Lass es schnei'n

Nat King Cole The Christmas Song

Meillä ei ole mitään erityisiä joulutraditioita, useimpina jouluina emme ole tehneet mitään, ellemme ole viettäneet aattoa Miehen vanhempien luona. Täällä Saksanmaalla emme ole joulua viettäneet - viime joulu sujui aurinkoisissa (ja vähän lumimyrskyisissäkin) tunnelmissa Itävallassa (siitä voi lukea vaikka tästä kohtaa eteenpäin, jos et ollut blogin matkassa vielä silloin).

Joulumarkkinat ovat ihania, tunnelman ja tuoksujen vuoksi - ja ei, en vieläkään kyllästynyt niihin. Tänä vuonna tuntui, että markkinoilla keskityttiin entistä enemmän syömisiin ja juomisiin. Maistoin viimein kuumia kastanjoita, ja ne olivat pieni pettymys, ihana tuoksu ei mielestäni vastannut makua, joka oli enemmän pähkinäisen lihaisa kuin makea. Joulukrepit paistoin kotona kanelipäärynähillon ja bourbonvaniljakermavaahdon kera, koska paikallinen lettutaikina ei maistu miltään (jolloin se sopii sekä makean että suolaisen täytteen kera). Glühweinin juon valkoisena, mutta kuumia juomia on markkinakojuissa ja teltoissa tarjolla enemmän kuin pystyy listaamaan. Kauneimmat joulumarkkinat löytyivät mielestäni Wiesbadenista viime vuonna; siellä sijainti ja koordinaatio tekivät kokemuksesta lähes täydellisen.

Joitain Kotimaisia makuja tulee täällä ikävä - erityisesti joulun aikaan. Joululaatikoita en jaksa tehdä itse, kun Mies ei niistä välitä, mutta pipareita on pakko leipoa (Kotimaisella fariinisokerilla ja siirapilla; tänä vuonna laitoin reseptiin jauhettua anista - kohta pääsen maistamaan yön yli levännyttä taikinaa!), ja riisipuuroa haluan vaikka väkisin. Tänä vuonna en saanut Kotimaasta tuotua glögiä, se vain on parempaa kuin muualla (johtunee ehkä tarpeeksi mausteisesta mausta)!

Paikallisia jouluherkkuja kuvailin viime vuoden toivotuksissa, mutta vierailtuani Frau Gabin luona pari viikkoa sitten, totesin, että jokaisella on omat tapansa juhlia. Heiliger Abendina Gabin lähin perhe kerääntyy yhteen, ja he grillaavat hampurilaisia - tänä vuonna poika hakee ensimmäistä kertaa paikalliselta Metzgereilta lihan.. :) 

Joululahjoissa parasta on niiden (suunnitteu ja antaminen) paketoiminen, ja kun sain paketit (myöhässä) Deutsche Postin "luotettaviin" käsiin, koin kamalan pudotuksen tyhjyyteen - mitä nyt näperrän illat? Olen päättänyt, että ennen kuin tämä "ulkomaan komennuksemme" päättyy, opettelen mm. kutomaan villasukkia ja leipomaan leipää. Joten nyt on ensimmäiset silmukat luotu sukkia varten - tässä poistetaan nyt ala-asteelta asti seurannutta sukankutomiskammoa.

Lahjoista tärkein on tietysti läsnäolo ja muistaminen - ei tavara ja pakkoantaminen. Pakolaisuutiset ovat tänä vuonna kenties peittäneet omien kulmien paikalliset ongelmat, moni on syystä tai toisesta, sodasta tai varattomuudesta johtuen vailla lämmintä, turvallista, pysyvää asuinpaikkaa. Pohdin tätä aihetta myös viime vuonna, eikä tuolta surulta pystynyt tänäkään vuonna peittämään silmiään joulumarkkinoiden keskellä.

Kahta asiaa toivon tältä joululta: saunaa ja lunta. Toiveissa on saada molemmat toiveet toteutettua. Toivottavasti Sinä saat myös, mitä toivot, ja aina on alkava uusi vuosi edessä uusine asioineen. Saksan alkeet jää nyt loppuvuodeksi tauolle, ja palaa tammikuussa - toivottavasti lumikuvin varusteltuna!