Hochwasser und Weihnachtskuchen

Perjantain postaus jäi matkan varrelle, koska aamupäivällä puhelimeni soi. Olin aiemmin syksyllä sopinut koirakerhollamme, että puheenjohtajan vaimo "opettaisi" mielellään minulle saksaa, olemmehan molemmat kotona päivisin. Frau Gabi soitti siis minulle ja sanoi  tulevansa hakemaan minut luokseen kahville. Siihen ei voi vastata kuin ja, gerne!

Tulvakuvat joulukuun alulta jäivät siis yksin latautumaan koneelle, tässä ne nyt ovat. Kuunvaihteessa satoi niin reippaasti (ja lumet sulivat "vuorilta"), että joka paikassa tulvi. Harmikseni olin valinnut eri ulkoilureitin juuri pahimpana tulvapäivänä; koko Dill-joen puistomme oli veden vallassa, ja joen yli kulkevat sillat ja tiet oli suljettu. Sen sain tietää vasta auringon laskettua, joten pahimmat tuhot jäivät minulta näkemättä..

Seuraavana päivänä, heti kun sade taukosi, veden pinta lähti laskuun, mutta jätti pelloille lammikoita - ja valtavat määrät veden mukana tullutta roinaa.

Lampaat oli onneksi ehditty siirtää toiselle niitylle laiduntamaan..

Sorsat sen sijaan olivat innoissaan uusista apajistaan

Tuosta puiden välistä kuljetaan Koiran kanssa usein kesällä uimaan..
Nyt vettä olisi ainakin kainaloihin asti..

Veteen ei ole mitään asiaa, joki virtaa paikoittain niin kovaa, että Koiraa voisi siirtyä kuikuilemaan
suoraan parin kilometrin päähän, jos se päättäisi pompata uimaan..

Saksalainen mangrove-rämeikkö, ainakin ykden päivän ajan..

Kielen opiskelu perjantaina sujui osittain odottamattomasta kutsusta huolimatta kohtuullisesti. Opettajani Frau Gabi on kärsivällinen ja rauhallinen ihminen, entinen kääntäjä (joten jos saksa ei taivu, englanti, ranska tai espanja käy myös!), tekee paljon käsitöitä ja istuu mielellään talvipuutarhassaan katselemassa pihalla kuopsuttelevia kanoja. Keitimme hartaudella pannullisen teetä ja maistelimme paikallisen leipomon weihnachtsstollenia, joulupitkoa, joka muistuttaa lähinnä englantilaista hedelmäkakkua, sitä, joka säilyy vuodesta toiseen, koska on täynnä sukaattia, rusinoita, pähkinöitä ja kuivahedelmiä. 

Aitoa stollenia seisotetaan vähintään kaksi viikkoa ennen sen syöntiä, jolloin se alkaa vasta olla parhaimmillaan. Maistelemamme stollen oli "kypsynyt" Grube Fortunan - tuon lähellämme sijaistevan vanhan kaivoksen - kellareissa, missä on kuulemma stollenille juuri täydellinen lämpötila ja ilmankosteus..?! 

Kaupat ovat nyt täynnä näitä Christstolleneita, kuten myös erilaisia marsipaaneja, suklaakonvehteja, suklaalla kuorrutettuja pipareita ja tietysti spekulatius-keksejä (kuvioituja, hieman piparia muistuttavia keksejä, joissa usein seikkailee Pyhä Nikolaus, tuo joulupukin esikuva täällä Saksanmaalla..).

Sunnuntaina, 6.12., oli muuten kaikkien saksalaislasten lempipäivä, Nikolaustag, jolloin lapset saavat joissain osavaltioissa jopa enemmän lahjoja kuin itse jouluna. Kirjoitin muutaman sanan tästä traditiosta vuosi sitten Braunfelsin joulumarkkinoiden yhteydessä. Nyt pitäisi siis olla joulukuuset esillä ja kengät puhtaina. Voi olla, että meille tulee kuraisten saappaitten vuoksi kylään vain kamala Krampus..