Jos olet seurannut blogiani kauemmin (tai olet käynyt meillä), muistat varmaan nähneesi tämän näkymän jossain vaiheessa.
Siinä on näkymä meidän laaksosta, Dillparkista, kohti Dillheimin kylää, joka on erottamaton osa Ehringshausenia, meidän kyläämme. Puisto on meidän jokapäiväisellä agendallamme, koska siellä Koiruus saa juoksennella ja leikkiä usein vapaana, käydä uimassa puistoa rajaavassa Dill-joessa, ja toimii se myös siirtymänä pidemmillekin lenkeillemme.
Sen sijaan tuo kukkulan päällä kohoava kirkko on jäänyt tutkimatta tarkemmin. Oikeastaan sen olemassa olon muistaa vasta iltaisin, kun se kohoaa yksinäisenä tuon kukkulan päällä, aina hieman pelottavana kelmeässä iltavalaistuksessaan.. (Tähän kohtaan kuvittele sellaista kauhuelokuvan urkumusiikkia..).
Kirkko on piilossa Dillheimin sokkeloisen ja vanhan sydämen takana, ja sinne vievä portti näyttää olevan aina kiinni. Kokeilin hiljaa avata raskasta porttia ja sehän aukenikin, eikä edes narissut kammottavasti..
Sisälle en sentään uskaltanut astua, sehän olisi suorastaa julkeaa uinuvassa pikkukylässä.. Mutta kirkkopiha oli kaunis, täynnä ikivanhoja lehtipuita, ja taaempana näkyi myös vanha hautausmaa vanhoine hautakivineen. En uskaltautunut pidemmälle tutkimaan kiviä, koska minulla oli Koira mukana, enkä halunnut loukata ketään satunnaista ohikulkijaa, lemmikit kun eivät ole toivottuja vieraita hautausmailla. Jätin Koiran portin lähettyville järsimään keppiä ja kurkin hieman nurkan taakse..
Evangelische Pfarrkirche on upealla paikalla jyrkänteen reunalla, ja sen näkee monelta suunnalta - Dillparkista, tai Bundesstrasse 277:ltä (jos ajaa Herbornista meille päin; toisinpäin moisen kirkon paikka ei edes aavista) taikka Lammaskukkulalta, missä käymme myös usein lenkillä. Miltään kulmalta sitä ei kuitenkaan näe kokonaan, mikä on sääli, koska tämä on kaunis kivikirkko, ja sitä on mahdoton saada kokonaisuudessaan yhteen kuvaan.
Kirkko on ainakin keskiajalta, ja se on uudelleenrakennettu 1864/66, ja nykyään julistettu kulttuurimuistomerkiksi. Dillheimissa näitä pieniä salaisuuksia, muistomerkkejä, on enemmänkin, kuten tuossa ylemmässä kuvassa kirkon takaa näkyvää Pfarrhaus, "pappila". Nurkan takana suojeltuja kohteita ovat myös muutamat punavalkoiset puurakenteiset talot sekä suloinen, pieni ja vanha backhaus, leipomo, joka ei kyllä valitettavasti ole enää toiminnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!