14. elokuuta 2014

Das Ernten, die Ernte


Elokuu on sadonkorjuun aikaa, haluaa kesän loppuvan tai ei. Täällä on ollut huikeat kevät ja kesä - tänne saapuminen omenoiden, kirsikoiden ja luumujen kukkiessa oli kuin sadusta, meni kuukausi tai kaksi ymmärtää, että tämä on totta, enkä ole vain lomalla jossain kesäsiirtolassa. Kitkin, kylvin, ostin taimia, multaa ja katetta, istutin, kastelin, kaadoin liikoja vesiä kukkaruukuista sateiden jälkeen. Oli lämmintä ja kosteaa, kaikki kasvoi hetkessä viidakoksi - en ymmärtänyt (uskonut?), että kaikki täällä tuplaantuu tai triplaantuu siinä ajassa kun Kotimaassa saa taimenen kukkimaan. 

Kitkemisen ja raivaamisen alta löytyi jonkun suunnittelema piha (kadonnutta puutarhaa esiin kaivelemassa täällä) ja jäin odottelemaan, mitä siitä kasvaa. Kaikkia kasveja en tunnistanut, mutta nyt tiedän keitä puutarhassani asuu (tonttujen lisäksi). Myönnän ihan suoraan, etten ole suuri raivaaja ja kitkijä, eikä minua kiinnosta kukkien ja kasvien nimet ja lajit; annan yleensä mennä fiiliksellä, kokeilen, huiskin ja muutan mieleni. Kauniit saavat jäädä, rumat vaihtoon, ja ei keltaista (paitsi auringonkukka. Ja kurpitsa). Sain palautetta Perheenjäseneltä, että penkit rehottavat ja nurmikko on liian pitkää - vastasin, että puutarhan hoito on elämän pituinen projekti (ei yhden kesän työ ja loppuelämän katselu) ja sitä paitsi tyylini on rento ja rehevä cottage garden. Heh! Joka tapauksessa halusin nähdä mitä kaikkea mistäkin nousee, ja antaa (melkein kaikille) mahdollisuuden. Kuten ruusuille.

Työ jatkuu siis edelleen ja erityisesti ensi kesänä; tässä katsaus onnistumisiin ja jatkokehitelmiin, pieni kehityskeskustelu itseni kanssa siis. En voi sanoa että onnistuin, mutta hauskaa oli! Ja onneksi lämpimät päivät vielä jatkuvat, vaikka yöt viilenevät ja kuutamot kasvavat, jännitän enää tomaattien kypsymistä, ja valmistaudun tarkkailemaan lämpömittaria ja opiskelemaan talvettamista, nyt kun meillä on oma kellari!


Tein toukokuussa omalle pihalle guerilla gardening -iskun ja ihan oikeasti tänä vuonna
kasvatin ihka ensimmäisen auringonkukkani!
.. ja se kukkii ennen naapuria!!
Oikeaa auringonpaistetta! Muista tämä talvella!
Taaskaan en ehtinyt ostamaan tavallista vihreää kesäkurpitsaa, sain keltaisen x 2, mutta satoa
tulee ainakin kaksi tällasta 800g:n mötköä viikossa, ja tämä muuten toimii grillissä vihreää
serkkuaan paremmin!
Ja tässä parasta maailmassa! <3
Suurin kaveri on jo pian 13 cm halkaisijaltaan!! Toivottavasti alkaa pian vaihtaa väriä..
No niin, sitten niihin epäuskoisiin epäonnistumisiin. Eturivissä vahapapu, takana krassi.
Pavut saivat tällaisen säälittävän niinituen, mikä toimi kyllä, mutta krassi karkasi taas käsistä
ja kaatui papujen päälle, vaikka sen piti nojata rapattuun seinään. No, joka tapauksessa
molemmista tulee satoa, pavut on jo toisella kierroksella! Plus vakoilin muilta tarhureilta, että
papu kasvatetaan salon ympärille kiertäen. Fiksua.
Ja veikeästi se krassikin kukkii, kaadoin kaikki vanhat pussien loput sekaisin penkkiin,
ja sain hauskan sekoituksen kukkeloita!

Ja Sergein tuhotyöt! Itsepäisiä vadelman taimia tunkee aivan kummallisista paikoista
(puutarhavajan oven alta, porkkanoiden seasta, papujen välistä..), mutta niitä siis jäi!
Ja ai, miten makeita ja valtavia vattuja! Tänä kesänä noin 10 kpl, ensi kesänä 100!

Ensimmäistä kertaa myös chilin kasvattajana, ne tosin saivat jäädä verannalle turvaan;
Hot Lemon ja Lombardo kukkivat molemmat, eikä kukaan kertonut kuinka kaunis kukka
chilissä on! Lombardossa on jo 15 raakiletta!!

No entäs se esiinkaivettu kukkapenkki nro 1 sitten? Häpeäpilkkuni.
Se yksi edellisenä kesänä selvästi kukkinut oli tarha-alpi (tuolla ylinnä vasemmalla).
Ihan nätti, mutta kasvoi yli metriseksi puskaksi, ja se on k-e-l-t-a-i-n-e-n.. Not me favorite!
Alpin alla tuskailee hortensia, joka ei kukkinut - se pelastetaan ensi kesälle.
Istutin alle kuunliljoja, ja ne jää, alempana postissa sen ihanaihana kukka..
Pahin yllätys oli tämä kirottu "horsma". Se osoittautui tietysti kultapiiskuksi, yök. Se kasvoi
nimittäin kaksimetriseksi, ennen kuin osoitti mitään kukkimisen merkkejä, ja tuhahdutti kaikki
muut pienemmät kasvit alleen, kuten taustalla kamppailevan PIONIN!
Ja tässä kuvassa kertaalleen kaadettu piisku on jo taas yli puolimetrinen.
Se lähtee, juurineen. (Kehäkukan siemenet heitin penkkiin,
ne saa jäädä leviämään ja houkuttelemaan perhosia.)
Ostin penkkiin laventelien sijaan loistosalviaa,
ja se löysi kotinsa välittömästi - kukkii nyt toista kertaa jo!

Ikihaave - oleanteri! <3 Toinen kierros, ja vuosikasvuakin parikymmentä senttiä!
Myös fuksiana.. kukas tuolla takana oikein häärää..?
No Puutarhurin Apulainen tietysti! <3

Ruusuja tuli kaupan päälle useampi kappale, ja ne ovatkin melkoisia ikikukkijoita.
Mulla ei ole mitään kokemusta ruusuista, ja siltä ne myös näyttävät; kaikki on pakko
leikata alas, kukkimisenkin riskillä, sen verran tautisia ja laiminlyötyjä ne ovat.
Onneksi kaikki ovat tuija-aidan suojissa, ettei naapurit näe..

Kreikan lomien suuri rakkaus bougainvillea löytyi ulko-oven eteen valkoisena,
sekin alkaa kukkia uudestaan, ja rehottaa niin että jokin tuki sillekin on rakennettava.
Aurinko pääsee jo laskemaan kun pääsin tutkimaan viimeisiä löytöjä, tässä se kuunliljan
kukka, kukkavana melkein metrinen, ja todella kaunis lila kukka..
Zen
"I'm still in love with you, on this harvest moon.." 



1 kommentti:

  1. Aah millaista satoa! Toivon että peukaloni alkaisi hieman vihertämään tällaisia postauksia lukien, lisää näitä muhkeita puutarhapostauksia!

    VastaaPoista

Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!