät kokonaisuuden.
Kellastuvien pensaiden takaa löytyi suojaisa niitty, jolla kukkivat vielä kesäkukat. Punastuneiden lehtien alla sorvarinpensaan punaiset ja orassit siemenkodat poksahtelevat "kukkaan".
Voi olla, ettei täydellistä ruskaa tule, kaikki puut ja pensaat eivät voi olla samalla hetkellä täydellisiä. On pakko katsoa lähemmäs, ja ihastella asioita, joita silmiin osuu, kun pysähtyy katsomaan vähän tarkemmin.
Muista aina elää tässä hetkessä, nauttia siitä, mitä teet juuri nyt. Jos huomaat ettet nauti siitä, tee asialle jotain. Ei huomenna, ensi vuonna tai sitten kun on parempi hetki. Muuten huomaat ajan kuluneen hukkaan, murehtiessa menneitä tai odottaessa tulevaa.
Hieno teksti! Kyllä nyt kelpaa nautiskella luonnosta, lenkkeillä ja haravoida. Täällä on satanut todella vähän ja maahan pudonneet lehdet ovatkin kevyitä, rapisevia ja värikkäitä!
VastaaPoista